Lue keskustelun säännöt.
Muita jotka vihaa kaupungissa asumista?
27.07.2016 |
Vartuin maaseudulla omakotitalossa, meillä oli iso piha eikä naapureita näkö- tai kuuloetäisyydellä. Luonnon läheisyydestä, ulkona olemisesta, hiljaisuudesta ja omasta rauhasta tuli minulle niin itsestäänselvyyksiä, etten käsittänyt niiden merkitystä itselleni ennen kuin vasta nyt viime aikoina, kun olen asunut useamman vuoden kaupungissa kerrostalossa ja ihmisvilske ja oman rauhan puute ovat alkaneet ahdistaa. Muutin alun perin opintojen perässä ja aluksi kaikki olikin vain uutta ja ihmeellistä. Nyt olen kuitenkin alkanut käsittää, että tämä ei yksinkertaisesti sovi minulle. Olo on jatkuvasti ahdistunut, kun omassa asunnossakaan ei voi välttyä toisten jatkuvilta ääniltä ja esim. liikenteen melulta. Sisällä olo tympii, mutta ulkoakaan ei löydy yhtä ainutta ulkoilureittiä tai metsäpolkua missä ei joku vähän väliä talsisi vastaan.
Kuulostaa varmaan käsittämättömältä syntyperäisen kaupunkilaisen korvaan. Ja mikä pakko täällä sitten on asua? No, ei vain juuri tällä hetkellä ole sellaisia säästöjä/takaajia että olisi mahdollista ottaa laina ja muuttaa omakotitaloon. Säästän kyllä koko ajan, mutta hitaasti etenee... Ja mikään vuokratalo jossain tiheään rakennetulla asuinalueella ei ole sen enempää minun juttuni kuin tämä kerrostalokaan, koska ei siellä sen enempää omaa rauhaa ole.
Onko täällä ketään saman kokenutta tai ymmärtävää? Miten olette jaksaneet ja oletteko keksineet jotain, millä lievittää ahdistusta niin kauan kuin muuttaminen ei ole mahdollista?
Kommentit (60)
Minä en tykkäisi asua Helsingissä, mutta en maallakaan. Tykkään kerrostaloasumisesta, ja pienemmät kaupungit ovat kivoja, kun on vähemmän porukkaa ja enemmän luontoa ympärillä. Suomessa on onneksi monenlaisia paikkoja, on mahdollisuus etsiä itselleen sopiva asumismuoto ja kokeilla erilaisia. Vaihtelukin voi virkistää ja olo voi elämän mittaan muuttua. Toivottavasti ap pääset vielä joskus maalle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen huomannut että kaupungissa moni keskittyy materian haalimiseen. En tiedä johtuuko se tarjonnasta vai mistä, mutta koti sisustetaan viimeisen päälle uusinta uutta ja samat vaatteet jotka on maalaisesta vielä ihan hyvät on kaupunkilaisesta jo aivan kamalat. Maalla sellaiset asiat on paljon yhdentekevämpiä. On ihan oikeaa tekemistä johon keskittyä, eikä tarvi käyttää aikaansa keksittyyn kaupungilla pyörimiseen.
Kaupungissa täytyy laittaa meikit naamaan että kehtaa mennä kauppaan. Maalla ei keskitytä epäolennaisuuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että kaupungissa moni keskittyy materian haalimiseen. En tiedä johtuuko se tarjonnasta vai mistä, mutta koti sisustetaan viimeisen päälle uusinta uutta ja samat vaatteet jotka on maalaisesta vielä ihan hyvät on kaupunkilaisesta jo aivan kamalat. Maalla sellaiset asiat on paljon yhdentekevämpiä. On ihan oikeaa tekemistä johon keskittyä, eikä tarvi käyttää aikaansa keksittyyn kaupungilla pyörimiseen.
Tämä! Anoppini päivittelee milloin mistäkin omasta mielestäni ihan uudesta tavarasta kuinka on jo ihan hirveä ja ihan kauhea ja tarvisi ostaa uusi. Hän on kotoisin Espoosta. Minä sitten maalaisena hiljaa pyörittelen silmiäni siinä vieressä. Että kyllä nyt on kamalaa, eikö ole isompia ongelmia mihin keskittyä.
