Avioehdosta tietäviä?
Olen menossa naimisiin ja mietin vakavasti avioehdon tekemistä, koska meillä on noin kymmenkertainen omaisuusero. Mitenkäs sitten tekisinkö avioehdon vain eron varalta vai myös kuoleman tapaukseen? Mitähän eroa sillä olisi minun lapseni kannalta?
Kommentit (7)
avioeron ja kuolemantapauksen varalle.
Meillä mä omistan enemmän kun mun mies. Mahdollisessa avioerotilanteessa hänellä ei ole mitään avio-oikeutta mun omaisuuteen, mutta jos mä kuolen, niin silloin hänellä on avio-oikeus esim. tähän meidän taloon (joka on siis kokonaan mun nimissä).
Kannattaa muistaa myös se, että omaisuudesta, jonka saa testamentilla, joutuu maksaan perintöveroa, mutta omaisuudesta, jonka saa avio-oikeuden perusteella, EI joudu maksaan perintöveroa.
Eli 99% avioehtosopimuksista on sitä muotoa, että jokaisella omansa ja niin tapahtuu oikeus.......... musta se on ihan perseestä koska jos kerraan ollaan naimisissa niin kaikki on yhteistä niin ilot kuin surut ja rahat ja velat ja lapset ja koirat........
(Tietysti on niitä pareja jotka pitää omat rahat ja ihan OIKEESTI 10 v yhdessäolon jälkeen laskee, että kuka viimeks osti ruokaa jääkaappiin...... )
Ja lisäks vielä, että kun YLEENSÄ se toinen on töissä enemmän ja toinen vähemmän ja hoitaa kotia ja ansaitsee vähemmän sen takia ehkä....
Niin olis tosi väärin et 20v toinen hoitaa kotia ja sit se jätetään tyhjänpäälle sen takia ilman mitään.... ei rahaa ei tavaroita ei edes kertyneitä eläkkeitä !!!!!!
Joten musta on toosi reilu tää avioehtosopimus jonka juristi sorvas ihan meitä varten mutta tää kyl sopeis monillekin pareille, tietty jokaisella on omat raha/velkakiemurat ja systeemit joten ei KOSKAAN kannata ITE koittaa väsätä sitä sopimusta ja muka säästää satanen/kaks sen takia juristin palkkiossa, vaan sille juristille voi tulla mieleen mitä juur TEIJÄN kannattaa mainita siinä sopimuksessa kun se juristi on MUUTAMAN avioeron nähny ja porsaanreijän niissä sopimuksissa.
Eli meijän sopimus on lyhyesti:
Kaikki ENNENN avioliittoa hankittu on omaa ja
kaikki avioliiton AIKANA hankittu on yhteistä oli se sitten kenen NIMISSÄ ja kenen RAHOILLA hankittua tahansa.
Perinnöt on suljettu pois ehdosta eli niitä ei puoliso saa vaikka ne on saatu avioliiton aikana.
AVIOEHTOSOPIMUS
Me allekirjoittaneet kihlakumppanit, jotka aiomme mennä naimisiin, sovimme seuraavaa.
1. Mikäli avioliittomme purkautuu avioeron vuoksi, kummallakaan meistä ei ole avio-oikeutta puolison omistamaan omaisuuteen,
-jonka toinen omistaa ennen avioliittoa eikä tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen,
-jonka toinen puoliso on saanut avioliiton aikana perintönä, testamenttina tai lahjana, eikä myöskään tällaisen omaisuuden sijaan tulleeseen omaisuuteen.
Selvyyden vuoksi toteamme, että em. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden tuotto on kuitenkin avio-oikeuden alaista omaisuutta.
Avioliittomme aikana hankkimamme yhteinen tai jommankumman yksityinen omaisuus on avio-oikeuden alaista omaisuutta.
2. Mikäli avioliittomme purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta, leskellä on kuitenkin avio-oikeus kaikkeen kuolleen puolison omaisuuteen edellyttäen, ettei siitä ole määrätty toisin lahjakirjassa tai testamentissa, jolla toinen on saanut itselleen kyseisen omaisuuden.
Allekirjoitukset jne..........
ymmärrän tuon sinun näkökulmasi ja varmaan jos olisin ns. tavallinen nainen, niin ajattelisin samalla tavalla. Nyt on vaan niin, että minulla on se kymmenenkertainen omaisuus mieheen verrattuna ja siten esimerkiksi yksi hoitovapaavuosi ei minun talouttani kaada. Haluan tietysti ajaa oman lapseni etua, niin nykyisen kuin mahdollisten tulevienkin.
Mitä tuohon että avioliiton aikana olisi yhteinen omaisuus, niin se kuulostaa kyllä osittain järkevältä, onhan avioliitto minunkin mielestä yhteisyritys. Se mikä minua vähän vaan hirvittää on se, että mieheni on yrittäjä. Lisäksi se, että kun minulla on jo omaisuutta ja jos vaikka joskus vuokraisin vaikka sijoitusasuntoani ja saisin siitä rahoja ja sitten sillä rahalla ostaisin vaikka toisen sijoitusasunnon, niin ne menisi sitten kaikki miehen omaisuudeksi. Ei sillä etteikö saisi mennäkin miehen omaisuudeksi, mutta kun ne eivät tulisi sitten aikanaan minun lapselleni perinnöksi, niin kokisin, että ikäänkuin varastaisin omalta lapseltani toimiessani noin.
Valitettavasti elämä ei aina mene ihan niin kuin suunnittelee ja siksi näitä asioita pitää vähän suunnitella. Avioehto ja avioero on minulla jo kertaalleen takana. Toivottavasti jatkossa ei tule kuin tuo avioehto, mutta se on nyt vaikeampi toteuttaa kuin ensimmäisellä kerralla, kun mukana onkin jo omaisuusero ja toisen biologinen lapsi.
käsittääkseni kannataa haluta avioehto myös kuolemantapauksen sattuessa, silloin lapsesi perii sinut.