Onko kukaan ikinä milloinkaan mielessään ajatellut lapsestaan: Häivy vaikka hornanpersiiseen!
Kommentit (8)
Välillä menee hermo niin tyystin, että supatan itsekseni lasten ollessa vaikka alakerrassa ihan hirveitä. Se on mun tapa purkaa lapsen rasittavan käytöksen iheuttamaa agressiivisuutta.
Kävin yhtenä päivänä muuten potkunyrkkeilytunnilla. Suosittelen hermoheikoille kotiäideille! Väkisinkin uhmaikäisten kanssa kerääntyy agressioita, kun joutuu olemaan aikuinen, vaikka toiset on ihan hirveitä vaatimuksineen. Olinpas pitkästä aikaa tosi iloisella mielellä, kun olin saanut purettua agressiot turvallisella tavalla potkien ja nyrkkeillen!
Lähinnä silloin, kun koliikkivauva huusi suoraa huutoa jo kolmatta tuntia.
naisen toteavan: " Minun ei olisi koskaan pitänyt hankkia lapsia" . Hänen kaksi lastaan olivat jo isoja, joten mistään hetken purkauksesta ei ollut kysymys.
Mietin vaan että kuinka monet äidit tosissaan ajattelevat noin (tai uskaltavat sen sanoa).
että niitä ei pura lapsiin, vaan käy vaikka esim. potkunyrkkeilytunneilla! ;-)
Ja aika nopeasti nuo ajatukset lopulta katoavat ja vaihtuvat...
Jokaisen normaalin ihmisen sietokyky on rajallinen. Ei ne ajatukset pahaksi ole - vaan se mitä niillä tekee! :-)
en koskaan ääneen enkä tarkoita sitä tosissani. TIETENKÄÄN.
Ajatellut, että kun tekisi mieli lyödä (tähän mennessä olen sentään onnistunut).
Ajatellut, että itkeköön tuolla, ei kiinnosta pätkääkään.
Huutanut puolitoistavuotiaalle " haista paska" , täysillä. Ja huutanut muutakin.
Tämä kaikki eilisen aikana. Tänään soitin ajan neuvolapsykologilta, pakko, ennenkuin sattuu pahempaa...
Siis tähän mennessä olen onnistunut olemaan lyömättä. Mutta hillittömät raivon tunteet lasta kohtaan pelottaa.
Mikä päässäni naksahti että tein lapsia. : D se on sitä raivoa jota jollain lailla käsittelee, en ole lapsilleni tätä sanonut.