Mä olen alkanut ihmetellä, mitä olen ikinä nähnyt tässä kerrostaloasumisessa. Kuluneen vuoden aikana on pöllitty pyörät pihasta ja kellarivarastosta tavaraa, joten joudun säilyttämään kämpässä sisällä sukset ym. rahanarvoisen, vaikka lukot on nyt vaihdettu. Autopaikkaa en saa tässä talossa, eikä ilmaisia parkkipaikkoja ole enää missään läheisyydessä, joten ei kannata pitää autoa. Siinä sitä sitten rampataan surkeassa lähikaupassa jatkuvasti, usein jalan, koska pyörää ei jaksa kantaa eteisestä kadulle. Junaa tulee paljon käytettyä kun asun radan vieressä, mutta jossain maaseudulla kai voisi pitää autoa ja ajaa aika helposti lähikaupunkiin rautatieasemalle, joten ei se nyt ole kuin pieni plussa.
Vuokranantajaa, huoltoa ja isännöintiä saa välillä kunnolla jahdata, että kiinnostuvat asumiseen liittyvistä ongelmista. Välillä tuntuu, että olisi melkein helpompi tehdä itse.
Pihatöitä ei täydy tehdä, mutta usein on saanut herätä siihen kun muut tekevät remontteja tai katutöitä. Kerrostalon pihalle en jaksa yleensä erikseen mennä istuskelemaan. Naapurin äänet eivät haittaa, mutta välillä hävettää oma musisointi tai mekastus, kun tiedän sen kantautuvan viereisiin asuntoihin. Ja joskus harmittaa,kun yöllä valvottaa eikä voi harrastaa kuin hiljaisia asioita.
Kaupungin palvelut on toki lähellä, mutta en nyt tiedä olisiko niin vaikeaa ajaa maalta esim. 30 min. johonkin hammaslääkäriin kuin kaupungissa olla bussia odottamassa ja bussissa 20 min. Hirveästi muuta en ole tarvinnut viime aikoina kuin terveyskeskusta ja kirjastoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että kaupungissa moni keskittyy materian haalimiseen. En tiedä johtuuko se tarjonnasta vai mistä, mutta koti sisustetaan viimeisen päälle uusinta uutta ja samat vaatteet jotka on maalaisesta vielä ihan hyvät on kaupunkilaisesta jo aivan kamalat. Maalla sellaiset asiat on paljon yhdentekevämpiä. On ihan oikeaa tekemistä johon keskittyä, eikä tarvi käyttää aikaansa keksittyyn kaupungilla pyörimiseen.
Tämä! Anoppini päivittelee milloin mistäkin omasta mielestäni ihan uudesta tavarasta kuinka on jo ihan hirveä ja ihan kauhea ja tarvisi ostaa uusi. Hän on kotoisin Espoosta. Minä sitten maalaisena hiljaa pyörittelen silmiäni siinä vieressä. Että kyllä nyt on kamalaa, eikö ole isompia ongelmia mihin keskittyä.
Hei. Ääliöitä löytyy sekä kaupungista että maalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut että kaupungissa moni keskittyy materian haalimiseen. En tiedä johtuuko se tarjonnasta vai mistä, mutta koti sisustetaan viimeisen päälle uusinta uutta ja samat vaatteet jotka on maalaisesta vielä ihan hyvät on kaupunkilaisesta jo aivan kamalat. Maalla sellaiset asiat on paljon yhdentekevämpiä. On ihan oikeaa tekemistä johon keskittyä, eikä tarvi käyttää aikaansa keksittyyn kaupungilla pyörimiseen.
Tämä! Anoppini päivittelee milloin mistäkin omasta mielestäni ihan uudesta tavarasta kuinka on jo ihan hirveä ja ihan kauhea ja tarvisi ostaa uusi. Hän on kotoisin Espoosta. Minä sitten maalaisena hiljaa pyörittelen silmiäni siinä vieressä. Että kyllä nyt on kamalaa, eikö ole isompia ongelmia mihin keskittyä.
