Muita huijarisyndroomasta kärsiviä?
Itse olen viime aikoina tajunnut kärsiväni huijarisyndroomasta, eli pelosta että paljastunkin tyhmemmäksi ja huonommaksi ihmiseksi mitä oikeasti olen, ja olenkin jatkuvasti vain huijannut kaikki ympärilläni olevat uskomaan, että olen älykäs. Syndrooma on tyypillinen erityisesti nuorten, menestyvien naisten keskuudessa, mutta siitä kärsivät myös miehet. Pelolla on yleensä juurensa lapsuudessa ja lapseen kohdistetuissa kovissa odotuksissa tai ihan vain älykkääksi kehumisessa, mutta se voi johtua myös muista tekijöistä. Itse en tiedä, mistä tämä oma syndroomani on puhjennut - luultavasti epäonnistumisen pelosta tai jostain vastaavasta.
Itse olen korkeakouluopiskelija ja oikeastaan koko monta vuotta kestäneen koulunkäynnin aikana yläasteelta asti olen pelännyt, että opettajat huomaavat ettei minusta oikeasti ole mihinkään. Pelko paheni lukiossa ja edelleen yliopistoon mennessä, ja nyt kurssivalintojen ollessa edessä en uskalla ottaa mitään kursseja, sillä en usko suoriutuvani niistä. Kyseenalaistan vahvasti oman älykkyyteni ja kyvykkyyteni saada aikaan hyviä tuloksia, ja tämä muun muassa lamauttaa minut niin, etten uskalla kysyä kysymyksiä tai vaikka ryhmätyössä esittää omia ajatuksiani muille, sillä pelkään paljastuvani täysin idiootiksi. Tämä on aivan valtavan kuormittavaa, ja siksi kaipaisinkin vertaistukea täältä palstalta. Kertokaa omia kokemuksianne, tuntemuksianne ja erityisen kiitollinen olisin, jos joku kertoisi miten on kyseisestä ongelmasta päässyt eroon!
Tässä vielä hesarin juttu aiheesta: http://www.hs.fi/elama/a1410924770670
Kommentit (12)
Minä. Tai sitten ihan oikeasti olen huijari, joka on vain tuurilla luistellut paljon keskimääräistä pitemmälle. Vaikea tietää.
Itselläni sen lie aiheuttanut ala-asteen surkea koulumenestys, ja se ettei minua silloin todellakaan pidetty minään isänmaan toivona. Yläasteella se oli jo keskinkertainen+, lukiossa hyvä ja yliopistossa erinomainen. Minä elän vaan vielä siinä mihin kategoriaan aikuiset minut pienenä laittoi.
Myös meille luokkahississä matkaaville se on tyypillinen.
Joo, sama. Mutta toisaalta tässä vähitellen tajuaa olevansa luuseri, kun ei se hieno korkeakoulututkinto tuokaan työtä.
Saman ilmiön olen tunnistanut itsessäni. Tutustuppa kirjaan nimeltä Onnellisuusansa (Russ Harris), siinä sivutaan tätäkin aihetta ja muutoinkin siitä voi saada apuja tällaisten vastaavien ajatusmallien käsittelylle joiden tyyppisiä ihmisellä valitettavasti tuntuu "luonnostaan" olevan kellä mistäkin asiasta. Itsellä ainaki selkiytynyt ajatukset mm.tästä "huijaritunteesta" tuon kirjan avulla enkä ole vielä edes kirjan lopussa :)
argh, psykologiaa. Diipadaapaa. Huuhaata!
Randomivierailija kirjoitti:
Saman ilmiön olen tunnistanut itsessäni. Tutustuppa kirjaan nimeltä Onnellisuusansa (Russ Harris), siinä sivutaan tätäkin aihetta ja muutoinkin siitä voi saada apuja tällaisten vastaavien ajatusmallien käsittelylle joiden tyyppisiä ihmisellä valitettavasti tuntuu "luonnostaan" olevan kellä mistäkin asiasta. Itsellä ainaki selkiytynyt ajatukset mm.tästä "huijaritunteesta" tuon kirjan avulla enkä ole vielä edes kirjan lopussa :)
Heitä pari ydinideaa? Jaksanko lähteä naapurikuntaan asti lainaamaan?
Mulla toodella paha. Opiskeluaikana koko ajan ajattelin että feikkaan tässä opiskelua. Tein parhaan lopputyön koko porukasta vaikka osalla opiskelukavereista oli huimasti paremmat edellytykset. Lopputyön ohjaaja sanoi että tästä on hyvä lähteä työelämään ja minä vain ajattelin että kohta paljastun.
Olen aina tuntenut itseni todella tyhmäksi vaikka on hyvät arvosanat koulusta ja yliopistosta. Nykyään työelämässäkin tunnen olevani ihan surkea ja juurikin tuo huijari-tunne jatkuvasti. Eli ihan kuin yrittäisin jatkuvasti peitellä etten osaa mitään ja koko ajan pelkään joko paljastuvani tai muiden jo tietävän, miten tyhmä olen. Tästä syystä olen aika etäinen työkaveri kun en uskalla paljastaa itsestäni liikoja.
Up!