Lapselle eri kutsumanimet kouluun ja kotiin?
Olemme mieheni kanssa kummatkin toisen polven maahanmuuttajia, ja haluaisimme antaa pojallemme (tällä hetkellä 3vk vanha) erään nimen, joka on meidän kulttuurissamme tuttu. Yli puolet nimestä on vierasperäisiä aakkosia, ja suomalaiset eivät todennäköisesti osaisi lausua sitä sinne päinkään, kuin se oikeasti menee.
Nimi on kuitenkin meille todella tärkeä, ja olemme päättäneet antaa tuon kyseisen nimen lapsen etunimeksi, jolla häntä kotona ja sukulaisten parissa kutsuttaisiin. Osa sukulaisistamme ei siis edes asu Euroopassa, joten he eivät taas osaisi lausua kotimaista nimeä.
Toiseksi nimeksi olemme kuitenkin ajatelleet erästä yleistä, mutta kaunista, kotimaista pojannimeä. Tuolla nimellä lasta voisi kutsua esim. koulussa ja harrastuksissa.
Kuulostaako hyvältä vai huonolta idealta?
Kommentit (44)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro nyt mikä tämä salaperäinen ulkomaalainen nimi on. Ehkä siitä voisi kehittää suomalaiseen suuhun käyvän lempinimen.
Nimeä en viitsi kertoa, mutta jos yritän niin siitä saisi kyllä kehiteltyä suomalaiseen suuhun sopivan lempinimen.
Ap
Älä nyt viitsi. Nimi on koko keskustelulle relevantti.
Mäkin suosittlen, että panette sen suomenkielisen nimen ensimmäiseksi ja oman nimen toiseksi. Tämä siksi, että se endimmäinen nimi on se, joka automaattisesti tulee kaikista kououn, terveydenhuollon jne systeemeistä läpi, vaikka mitä yrittäisi selitellä. Endimmäisellä nimellä kutsutaan tervauskeskuksen huoneeseen, eka nimi on opettajalle koulussa se oletusarvo. Opettajalle sen voi vielä selittää, mutta selitä nyt joka kerta sairastuessasi eri lääkärille...
Mun siskolle yritettiin juuri tätä ratkaisua, että puhuttelunimi olisi toinen nimi. Siitä seurasi jatkuvia käytännön pieniä ongelmia. Pieniä, mutta jatkuvuudessaan tosi ärsyttäviä. Aikuiseksi tullessaan siskoni muutti nimeään.
Mua taas puhuteltiin lapsena suvun piirissä Kokonaan eri nimellä kuin viralliset nimeni. Suku köyttää tätä lempinimeä vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kotimaista?
Siis täältä olevaa nimeä. Kyllä Suomi on minunkin kotimaani, vaikka juuret ovat muualla.
Ap
Minun puolestani kaikki, jotka haluavat, saavat kutsua Suomea kotimaakseen. Silti tässä "kotimainen" tuntuu erikoiselta sanavalinnalta.
Itse olen syntyperäinen suomenkansalainen, mutta kotimaani on Viro. Meen kauppaan ja ostan kotimaisia mansikoita, en saa suomalaisia, kuin virolaisia mansikoita.
Onkohan sinulla termit hakusessa kotimaa on maa jossa on koti jossa siis asuu. Synnyinmaa on eri asia kuin kotimaa.
Eikö suomalaisesta nimestä saisi väännettyä jotain lempinimeä, jota sukulaisenne voisivat käyttää? Vierasperäinen etunimi aiheuttaa paljon käytännön hankaluuksia varsinkin, jos sen kirjoitusasu on ihan eri kuin miten se luetaan suomalaisen mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni on myös ulkomaalainen ja meille tuotti suunnattomasti vaikeuksia löytää lapsellemme nimi jonka sekä suomalaiset sekä mieheni maalaiset osaavat ääntää.
Mekin harkitsimme kahden nimen antamista niin että suomalaiset kutsuisivat sillä suomalaisille helpolla ja miehen suku sitten sillä toisella.
