Miksi useilla fiksuilla naisilla on aivan kamalia/typeriä miehiä?
Tuli mieleeni tuosta ketjusta, jossa nainen kertoo, ettei hänen miehensä syö salaattia.
Olen ihan reaalielämässäkin törmännyt tuohon, että kohtuullisen fiksunoloinen nainen kertoo, että hänen miehensä syö pelkkää lenkkimakkaraa ja makaronilaatikkoa.
Vastaavasti eräällä ulkoisesti hyvin huolitellulla ja sievällä naisella on hirveä kaljamahainen mies, joka viisveisaa terveydestä.
Kerran myös törmäsin pariskuntaan, jossa nainen oli kuin suoraan jostain Pariisin catwalkilta, siro, koulutettu ja mies aivan hirveä pitkähiuksinen liuhuletti pieruverkkareissa, pitkäaikaistyötön.
Siis kyllä mullekin sisin on tärkein, mutta kun noissa tapauksissa se henkinen puoli ei ole lainkaan säväyttänyt. Lähinnä tullut mieleen, että miten ihmeessä tuollaiset kohtalot törmäävät ja eivätkö naiset oikeasti ole löytäneet parempia miehiä? Vai ovatko miehet olleet kunnollisempia, mutta muuttuneet tuollaisiksi?
Kommentit (51)
Niin, mietin itse samaa. Rakastuin mieheen koska oli hellä ja kiltti ja halusin perheen.
Nyt on perhe kunnianhimottoman, tyhmän, tyhjätaskun ja valehtelevan luuserin kanssa. Hyvä isä se on, muuta ei sitten olekaan.
T. Akateeminen hyvännäköinen nainen
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten tapaukset ovat tavanneet yläasteella.
Mietin kyllä, että voiko taustalla olla oikeasti jotain tuonsuuntaista. Ehkä kysymys on tosiaan siitä, että ollaan tavattu hyvin nuorena jollain pikkupaikkakunnalla, ja kohtalo on ajanut yhteen. Mutta on niitä tarinoita jostain kaverin kaverin synttäreiden jatkoistakin, jossa parikymmppiset kohtalot törmänneet.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten tapaukset ovat tavanneet yläasteella.
Tämä! Hevarityyli lukiolaisella on vielä ihan ok ja mies silloin vielä hoikkakin. Nainen ei ehkä halua jättää puolisoaan niin pinnallisten juttujen kuin rupsahtaneen ulkomuodon takia. Jos nainen itse pitää huolta ruumiistaan liikkumalla ja syömällä hyvin voivat ulkonäöt olla todella erilaiset lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Useimmiten tapaukset ovat tavanneet yläasteella.
Juuri näitä jotka ovat olleet yhdessä siitä lähtien kun ainakin nainen on ollut vielä teini, ja eivät ole ymmärtäneet erota teinisuhteestaan ajoissa. Eivät osaa olla yksin eivätkä erotakaan, koska ovat yhä ensimmäisessä suhteessaan. Koskaan ei ole treffailtu. Oltu kenenkään muun nähden alasti. Asuttu yksin jne.
Toinen ryhmä on sääntöjä tottelemaan kasvatetut naiset, joita kiehtoo paha poika joka uskaltaa haistattaa p*sk*t. Nainen saa maistaa miehensä kautta kapinaa, jota ei itse koskaan uskaltanut kokea. Näitä on yllättävän paljon korkeasti koulutetuissa naisissa.
Kuka jaksaa jotain yliopisto-itkijämiestä?
Ja toistepäin myös. Miksi fiksuilla miehillä on ihan kamalia ämmiä?
Jaa, pitäsköhän mun sit pullukkana ja kouluttamattona kaljasienenä suunnata katse niihin korkeasti koulutettuihin naikkosiin, eikä niinkään näihin itseäni vastaaviin elämäm_koululaisiin, joilla on jo pentu valmiina jostain nuoruuden seikkailusta? Kontrasti ilmeisesti kiehtoo.
Mielenkiintoista. Tätä palstaa lukiessa avautuu aina uusia näkökulmia.
Vierailija kirjoitti:
Jaa, pitäsköhän mun sit pullukkana ja kouluttamattona kaljasienenä suunnata katse niihin korkeasti koulutettuihin naikkosiin, eikä niinkään näihin itseäni vastaaviin elämäm_koululaisiin, joilla on jo pentu valmiina jostain nuoruuden seikkailusta? Kontrasti ilmeisesti kiehtoo.
Mielenkiintoista. Tätä palstaa lukiessa avautuu aina uusia näkökulmia.
