" Vanha" suola janottaa...
En tiedä mitä tehdä kun nyk. miehen kanssa menee päin pyllyä ja jo muutaman vuoden ajan olen ajatellut erästä vanhaa erittäin hyvää " ystävää" ... muutaman kerran ollaan soiteltu ja viestitelty... tää on ihan kauheeta olla toisen kanssa ja ajatella sillon tällön toista... onko se sitten pettämistä???
Kommentit (26)
Päivän kaks on ok mutta sitten alkaa taas mennä niin päin persettä että...
ap
yhteyksissä...
hän on juuri eronnut (edellisen puhelumme jälkeen...). Ja nyt siis vapaa mies...
viesteilty ollaan viime päivinä aiika taajaan... =)
ap
Vaikka meillä menee ihan hyvin nyt mieheni kanssa. Ja sehän tässä pahinta onkin, en tiedä miksi, mutta usein ajattelen, että " kun ne eksätkin on vapaita niin mäkin voisin olla" -juttuja... Plaah!
Haluaisin keskittyä nykyiseen suhteeseeni täysillä, mutta aina haikaan menneitä nuoruuden aikoja, en niinkään siis niitä ihmisiä (paitsi joskus).
Onkohan tämä joku vaihe tässä sitoutumisessa, että panikoi ja kaipaa vaan vastuutonta nuoruutta.
Tuntuu kuin minun pitäisi pitää itseäni vapaana siltä varalta jos vaikka joku haluaisi minua tai jotai... Sekopäistä. Toivottavasti menee ohi.
Minä olen sen " voi, kun ahdistaa" -miniketjun ap.
Minulla on ihan hyvin kaikki mieheni kanssa, mutta siitä huolimatta kyllä tunnen kaihoisaa tunnetta exääni kohtaan. Joskus mietin, minkälainen yhteinen elämämme olisi ollut. Rakastan häntä vieläkin, meillä oli monta ihanaa yhteistä vuotta. Mutta rakastan miestänikin, enkä ole eds kuvitellut haluavani erota.
Ja dr Phil taitaa olla oikeassa ;) Menneet kannattaa unohtaa ja keskittyä nykyiseen ja tulevaan.
ikävöin tätä ihmistä... ja me ei olla kyllä oltu yhdessä koskaan siihen ei koskaan ollut mahdollisuutta koska kumpikaan ei halua pettää...
silloin oli hän toisen kanssa ja kun hän erosi olin minä toisen kanssa... hän ei ole löytänyt sitä oikeaa ja minä en myöskään ole sen oikean knassa vaan tiedän että meidät on tarkoitettu yhteen. en tiedä missä vaiheessa mutta tää on ihan hirveetä, molemmilla toinen mielessä koko ajan mutta yhdessä ei voida olla eikä tavata eikä mitään... =(
ap
mutta mitäpä jos tämä " mennyt" on myös tulevaa??? ja tosiaan hän ei ole ex.
ap
Onko ongelmat suuria? Voisin mietiskellä kanssasi ratkaisuja jos haluat. Jos vaikka saisin muuta mietitävää kuin raha-tilanteen ahdistuksen :D
10
siis sulle 10/13...
just se sama tyyppi. Niin olen tätä täällä monta kertaa valittanut jo kun minulle jää kaikki kotihommat, mulla ei ole vapaa-aikaa, minä hoidan kakki raha-asiat meillä ja mies käy töissä minä olen tällä hetkellä ä-lomalla mutta kaikki jatkuu ennallaan kun menen taas töihin...
ap
Hmm...ymmärrän sinua. Minulla on myös yksi tuollainen tuttu mies. Olimme aina vuorotellen varattuja, emmekä saaneet tilaisuutta seurustella. Yhtäkkiä minä olinkin naimisissa ja raskaana.
