Mies tekee mulle jotain hämärää nukkuessani huvikseen ilmeisesti
Muistan, että seurustelun alkuaikoina olin heräämäisilläni, niin hän jotenkin tökki minua ja naureskeli sekä puheli jotain itsekseen ja piti mua ilmeisesti jotenkin nolona, kun en heti herännyt. Mies otti musta outoja kuvia salaa, kun olin ollut nukkumassa.
Kerran heräsin siihen, että mies oli pannut kätensä tiiviisti nenäni ja suuni eteen ja en saanut happea. Mies katsoi jonnekin kaukaisuuteen lasittunein silmin ja ei reagoinut säikähtämiseeni sekä suuttui, kun ihmettelin asiaa sekä kiisti kaiken täysin (hän ei ole koskaan myöntänyt minulle sitä tapahtunutta). Olen oikeasti edelleen tosi traumatisoitunut ko. tapahtumasta, kun seurustelukumppanini pettääkin perusluottamukseni ja yrittää suunnilleen tappaa tai vahingoittaa terveyttäni.
Sen jälkeen mulle alkoi jossain vaiheessa tulla kaikkia outoja verenpurkaumia ympäri kroppaa sekä silmäni valkuaiset alkoivat pysyvästi punoittaa. Kropassani on runsaasti punaisia pilkkuja ja joudun syömään rytmihäiriölääkkkeitä, sillä mulla on ainakin pari kertaa kuukaudessa voimakkaita rytmihäiriöitä. Tämä siis ei ole provo eikä mikään sairas fantasia ja mies on myös pahoinpidellyt mua ihan hereillä ollessani ja joutunut juttusille siitä poliisin kanssa. En ole näistä jutuista uskaltanut sanoa mitään, ettei mua luulla hulluksi niin kuin mieheni väittää. Katkenneet luut ja laajat mustelmat on helpompi todistaa.
Miksi mies on sellainen ja voisiko hän muuttua? Pelkään häntä ihan oikeasti, mutta mies syyttää mua hulluksi ja skitsofreenikoksi pelkojeni vuoksi (ei pidä oikeasti lainkaan paikkaansa, vaan olen niin säikky, etten uskalla tuollaisten juttujen jälkeen nukkua samassa huoneessa hänen kanssaan). Sydänongelmatkin voivat johtua jostain muusta ja se osuus voi olla sattumaa. Itselläni tosin ollut niitä ongelmia koskaam ennen mieheni tapaamista. Olen siis muuten perusterve, hoikka ja aktiivinen.
Kommentit (17)
PROVO ja siltävaralta jos ei ole niin: JUOKSE, äläkä katso taaksesi.
Miksi olet miehen kanssa jota pelkäät?
Tämä tarina on tosiaan eri muodoissa ollut palstalla muutaman kuukauden välein. Ekalla kerralla ajattelin, että se saattaisi olla totta ja että onpa outo muija kun ei tajua lähteä pahoinpitelystä. Muutaman kerran jälkeen lakkasin uskomta. Nyt mä luulen, että näitä kirjoittelee joku snuff pervo, jonka salainen fantasia on kuristaa seksikumppani hengiltä. Öyk.
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet miehen kanssa jota pelkäät?
Meillä on taloudellisia sitoumuksia ja mies uhkailee minua, jos haluaisin erota ja tekee kaiken uskomattoman vaikeaksi sekä on haukkunut minua niin paljon, että itsetuntoni on suunnilleen miinusmerkkinen. Mies siis on uskotellut, että hän on ainoa mies maailmassa, joka voi sietää kaltaistani umpisurkeaa, vanhaa, p*skamahaista, fyysisesti vastenmielistä isop*rseista p*skakasaa (lainaan tässä hänen sanavalintojaan). Olen niin surkea ja nolo, etten kuulemma pärjää ilman häntä ja hän tarvitsee minua vastikkeensa, ruoan ja laskujensa maksajaksi (hän on erittäin pihi). Seksiä ei ole ollut moneen vuoteen jne. Hän saa yhtäkkisiä raivareita ja olen jotenkin sisäistänyt ne hänen kommenttinsa, joten en uskalla erota, vaikka pystyisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä tarina on tosiaan eri muodoissa ollut palstalla muutaman kuukauden välein. Ekalla kerralla ajattelin, että se saattaisi olla totta ja että onpa outo muija kun ei tajua lähteä pahoinpitelystä. Muutaman kerran jälkeen lakkasin uskomta. Nyt mä luulen, että näitä kirjoittelee joku snuff pervo, jonka salainen fantasia on kuristaa seksikumppani hengiltä. Öyk.
