Voisiko joku analysoida äitini? Vaikea suhde häneen :(
Äitini on todella rakastava, mutta piiloviestein minua ohjaileva käytöksessään. Välillä olen pienistä asioista aivan itse Jumalaakin upeampi tyyppi, mutta jo heti seuraavassa lauseessa sanoo todella ilkeää rivienvälistä.
Minulla on ollut todella paha alkoholiongelma, johon vihdoin hain ja sain hoitoa ja apua. Nyt olen vajaan vuoden pysynyt raittiina, mikä itselle tuntuu hienolta saavutukselta ja uskon tämän kestävän. Äitini ei koe olevansa alkoholiongelmainen eikä varsinkaan osana oman ongelmani syntyä, päin vastoin passaa minulle kuinka hänkään ei ole juonut nyt raittiuteni myötä ja "kiitos minun sairauteni" hän ei juo. Joka kerta kun soittelemme, alleviivaa kuinka siinä ja tässäkin tilanteessa ei mitään ottanut, alkoholia oli siellä ja täällä ja hän ei juonut ja voi kun on hienoa. Kiitos minun alkoholismini.
Mutta. Ennen kuin ymmärsin alkoholin olevan minulle ongelma, äiti oli kuin joku juomakaveri minulle. Hän oli jopa innoissaan kun täytin 18, että jes, nyt voidaan ottaa yhdessä. Piilotteli mm. viime jouluna viinapulloja pesukoneeseen, oli kiusaannuttavan raivohullu tuolloin ja oli ihan hirveä joulu. Nyt kertoo mulle iloisena kuinka onnellinen on kun ei tämä alkoholismigeeni(?) hänelle periytynyt, mutta jos minä retkahtaisin niin se olisi hänestä paskanhaistatukset suoraan hänelle henkilökohtaisesti.
Rakastaa ja halveksuu vuoronperään, enemmän viestiä rivien välissä kuin itse puheessa. Ylistää minut superälykkääksi ihanuudeksi ja yhtäkkiä olen taas nolla.
En meinaa jaksaa enää millään. Joskus mietin, pitäisikö oman mielenterveyden ja raittiuden ylläpitämisen vuoksi nollata yhteydenotot kokonaan.
Anteeksi vähän omituinen ja sekava viesti.
Kommentit (11)
Melko epävarman kuvan hänestä ainakin saa. Epävarma itsestään. Ymmärrän täydellisesti, että haluat sanoa, että joo kiitti mulle riitti. Hän ottaa varmaan senkin henkilökohtaisena loukkauksena, joten ehkä sun vain tarttee alkaa olla inhottava hänelle. Sittenhän ei enää aidosti kaipaa seuraasi. Jos haukkuu sinut siksi niin vastaat vain, että kiitos samoin.
Äitisi on saanut sinut lapsena. Ehkä syy löytyy siitä?
Jonkinlainen henkinen hyväksikäyttäjä tulee myös mieleen. Sulla ei tule olemaan helppoa päästä irti hänestä, voi hitsi. Mutta sun tarttee koittaa vaikka salaa tehdä irtautumistyötä hänestä, jos vain mahdollista. Eli hymyilet päin naamaa mutta oikeasti et enää anna hänen käyttää itseäsi oman elämänsä kainalokeppinä tai minä hän sua nyt pitääkään. Hän on saanut sut ehkä vähän liian nuorena ja käyttäminen itseään varten alkanut alusta asti.
Hän ei siis (tämä on sitten "vain" minun mielipiteeni) oikeasti arvosta sinua vaan kehuu saadakseen jatkaa hyväksikäyttämistään. Anteeksi kovat sanat, en tarkoita pahalla, siis hän ei kykene tekojen tasolla arvostamaan sinua oikealla tavalla, vaikka ehkä tuntisikin sinua kohtaan arvon tunnetta, mutta se ei näytä nyt sille alkuunkaan. Ja hän tietää sen, jollain tasolla, ja senkin, että kehuminen muka ikäänkuin oikeuttaa hänet käyttämään sinua hyväkseen, onhan hän niin ihana ja mukava sinulle, kun kerran kehuu ja "arvostaa" sinua. Ja sinua olisi aivan varmasti myös syytä arvostaa ihan oikeasti, mutta tässä mallissa vain et saa sitä. Kuten sinun kuuluisi.
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Melko epävarman kuvan hänestä ainakin saa. Epävarma itsestään. Ymmärrän täydellisesti, että haluat sanoa, että joo kiitti mulle riitti. Hän ottaa varmaan senkin henkilökohtaisena loukkauksena, joten ehkä sun vain tarttee alkaa olla inhottava hänelle. Sittenhän ei enää aidosti kaipaa seuraasi. Jos haukkuu sinut siksi niin vastaat vain, että kiitos samoin.