Koulutukseni puute tuleekin tässä viestissä erittäin hyvin esiin, kun en ilmeisesti osaa edes kirjoittaa sanaa "kouluttamattomana" oikein.
Useimmiten parit ovat muodostuneet hyvin nuorena, jolloin ei vielä tiedetä tarkkaan mitä haluataan elämältä, eikä vaatimustaso ole päätä huimaava. Sitten ollaan vaan jääty siihen suhteeseen mukavuussyistä. Kun tottuu tietynlaiseen arkeen, siitä on aika vaikea lähteä pois pinnallisista syistä (mm. yhteinen kaveripiiri).
Voi vittu näitä paskavammaisten av-mammojen paskavammaisia yleistyksiä.
Uniikit lumihiutaleet taas vauhdissa. Marketeissa näkee enemmän pariskuntia, joissa ämmä on 77 leivän uunin kokoinen , ja mies normaali.
Mutta kun joku sanoo , että mies ei syö salaattia, miehestä muuta kertomatta = kaikki suomalaiset miehet on läskejä ja syö lenkkimakkaraa. Hyvää työtä , Hermiinat.
Vierailija kirjoitti:
Ja toistepäin myös. Miksi fiksuilla miehillä on ihan kamalia ämmiä?
Olen kyllä sitä mieltä, että tuo tapaus on huomattavasti harvinaisempi kuin fiksu nainen+kamala mies. Jotenkin tuntuu, että miehet eivät niin helposti haksahda itselleen liian heikkotasoiseen naiseen.
Varmasti näin, mutta toisin päin vieläkin yleisempää.
Varma merkki että suomimiehellä on toinen nainen sivusta :
se ostaa Axedödön kylppärin kaappiin ja alkaa pestä hampaitaan.
Mulla korkeastikoulutetulla huolitellulla naisella on just tuollainen huppariteini, jonka kaljis on alkanut kasvamaan kolmenkympin nurkilla. Ja ollaan tavattu 18-vuotiaina kuten joku arvasi. Miehessä on myös hyviä puolia, esim. paksu penis ja tilipussi. On se ihan hauskakin. Ja maailman paras isä. Mutta ei todellakaan mikään trophy husband ulkopuolisen silmin.
No yli 3kymppisenä naisen alkaa olla pakko ottaa, mitä saa. En haluaisi olla näin dramaattinen, mutta aidosti on totta, että hyvät miehet vähenevät "markkinoilta" heti parikymppisestä eteenpäin. Hyviä naisia taas on sinkkuina paljon, myös etenkin 3-4kymppisenä.
No ei mun mies mikään kaljamaha ole. Mutta joo, ei syö salaattia kun se on "pupujen rehua". Kuntoilu on sama kuin pallon potkiminen kavereiden kanssa. Ulkonäkö ei huoliteltu. Ei juurikaan kunnianhimoa minkään suhteen. Paska työ ja paska palkka. Ei kovin hyvä keskustelemaan, väitellä ei edes osaa.
Kyllä joskus haaveilen älykkäästä, kunnianhimoisesta miehestä. Joka olisi sivistynyt ja miehekäs (miehekästä ei ole se että hakee joka ilta snäkäriltä makkispekkikset, niinkuin oma mies tekee... ). Usein pyydän miestä lenkille minun ja lasten kanssa, hän laahautuu siinä sitten väkisin vieressä 1 km jonka jälkeen ehdottaa että mennäänkö ostaa kaupasta jotain herkkuja. Huoh.
Miksi ollaan yhdessä? Rakastuttiin kun oltiin 19 vuotta vanhoja. Mies oli hauska, kiltti, söpö. Muutettiin yhteen, tuli muutama muksu... vuodet vieri ja tajusin ettei se parinvalinta ehkä sittenkään ihan nappiin mennyt. Mutta koen että vaihtaminen on nyt vähän jo "myöhäistä". Lapset, asunnot ja kaikki...
Eli joo, varmasti monilla syy on se että nuorena on kimppaan menty, kasvettu erilleen mutta pelissä on sitten jo liikaa panoksia eroa ajatellen.
Ja kyllä minä sitä pohjimmiltani rakastan edelleen. On hänessä vielä niitä ominaisuuksia tallellakin mihin rakastuin. Mutta kiinnostuksen kohteet suurimmalta osin meillä on ihan erilaiset.
Naiset haluavat ajatella, että nämä parit ovat jotain teini-ihastuksia. Miehet tietävät totuuden - kun nirsoilee liian kauan niin on pakko ottaa mitä saa.
Useimmiten tapaukset ovat tavanneet yläasteella.