Joo tätä oon muuten itekin miettinyt, että miten kaikki materia vanhenee kaupungissa niin nopeesti joillain. Väittäisin kyllä että on selkeesti enemmän kaupunkilaisten ilmiö. Jotenkin tosi ärsyttävän pinnallista.
Suurin osa ihmisistä on täysin manipuloitavissa.
Tämä ryhmä takuuvarmasti asuu kalleimmilla alueilla koska nämä ihmiset eivät osaa ajatella itse.
Ja sehän sopii gryndereille ynnä muille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varsin vihaa, mutta maalla on jotenkin toisenlaisempaa, kun on tekemistä enemmän. Asun puolet vuodesta maalla vedettömässä rintamamiestalossa ja siinä on oma viehätyksensä, vaikka palvelut ovat 30 km päässä ja täällä kaupungissa lähin ravintola on kadun toisella puolella ja ruokakauppaan on sata metriä.
Olen kotoisin kaupungista ja kaipaan myös maaseutua /pienempää kaupunkia, paitsi hyttysaikaan ei luonto kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aion muuttaa pois Helsingistä heti kun on mahdollista. Savon tyttönä ja älyttömänä käsityöihmisenä (tarvitsen tilaa toteuttaakseni kaikki projektini puutöistä keramiikkaan) täällä ei tule ikinä olemaan neliöhinta kohdillaan. Naurattaa ihan kun kattelee Töölön kerrostaloluukkujen hintoja. Paljoa en rahaa elämiseeni tarvitse mutta tarvitsen tilaa elääkseni. Välillä kiroan sitä ettei PS4 ja pubi riitä viihdykkeeksi, olisi helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asun vantaalla lähiössä. Asuntoni on oma ja mukava, mutta siitä huolimatta inhoan tätä ympäristöä. Haaveilen pienestä mummonmökistä, jossain maaseudulla, pois hälinästä ja naapureista. Kasvattaisin kukkia ja vihanneksia, muutaman kissan kanssa. Ehkä jonain päivänä voin toteuttaa unelmani, nyt en vielä voi, koska isäni on iäkäs ja tarvitsee apuani. En aio koskaan laittaa isääni hoivapaikkoihin.Saa kai sitä unelmoids.
Ymmärrän. Vantaan lähiö kuulostaa ihan umpisurkealta elämältä.
Vantaalla on kyllä oikein kivoja ja vehreitäkin alueita, varsinkin Sipoon ja Tuusulan rajamailla.
Mutta joo, inhoan myös kaupunkiruuhkaa ja tuulitunnelimaisia katuja ja pakokaasuja. Muutin pikkukaupunkiin metsäisiin maisemiin ja jo pelkästään että ikkunasta näkyy järvi ja metsä on ihan taivaallista. Yläkerrassa asuu kyllä ihme kolistelija ja etsin parhaillaan mummonmökkiä tai muuta vanhaa taloa jonka kunnostaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vaikka kuinka haluttaisiin, niin ihmistä ei ole pohjimmiltaan luotu elämään kaupunkien keinotekoisessa ympäristössä, monet ahdistuvat! Ihminen on eläin joka voi hyvin luontoyhteydessä.
Lukekaa Desmond Morriksen kirja Ihmisten eläintarha. Siinä käsitellään juuri sitä, kuinka epäsopiva kaupunki on asuinympäristönä sapiensille. Vanha kirja, mutta entistäkin ajankohtaisempi.
Vierailija kirjoitti:
Aion muuttaa pois Helsingistä heti kun on mahdollista. Savon tyttönä ja älyttömänä käsityöihmisenä (tarvitsen tilaa toteuttaakseni kaikki projektini puutöistä keramiikkaan) täällä ei tule ikinä olemaan neliöhinta kohdillaan. Naurattaa ihan kun kattelee Töölön kerrostaloluukkujen hintoja. Paljoa en rahaa elämiseeni tarvitse mutta tarvitsen tilaa elääkseni. Välillä kiroan sitä ettei PS4 ja pubi riitä viihdykkeeksi, olisi helppoa.