Loppujen lopuksi löysimme nimen josta oikeasti molemmat pidimme ja joka on helppo lausua oikein molemmilla kielillä, ja hylkäsimme ajatuksen kahdesta nimestä. Koen että kahden nimen käyttäminen lapsella olisi ollut hänelle vaikeaa käsittää kasvaessaan. Kun toisessa maassa ihmiset kutsuisivat häntä ihan eri nimellä mihin olisi kotona ja ympäristössään tottunut.
Mekin olemme yrittäneet löytää nimeä joka kävisi molempiin kulttuureihin siinä onnistumatta. Kielet ovat niin erilaisia keskenään, että on hankala löytää nimi, joka kävisi molempiin.
Lisäksi, tuo ulkomainen etunimi on meidän molempien mielestä todella kaunis, ja pidämme siitä paljon. Tykkään myös ainakin itse sen merkityksestä, ja minulla on paljon positiivisia mielikuvia ja muistoja liittyen kyseiseen nimeen.
Tuosta suomalaisestakin nimestä tykkään paljon, mutta en niin paljon, että antaisin ainoastaan sen. Lisäksi edes esim. minun vanhempani eli lapsen isovanhemmat osaisi lausua sitä (ovat yrittäneet, kun sanoin nimestä).
Ap
Itellä yks maahanmuuttajakaveri jonka oppinu tuntee eri nimellä kuin mitä sen passissa lukee. Virallista nimee en ees osais lausua.
Itekki antaisin suomalaisen nimen etunimeks ja teidän maan nimen toiseks. Helpompi käytännön kannalta, esim. just noissa koulu/työsähköposteissa.
Pellervo nyt taittuu vieraskieliseltäkin, mutta Yrjänä ja Ylermi voisivat tuottaa pikkuisia hankaluuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kerro nyt mikä tämä salaperäinen ulkomaalainen nimi on. Ehkä siitä voisi kehittää suomalaiseen suuhun käyvän lempinimen.
Nimeä en viitsi kertoa, mutta jos yritän niin siitä saisi kyllä kehiteltyä suomalaiseen suuhun sopivan lempinimen.
Ap
Älä nyt viitsi. Nimi on koko keskustelulle relevantti.
Enemmän siis vain mietin sitä, että miten kahden nimen käyttäminen toimii lapsella.
Ja jollekin, joka kysyi, niin suomalaisesta nimestä ei oikein saa väännettyä lempinimeä omaan kieleemme. Tuosta omankielisestä nimestä sen verran, että siitä kyllä saisi suomalaiseenkin suuhun sopivan lempinimen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Itellä yks maahanmuuttajakaveri jonka oppinu tuntee eri nimellä kuin mitä sen passissa lukee. Virallista nimee en ees osais lausua.
Itekki antaisin suomalaisen nimen etunimeks ja teidän maan nimen toiseks. Helpompi käytännön kannalta, esim. just noissa koulu/työsähköposteissa.
Saatan olla väärässä, mutta eikö siis maistraattiin yms. ilmoiteta nimenomaan kutsumanimi?
Ap
Annatte sen vieraskielisen nimen ja teette siitä helposti äännettävän lempinimen jolla lapsi sitten itsensä Suomessa esittelee. Me olemme kaksikielisiä ja lapseni nimi kuullostaa kamalalta suomalaisitain lausuttuna. Häntä kutsutaan siis suomea puhuttaessa lempinimellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin ennemmin ehkä niin päin, että ekaksi nimeksi tuo suomalainen nimi ja tokaksi ulkomaalainen. Suomessa voisi päikässä/koulussa/kaikkialla muualla käyttää ihan normaalisti etunimeään, mutta teidän ulkomaalaiset sukulaiset voisivat käyttää kutsumanimenä tuota toista.
Mielestäni nimi sointuu paremmin niin, että ensimmäisenä etunimenä on (lyhyempi) ulkomaalainen nimi ja toisena etunimenä (pidempi) suomalainen/kotimainen nimi.
Mutta kyllä tuotakin voi harkita.