Tapaamme joskus 2 kertaa vuodessa, aina emme joka vuosikaan. Joka kerta välillämme on sähköä ja tunne jostain suuremmasta välittämisestä. Se ON molemminpuolista, siitä ei voi erehtyä. Mutta kumpikaan ei ole ikinä käyttäytynyt sopimattomasti, kumpikaan meistä ei halua " ylittää rajaa" . Emme flirttaile, olemme mmuka vain hyvät ystävät, mutta aina tapaamisemme päätteeksi halaamme, ja se halaus on täynnä jotakin muuta kuin ystävyyttä (vaikka hivelyä tms. ei olekaan) Jos suhde mieheeni olisi huono, tuo mies varmasti kaivertaisi ajatuksiani samalla tavalla kuin nyt sinulla tuo tuntemasi mies.
10
sen verran mustasukkanen että mun on turha toivoo että minnekkään baariin koskaan pääsisin... no onnekis ei niin kauhea hinku sinne ole vaikka välillä kyllä niitäkin kausia tulee...
meillä on nyt parisen vuotta mennyt mun mielestä huonosti, miehen mielestä hyvin koska elämämme on sellaista josta hän tykkää mutta ei sellaista josta mä tykkään.
Kaipaan enemmän hellyyttä en pelkkää seksiä, ja kyllä olen koittanu puhu, huutaa, raivota ihan kaikkea ja mikään ei kahta päivää pidemmäksi aikaa tehoa.
Olen antanut elokuuhun asti aikaa muuttaa tapojaan mutta huonolta tämä näyttää.
Minä vain olen onneton enkä oikeen itsekkään tiedä mitä haluan... tai tiedän mutta en tiedä saanko sitä koskaan... =(
ap
lapsia 6 vuotta ja toinen 7 kk...
ap
kamalaa tässä on myös se että meni monta vuotta ennen kuin tuli tämä ihminen mieleen, sitten meni 2 vuotta ja taas se tuli mieleen ja nyt se ei enää lähde mielestä.
Tapaat vissiin salaa mieheltäs tätä toista vai kuinka???
meilläkin suunnitteilla tapaaminen mutta en tiiä uskallanko...
ap
mennä nukkumaan kohta puoliin... käyn suhuilla vielä ja tuun kattoon josko 10 ois vaikka vastannut... =)
ap
Vierailija:
sen verran mustasukkanen että mun on turha toivoo että minnekkään baariin koskaan pääsisin... no onnekis ei niin kauhea hinku sinne ole vaikka välillä kyllä niitäkin kausia tulee...
meillä on nyt parisen vuotta mennyt mun mielestä huonosti, miehen mielestä hyvin koska elämämme on sellaista josta hän tykkää mutta ei sellaista josta mä tykkään.
Kaipaan enemmän hellyyttä en pelkkää seksiä, ja kyllä olen koittanu puhu, huutaa, raivota ihan kaikkea ja mikään ei kahta päivää pidemmäksi aikaa tehoa.
Olen antanut elokuuhun asti aikaa muuttaa tapojaan mutta huonolta tämä näyttää.
Minä vain olen onneton enkä oikeen itsekkään tiedä mitä haluan... tai tiedän mutta en tiedä saanko sitä koskaan... =(
ap
Nuo teidän ongelmat (näin lyhyellä keittiöpsykologialla) vaikuttaisi olevan ehkä enimmäkseen toistenne väärinymmärtämistä?
Ongelmanne on kuin sotkuinen lankakerä, jossa on monta solmua, eikä niistä näe, mikä lanka on sotkussa minkäkin kanssa? Yritätte setviä sotkua, mutta aina toinen vetää väärästä narusta ja sotku vaan tiukkenee.
Keskenään tuollaisten setviminen voi olla vaikeaa. Olen käytännössä huomannut, että kahden eri ihmisen ajatusmalleja voi olla vaikea sovittaa yhteen. Jos esittää saman lauseen molemmille, kumpikin käsittää sen eri lailla ja pyrkii selvittämään sen eri lailla.
