Homoystäväni pyysi minua sijaissynnyttäjäksi
Minulla on homoystävä, joka haluaisi minun synnyttävän hänelle lapsen ja sitten antavan huoltajuuden hänelle ja poikaystävälleen... Kuinka te suhtautuisitte asiaan?
Kommentit (35)
Vierailija:
mutta tuskinpa moni kykenee kantamaan sisällään lasta, synnyttämään sen ja sitten luovuttamaan se pois - vaikka kuinka kuvittelisi pystyvänsä. Ja ne, jotka luulevat pystyvänsä ovat niitä jotka eivät itse ole synnyttäneet...
Mä kuitenkin luulen, että pystyisin tuohon. Olen omat lapseni jo tehnyt, ja niitä on neljä. Kyllähän tämä lapsi kuitenkin aina pysyisi lähelläni. Ja jos alusta asti ajattelee, että tämä lapsi ei ole minun, minä vain kannan sen...
Onhan niitä tapauksia, kun sisko on synnyttänyt siskolleen tai äiti tyttärelleen. Miksei siis näin?
ap
koska kasvattivanhemman kanssa ei samanlaista aaltopituutta ole syntynyt, vaikka rakkautta oliskin.
http://www.suurikuu.fi/PublishedService?pageID=9&itemcode=9511207431
Tärkeää kyllä että lapsi on elämässäsi ja tietää kuka sinä olet. Minä uskon että lasta helpottaa tietää biologisista vanhemmista vaikkei adoptiolapsen elämäkään mikään katastrofi todellakaan ole.
Minä todella arvostan sinua jos tuohon pystyt, itse en pystyisi. Se olisi maailman kaunein lahja ystävälle!
" Onhan niitä tapauksia, kun sisko on synnyttänyt siskolleen tai äiti tyttärelleen. Miksei siis näin?"
Jos äiti synnyttää tyttärelleen, hän synnyttää lapsensa puolesta - ja oman lapsenlapsensa!
Kaverille synnyttäminen ei ole sama asia, mutta tapahtuuhan sitäkin. Kai.
Mä en suostuisi synnyttämään lasta kuin omalle lapselle, se on ainoa poikkeus jota voisin kuvitella.
Kannattaa selvittää. asia ei ole suomessa samoin kuin amerikkalaisissa elokuvissa. lasta ei voi antaa kenelle haluaa.
Minulle on kuitenkin selvää, että jos lapsella on kaksi isää niin " äitiä" ei kolmanneksi tarvita. Ihan samassa asemassa olisin kuin muutkin ihmiset. Jos lapsi joskus haluaisi tietää kuka hänen äitinsä on niin minulla ei olisi sitä vastaan tietenkään mitään.
Ja siihen se jää, niitä yövalvomisia ja muuta vauvarumbaa en kaipaa yhtään. En ole suhtautunut raskauksiini sentimentaalisesti, vaikka ne ovatkin olleet mielestäni kiehtovia kokemuksia, ja olen rakastunut vauvoihini vasta tutustuttuani heihin. Sitä paitsi toisille odottaessani suhtautuisin sikiöön heti muiden lapsena, en omanani, joten en kokisi luopuvani hänestä, koska hän ei olisi koskaan minun ollutkaan.
Toki parasta kokemuksessa olisi saada auttaa ihmisiä, jotka haluavat lasta ja nähdä heidän ilonsa, mutta saisin kokemuksesta jotain itsekin.
Pikkukolmonen tuntuu kutkuttavana ajatuksena ' sitten joskus' ja tämän mahdollisuuden takia en yksinkertaisesti voisi kasvattaa kohdussa vauvaa ja antaa sitä jollekin toiselle. Tietysti mun kantaan vaikuttaa myös se, etten tunne yhtään homoparia niin läheisesti, että tämä tulisi kyseeseen. Toisaalta, mulla on yksi ystävä, jolla ei ole kohtua ja jonka kohdalla en tiedä, pysyisinkö/haluaisinko kieltäytyä, jos hän joskus tällaista pyytäisi.