Mä en oo lainkaan pervo, mutta mietityttää ja ahdistaa elämä mieheni kanssa sekä ne tapahtumat. Menin liian pitkälle, kun jäin mieheni kanssa yhteen sen tapahtuman jälkeen, vaikka olin tuolloin valmis lähtemään.
Uskottelin itselleni, että se oli joku hairahdus tai mies on unissakävelijä ja teki sen unissaan. Toisaalta en voi luottaa miehen mihinkään kommentteihin, sillä hän valehtelee huvikseen vaikka mistä päivittäin. Periaatteessa en voi luottaa mihinkään hänen sanomaansa, koska hän puhuu mitä sylki suuhun tuo sekä se mun huijaamiseni on yksi hänen lempihuveistaan.
Seurustelun alkoaikoina hän mm. sulki aina välillä virrat wlan-reitittimestämme sekä väitti, ettei ollut tehnyt mitään ja sitten naureskeli mulle kuulemma salaa. Toki tiesin, että se voisi olla syynä nettiyhteyden toimimattomuuteen, mutta luotin miehen sanaan kun hän ihan totisella naamalla ja lempeästi sanoi, ettei ollut tehnyt mitään. Miksi hän olisi valehdellut sellaisesta?!? :O Hän sai vain mielihyvää siitä, kun kiusasi mua. Sitä siis jatkui viikkoja päivittäin, kun luotin mieheeni ja siihen, ettei hän olisi niin lapsellinen, että tekisi sellaista. Hän puolestaan haukkui tyhmäksi, kun en epäillyt häntä (aluksi epäilin että juksasi, mutta hän vakuutti vakavasti ettei ikinä tekisi mitään niin typerää, joten luotin).
Siis onko OIKEESTI noin vajakkeja ihmisiä jotka suostuu elämään tuollaista paskaa? Niin sairaan kuuloista etten jaksa ees vaivautua neuvomaan. Jos et älyä lähteä tuosta, niin syytä itseesi että tuhlaat elämäsi. Ja tiedoksi, sellaisia sitoumuksia, taloudellisia ym ei olekkaan joista ei selviäisi yksinkin. Ja tollaista urpoilevaa uhkailevaa jätekasaa ei kannata uskoa. Noita varten on poliisit.
Vierailija kirjoitti:
Onko miehen nimi Axel Smith?
Ei sentään. :)
Tuo loppuu vasta erotessa. Sitä ennen, jos päätät jäädä, ei ikinä. Your choice.
Pelkäät erota, mutta pelkäät jäädä? Hmm....
Tyhmä ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Aika hulluja juttuja täällä taas
Vaihtelu virkistää. :) Mä olen jotenkin niin karaistunut ja tottunutkin tilanteeseen, että sekin estää jotenkin näkemästä tilanteen vakavuutta. Mä jotenkin aina toivon, että mies muuttuisi lempeäksi ja rakastavaksi niin kuin suunnilleen sen ekan kuukauden aikana, kun tutustuimmr toisiimme. Olen itsekin jotenkin myöntänyt, että hän on mulle ainoa mies, jolle enää edes kelpaisin. Tosin mieluummin olisin kyllä yksin.
Taas oot täällä! Keksi ees joku uus provo välillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hulluja juttuja täällä taas
Vaihtelu virkistää. :) Mä olen jotenkin niin karaistunut ja tottunutkin tilanteeseen, että sekin estää jotenkin näkemästä tilanteen vakavuutta. Mä jotenkin aina toivon, että mies muuttuisi lempeäksi ja rakastavaksi niin kuin suunnilleen sen ekan kuukauden aikana, kun tutustuimmr toisiimme. Olen itsekin jotenkin myöntänyt, että hän on mulle ainoa mies, jolle enää edes kelpaisin. Tosin mieluummin olisin kyllä yksin.
Juu ei tuu muuttumaan. Tyhmä oot jos kuvittelet niin.
Nyt lähdet sieltä. Pärjäät loistavasti ilman tuollaista miestä.
Ansaitset parempaa kohtelua, mitä nyt saat. Mies voi uskotella sinulle ihan mitä tahansa.
Sinun elämä menee pilalle, jos jatkat vaan tuota samaa.
Kamalaa olla suhteessa, jossa pitää pelätä. Ei ole terve suhde.
Tää on tämä sama vikisijä joka kirjoittaa tän saman helvetin jutun tänne aina sillointällöin. Älkää vastatko.