Ap
Eikö ensin voisi olla lyhyt suomalainen nimi, sitten tuo ulkomaalainen nimi ja tarvittaessa joku kolmas, pitempi nimi? Tyyliin Eetu Ahmed Johannes/ Aatu Xerxes Alexander / Iikka Pjotr Nikolas?
Omalla lapsellani, ja myös ystävättären perheessä on niin että perhe ja suku ja osa kavereista käyttää lempinimeä joka on ollut syntymästä asti, enkä tiedä mitä muuta sekaannusta siitä olisi tullut kuin että ne uudet ihmiset jotka ei tiedä tästä lempinimestä ihmettelevät kun puhutaan eri nimisestä henkilöstä samana henkilönä.
Oma lapseni tykkäsi lapsena lempinimestään ja koulussakin suuri osa käytti sitä, mutta nyt aikuisena käyttää omaa ristimänimeään, vaikka ei siitä taida kauheasti vieläkään tykätä. Minä en osaa käyttää kuin sitä lempinimeä, vaikka tykkään siitä ristimänimestä, aina kun käytän sitä kun puhun jollekin vieraammalle, tuntuu oudolta.
Ystävättären perheen tapauksessa se lempinimi on nykyään myös oikeana nimenä lapsilla, ennen se ei ennen tainnut olla mikään virallinen nimi. Hänellä on niin tiiviisti lempinimi ollut myös käytössä, että on sillä nimellä myös facessa, ei ole virallisesti nimeään muuttanut, mutta en tiedä käyttääkö oikeaa nimeään muualla kuin virallisissa papereissa.
Meidän kaksikielisellä (suomi-englanti) perheellä oli myös hankaluuksia löytää nimeä, joka sopisi sekä minulle että miehelle, olisi mielellään kansainvälinen, mutta myös suomalaiseen suuhun sopiva. Olisimme löytäneet hienompiakin nimiä, mutta menimme käytännöllisyys edellä, eikä kaduta. Jopa tutkimusten mukaan tietyntyyppiset, hankalasti lausuttavat nimet hankaloittavat töiden saamista.
En pidä ajatuksesta, että ihmisellä on kaksi eri nimeä, joita käytetään eri paikoissa. Yksi serkkuni on kaksiniminen, eli hänen vanhempansa (ja me sukulaiset) käyttävät toista nimeä ja kaverit/koulu/työpaikka ensimmäistä. Facebookissa tuntuu hassulta, kun hän esiintyy sillä ensimmäisellä nimellä ja kuitenkin me sukulaiset ajattelemme häntä toisella nimellä. Puolet hänen fb-kavereistaan on sukulaisia,
Vierailija kirjoitti:
Itellä yks maahanmuuttajakaveri jonka oppinu tuntee eri nimellä kuin mitä sen passissa lukee. Virallista nimee en ees osais lausua.
Itekki antaisin suomalaisen nimen etunimeks ja teidän maan nimen toiseks. Helpompi käytännön kannalta, esim. just noissa koulu/työsähköposteissa.
Heh sain tietää äitini oikean etunimen vasta jotain 12 vuotiaana, kun olimme menossa sellaiseen ulkomaahan jonne tarvitsi passin lisäksi viisumin tms ja minun piti kirjoittaa johonkin paperiin sekä isäni että äitini nimet.
Alustan ensin mielipidettäni joka tulee tuolla lopussa. Olen täysin suomalainen ja kaksi etunimeäniki ovat. Toinen nimeni on kutsumanimeni, mutta pidän ensimmäisestä paljon enemmän. Virallisissa yhteyksissä, esim. kirjeet jne tuppaavat tulemaan etunimellä ja uusissa tilaisuuksissa ihmetellään mikä se "Etunimi" on kun "Tokallanimellä" kutsutaan. Äärimmäisen rasittavaa, olen pariin otteeseen näiden kohta 30v aikana yrittänyt muuttaa ensimmäistä nimeäni kutsumanimeksi mutta ihmiset ei opi.
Eli ehdottaisin kaikesta huolimatta että laitatte etunimeks sen nimen jolla lasta tultaisiin kutsumaan arkiympyröissään, pääsee vähemmälle nimisähläämisestä joka on niin ärsyttävää.