En halua enempää lapsia hoidettavakseni, mutta minusta olisi ihanaa olla vielä raskaana ja synnyttääkin :) Jos vielä siten voisi auttaa jotakin toista saamaan lasen, mikäpäs siinä.
Mutta minulla on kamppailuni, miten suhtautuisin homo- ja lesbopareihin vanhempina. Toisaalta ajattelen, että lapsella tulisi olla äiti ja isä. Toisaalta ajattelen, että no miksei homopareillekin lapsia voisi suoda...
Mutta sinähän tunnet tämän ystäväsi ja hänen kumppaninsa, heidän suhteen ja vanhemmuuden edellytykset.
Jos suostut, sinun täytyy tarkasti miettiä oma roolisi ja mahdolliset tulevat ongelmat. Jos(kun) lapsi alkaa kaivata biologista vanhempaansa, mitä jos lapsi haluaakin sinut äidiksi elämäänsä? Oletko siihen valmis?
Olisi koti-inseminaatiolla hedelmöitetty sen poikaystävän siittiöillä, lapsi olisi ollut molempien " verta" . Mutta ei tosiaan idean asteelta lähdetty mihinkään suuntaan, kun heille alkoi tulla suhteessa muita ongelmia. Silloin olin sen verran nuori (ja sinkku) että olisin varmasti pystynytkin tuohon, nyt kun on omia lapsia ja ikää enemmän niin en varmaan pystyisi vauvasta luopumaan.
jos siitä maksetaan.
mutta sijaissynyttäjänä saa toimia.
Minä todella arvostan sinua jos tuohon pystyt, itse en pystyisi. Se olisi maailman kaunein lahja ystävälle!
**mutta olisiko se maailman kaunein lahja myös lapselle??? Missä helkutissa tässä keskustelussa mietitään sitä LAPSEN PARASTA?
Tämä yhteiskunta on niin mätä. aikuiset on " kaikki mulle heti" tyyppiä ja lapsen oikeuksia ja parasta ei kukaan ajattele.
" olisipa hyvä lahja ystävälle" . mutta ompa kivaa sen vauvan puolesta, olla joku " lahja" jollekin, kuin tavara.
miten selittää lapsella myöhemmin, että tein sut vaan lahjaksi homokaverilla, nämä muut lapset tein ihan vaan itselleni.
kyllä te nyt leikitte elämää suuremmilla asioilla! huh huh! ajatelkaa vähän!!
**mutta olisiko se maailman kaunein lahja myös lapselle??? Missä helkutissa tässä keskustelussa mietitään sitä LAPSEN PARASTA?
Vierailija:
" olisipa hyvä lahja ystävälle" . mutta ompa kivaa sen vauvan puolesta, olla joku " lahja" jollekin, kuin tavara.miten selittää lapsella myöhemmin, että tein sut vaan lahjaksi homokaverilla, nämä muut lapset tein ihan vaan itselleni.
kyllä te nyt leikitte elämää suuremmilla asioilla! huh huh! ajatelkaa vähän!!
miettikääpä omalle kohdallenne.
ei kyse ole siitä, pystyykö äiti luopumaan lapsestaan vaan siitä, onko tällainen lastentehtailu OIKEIN. haluaisinko Sinä olla tällaienn tehtailu ihminen?
Vierailija:
miettikääpä omalle kohdallenne.ei kyse ole siitä, pystyykö äiti luopumaan lapsestaan vaan siitä, onko tällainen lastentehtailu OIKEIN. haluaisinko Sinä olla tällaienn tehtailu ihminen?
Kyllähän ne " homokaverit" olisivat ne oikeat vanhemmat ja kuka lapsi miettii miksi hänen vanhempansa ovat hänen vanhempansa (siis ainakaan ennen murrosikää ;)
**öö.. eikö murrostiän jälkeisellä elämällä ole merkitystä?? en ymmärrä pointtiasi.
mutta tuskinpa moni kykenee kantamaan sisällään lasta, synnyttämään sen ja sitten luovuttamaan se pois - vaikka kuinka kuvittelisi pystyvänsä. Ja ne, jotka luulevat pystyvänsä ovat niitä jotka eivät itse ole synnyttäneet...