Oletko lukenut kirjaa " miehet marsista ja naiset venuksesta" -kirjaa? Minä en ole kokonaan, mutta katkelmia. Siellä yksi pätkä, jonka luin oli aika looginen:
nainen esittää ajatuksen (ja kaipaa vain mieheltä kuuntelemista, lohtua ja ymmärrystä, ehkä asian pohdintaa), mies on hiljaa (koska yrittää vimmatusti keksiä ratkaisua naisen ongelmaan, koska mies käsittää naisen ajatuksen niin, että hän kaipaa jonkun ratkaisun.). Nainen suuttuu, koska mies on hiljaa, eikä ymmärrä hänen tarpeitaan ja tunteitaan. Mies ahdistuu, koska nainen vaatii (niin mies luulee) häntä keksimään ratkaisun HETI, jota miehellä ei ole antaa.Lopputulos: Miestä ahdistaa, että ei voi ratkaista naisen ongelmaa ja olla siten mies, naista ahdistaa, että mies ei ymmärrä häntä ja on kylmä.
Siinä yksi esimerkki. Teidänkin ongelmat voisivat olla pitkän ajan jatkumolla vain mytty kasaantuneita väärinkäsityksiä, joista seuraa negatiivisuuden ja v***tuksen kehä ? Vai menikö ihan metsään?
10
Mieheni tietää tämän tuttuni, ovat tavanneetkin. Mies vaan ei ole kovin mustasukkaista sorttia.
Minun neuvoni olisi kyllä, että älä tapaa tuota miestä, jos yhtään tunnet niin, että vosi johtaa pettämisen. Siitä seuraisi vaan pahempi olo. Selvitä ensin suhteesi nykyiseen mieheen. Ja jos todella ei ole muuta vaihtoehtoa kuin erota, suuntaa vasta sitten ajatuksesi tähän toiseen.
Ja teillä on nuorimmainenkin vielä noin pieni, elämä on väkisinkin erilaista kun on vauva-ikäinen talossa. Meillä kuopus on pian 3-vuotias ja elämä ihan toisenlaista (lue:enemmän aikaa kaksin miehen kanssa) kuin 2 vuotta sitten.
10
pettää en aio. ja tämä toinen mieskin on sitä sortita ettäse ei tulisi kysymykseenkään.
Aikaa meillä kyllä olisi toisillemme " jo nyt" mutta jotenkin aina miehellä on jotain muuta. sillä on harrastus joka vie paljon aikaa ja minä olen se joka joutuu joustamaan.
en oikeen tiedä mitä ssitä haluaa, tai tiedän joo...
se on vaan niin outoa että monen vuoden jälkeen aletaan tän toisen kanssa pitämään yhteyttä ja se on molemmille jotenkin miten sen sanois jotenkin niin kun äh en tiiä tuntuu vaan siltä että jossain vaiheess elämää me vileä ollaan yhdessä.
Tää on niin hankalaa!!!
ap
Varmasti vaikea tilanne!
Sanoisin vielä, että tämä ex, josta puhuin ensin..jätin hänet nykyisen mieheni vuoksi. Silloin minulla oli varmasti tuon kaltainen tunne kuin sinulla nyt. Olin hullaantunut ja hirveän rakastunut, tunsin että ätmä mies (siis nykyinen) on sielunkumppanini, jota en voi ohittaa. No, jätin exäni ja olen nyt siis naimisissa tämän uuden miehen kanssa.
Olemme onnelliset ja todellakin sileunkumppanit, mutta silti mietin toisinaan, olisiko minun sittenkin pitänyt jäädä entisen kanssa yhteen. Vähintäänkin olisin voinut edes yrittää enemmän entisen kanssa ja hoitaa eron tyylikkäämmin kuin hoidin. Lapsia eikä avioliittoa exän kanssa tosin ollut, mutta 6 vuotta yhdessä. Kadun, että olin niin sydämetön kuitenkin entiselle kun näin silmissäni vain upean tulevaisuuden uuden sielunkumppanini kanssa...
10
kun kuitenkaan en ole koskaan kokonaan unohtanut tätä toista ja meidän tapaamisesta on kuitenkin jo 8 vuotta aikaa... nykyisen kanssa tulee syksyllä 7 vuotta täyteen...
ap
mutta kaikkien ongelmien erikoismies dr. Phil ;) sanoi jossain ohjelmassaan just hyvin, että parisuhteen ongelmia ei ikinä saada ratkaistua kääntymällä pois kumppanista.