Ja Helsingistä ei tarvi mennä edes kauas kun hinnat puolittuu! Mutta haluat ehkä ihan sinne Savoon. Puutyöt ja keramiikka kuulostaa ihanalta.
Eri se oli ennenvanhaan, nykyään pelottaisi asua jossain metsän keskellä omakotitalossa, kun maassa pyörii kaikenlaisia murtoliigoja jotka ottaa kohteekseen syrjäisempiä asuntoja.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen alkanut ihmetellä, mitä olen ikinä nähnyt tässä kerrostaloasumisessa. Kuluneen vuoden aikana on pöllitty pyörät pihasta ja kellarivarastosta tavaraa, joten joudun säilyttämään kämpässä sisällä sukset ym. rahanarvoisen, vaikka lukot on nyt vaihdettu. Autopaikkaa en saa tässä talossa, eikä ilmaisia parkkipaikkoja ole enää missään läheisyydessä, joten ei kannata pitää autoa. Siinä sitä sitten rampataan surkeassa lähikaupassa jatkuvasti, usein jalan, koska pyörää ei jaksa kantaa eteisestä kadulle. Junaa tulee paljon käytettyä kun asun radan vieressä, mutta jossain maaseudulla kai voisi pitää autoa ja ajaa aika helposti lähikaupunkiin rautatieasemalle, joten ei se nyt ole kuin pieni plussa.
Vuokranantajaa, huoltoa ja isännöintiä saa välillä kunnolla jahdata, että kiinnostuvat asumiseen liittyvistä ongelmista. Välillä tuntuu, että olisi melkein helpompi tehdä itse.
Pihatöitä ei täydy tehdä, mutta usein on saanut herätä siihen kun muut tekevät remontteja tai katutöitä. Kerrostalon pihalle en jaksa yleensä erikseen mennä istuskelemaan. Naapurin äänet eivät haittaa, mutta välillä hävettää oma musisointi tai mekastus, kun tiedän sen kantautuvan viereisiin asuntoihin. Ja joskus harmittaa,kun yöllä valvottaa eikä voi harrastaa kuin hiljaisia asioita.
Kaupungin palvelut on toki lähellä, mutta en nyt tiedä olisiko niin vaikeaa ajaa maalta esim. 30 min. johonkin hammaslääkäriin kuin kaupungissa olla bussia odottamassa ja bussissa 20 min. Hirveästi muuta en ole tarvinnut viime aikoina kuin terveyskeskusta ja kirjastoa.
Muuttaisin johonkin kivaan pikkukylään ja ostaisin sähköfillarin. Varsinkin jos olet "musisoija", saisit rauhassa olla hereillä ja soittaa tai mitä nyt vaan. Jos ei ole pakko asua Helsingissä en todellakaan asuisi. Ihan järkyttävän kallistakin.
Vierailija kirjoitti:
Eri se oli ennenvanhaan, nykyään pelottaisi asua jossain metsän keskellä omakotitalossa, kun maassa pyörii kaikenlaisia murtoliigoja jotka ottaa kohteekseen syrjäisempiä asuntoja.
Ei meillä päin ole kyllä yhtään lisääntynyt mitkään murrot.
Vierailija kirjoitti:
Sekin vaihtelee paljon minkä kukin kokee kaupungiksi ja maaseuduksi. Toisille kaikki helsingin ulkopuolella on maaseutua, toisille vasta maatalo kaava-alueen ulkopuolella edustaa sitä. Itse haluiasin asua maaseudulla, mutta kuitenkin taajamassa, en missään katuvalottomalla metsäkulmalla.
Sama, joku pieni kirkonkylä, noin puoli tuntia jostain isommasta kaupungista.
Sekin vaihtelee paljon minkä kukin kokee kaupungiksi ja maaseuduksi. Toisille kaikki helsingin ulkopuolella on maaseutua, toisille vasta maatalo kaava-alueen ulkopuolella edustaa sitä. Itse haluiasin asua maaseudulla, mutta kuitenkin taajamassa, en missään katuvalottomalla metsäkulmalla.