Jos on odotettavissa, että lapsi kasvaa, käy koulunsa ja elää Suomessa, antaisin sen suomalaisen nimen ensimmäiseksi etunimeksi. Helpottaisi hänen elämäänsä todella paljon.
Onhan se moneen kertaan tutkittu ja todistettu, että kokonaan ulkomaalainen nimi esimerkiksi työhakemuksessa voi torpata koko työnhaun siihen ilman, että kutsutaan haastatteluun. (Selvennykseksi: tuomitsen tällaisen syrjinnän kategorisesti, mutta valitettava tosiasia on, että sitä tapahtuu.)
Toiseksi etunimeksi sitten se ulkomaalainen nimi, jota voitte käyttää kotona ja suvun piirissä.
Onnea tuoreille vanhemmille!
Eihän tuo lopulta ole sen kummempaa kuin että lapsella on virallinen nimi ja kotona/suku käyttää lempinimeä. Sama asia.
Helpommalla pääsette kun laitatte sen suomalaisen nimen ensin. Paitsi sitten kun /jos lapsi joskus muuttaakin suvun kotimaahan asumaan :)
Meille tuli joskus päiväkotiin lapsi jonka nimi oli joku Sisu Pellervo, vanhempansa vain sanoivat heti alkuun että lapsi tuntee itsensä nimellä Osku. Ei ongelmaa, kutsuimme Oskuksi.
Täällä Virossa ihmisillä on yleensä vain yksi etunimi, en tiedä montako laki sallii, mutta jos kirjoitat tai näytät dokumentin, jossa kuten minulla on kaksi nimeä ihmiset olettavat että niitä molempia käytetään, et ole Thomas Ilves, vaan Thomas Hendrik Ilves.
Samaa minulle tapahtui aluksi, sitten huomasin laittaa kaikkialle vain ekan nimeni.
En tiedä pressan lisäksi ketään muuta virolaista, jolla olisi kaksi etunimeä. On epäkunnioittavaa käyttää pressasta vain yhtä etunimeä.
Muistaakseni kerrottiin että jonkun ulkomaisen tv-yhtiön haastattelija teki näin ja Ives lähti kesken haastattelun. Erikoista jos noin tapahtui oikeasti, Ilves on syntynyt Ruotsissa ja käynyt kaikki koulunsa USAssa. Ei Obamakaan ota itseensä jos joku ei kutsu häntä Obama Husseiniksi vaan pelkäksi Obamaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itellä yks maahanmuuttajakaveri jonka oppinu tuntee eri nimellä kuin mitä sen passissa lukee. Virallista nimee en ees osais lausua.
Itekki antaisin suomalaisen nimen etunimeks ja teidän maan nimen toiseks. Helpompi käytännön kannalta, esim. just noissa koulu/työsähköposteissa.
Saatan olla väärässä, mutta eikö siis maistraattiin yms. ilmoiteta nimenomaan kutsumanimi?
Ap
Ei maistraatti tai väestörekisterikeskus tarvitse tietoa siitä mikä on kutsumanimi. Sinne vain ilmoitetaan nimirimpsu eikä tarvitse erikseen kertoa mikä niistä on kutsumanimi. Viralliset kirjeet tulee kaikilla etunimillä.
Mieheni on myös ulkomaalainen ja meille tuotti suunnattomasti vaikeuksia löytää lapsellemme nimi jonka sekä suomalaiset sekä mieheni maalaiset osaavat ääntää.
Mekin harkitsimme kahden nimen antamista niin että suomalaiset kutsuisivat sillä suomalaisille helpolla ja miehen suku sitten sillä toisella.
Loppujen lopuksi löysimme nimen josta oikeasti molemmat pidimme ja joka on helppo lausua oikein molemmilla kielillä, ja hylkäsimme ajatuksen kahdesta nimestä. Koen että kahden nimen käyttäminen lapsella olisi ollut hänelle vaikeaa käsittää kasvaessaan. Kun toisessa maassa ihmiset kutsuisivat häntä ihan eri nimellä mihin olisi kotona ja ympäristössään tottunut.