Ensinnäkin, kiitos vastauksestasi. Minun on kuitenkin tosi vaikeaa "jättää äiti", onhan hän kuitenkin ainoa äitini ja aina kun on rakastavalla ja hyvällä mielellä myöskin todella ihana. Joten on ikävä häntä usein. Mutta se on niin arvaamatonta, hänen olonsa ja käytöksensä siis. :/ Kuten sanoin, joskus olen ihana ja mielettömän paras, joskus sitten antaa ymmärtää, että elän ja olen ihan kaikella tavalla vääränlainen. Nyt kun vaihdoin opiskelualaanikin, oli tosi veemäinen siitä, että "ei tolla tienaa, mutta ihan miten vaan. Itse en olis koskaan noin toiminut" jne. Ap
Sulla kuuluis oikeastaan nousta vihaa häntä kohtaan. (Se ei tarkoita sitä, että se täytyisi roiskaista hänen kasvoilleen), mutta se auttaisi sinua irtautumaan tuosta kuviosta, jossa hän käyttää sinua kainalokeppinään.
Ei hänen kuulu tehdä niin. Mulla taitaa olla itselläni näitä aiheita keskeneräisinä elämässäni ainakin, huomaan... Vaikea ymmärtää edes suuttua, kun johonkin väärinkäytökseen on vain niin tottunut (ja ehkä jotenkin hyötynytkin siitä vaikka sen alkaa tajuta haitalliseksi).
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Jonkinlainen henkinen hyväksikäyttäjä tulee myös mieleen. Sulla ei tule olemaan helppoa päästä irti hänestä, voi hitsi. Mutta sun tarttee koittaa vaikka salaa tehdä irtautumistyötä hänestä, jos vain mahdollista. Eli hymyilet päin naamaa mutta oikeasti et enää anna hänen käyttää itseäsi oman elämänsä kainalokeppinä tai minä hän sua nyt pitääkään. Hän on saanut sut ehkä vähän liian nuorena ja käyttäminen itseään varten alkanut alusta asti.
Äiti on niin ylpeänä kertonut siitäkin, kuinka hienosti he isäni (ovat jo eronneet) kanssa selvisivät parikymppisinä opiskelijoina minun kanssani eikä mitään puuttunut kun kirpparilta ostettiin ja me (kaksi vuotta nuorempi veli) lapset oltiin mukana joka paikassa.
Minusta tuo on ihan kiva ajatus, että lapset mukaan ja asioita voi tehdä paljonkin ilman, että pikkuihmiset siitä niin traumatisoituu jos joskus vaihtelee tilanteet ja nukkumisajat/-paikat. Mutta jo lapsesta muistan sen kun isä tai äiti alkoi humaloitumaan, tuli huoli heistä ja sanoinkin usein, että älkää jooko joisi enää tota kaljaa kun teidän ääni menee oudoksi. Ja silti itse alkoholisti. :/
Lähtipä raiteilta, kiitos sullekin viestistä! Onpa kiva kun joku vielä tähänkin aikaan vastaa. Ap
Satunnainen käyttäjä kirjoitti:
Sulla kuuluis oikeastaan nousta vihaa häntä kohtaan. (Se ei tarkoita sitä, että se täytyisi roiskaista hänen kasvoilleen), mutta se auttaisi sinua irtautumaan tuosta kuviosta, jossa hän käyttää sinua kainalokeppinään.
Ei hänen kuulu tehdä niin. Mulla taitaa olla itselläni näitä aiheita keskeneräisinä elämässäni ainakin, huomaan... Vaikea ymmärtää edes suuttua, kun johonkin väärinkäytökseen on vain niin tottunut (ja ehkä jotenkin hyötynytkin siitä vaikka sen alkaa tajuta haitalliseksi).
Voi hitto kun olet oikeassa! Siis minun mielestäni. Ja olen kyllä tottunut ihan tosi ikävään "väärinkäytökseenkin", äitini periaatteessa "ostaa" nykyään sen ajan, joka on meiltä pois. Eli käytännössä olemme sopineet tapaamisen, äiti ei ehditään ja sanoo sen sijaan, että "sorry ja laitoin tilillesi rahaa, kai pärjäät ja huomenna soitan"
Sulla ei varmaankaan näin suoraviivaisesti. Mutta näin nyt minulla. On oikeastaan vaan paha olo näissä tilanteissa. Haluaisin nähdä äidin (kaikesta vaikeasta olosta huolimatta), mutta hän "korvaa" tilanteen rahalla. En jotenkin vaan keksi, miten tästä suhteesta saisi mitenkään normaalimman. Olemme tosi kaukana toisistamme. :( :( Ap
Voi vitsi näitä kirjotusvirheitä. Ehditään = ehdikään. Passaa = paasaa. Ap :/
jennydzeni kirjoitti:
Voi vitsi näitä kirjotusvirheitä. Ehditään = ehdikään. Passaa = paasaa. Ap :/
Korkki kiinni ja päätä tyynyyn.
Niin ja siis minun ikäni 25, äitini 46. Ap