Sivut

Kommentit (16)

Paska äiti.

Tämä on taas näitä. En tunnista monia tuosta listasta.

En vietä kaikkea aikaani kotona lasten kanssa. Päivät työssä ovat mukavan vaihtelevia, kiitos vain. Ja lapsilla on toinenkin vanhempi. Hiljaisuutta ja rauhaa saan muun muassa hänen hoitaessa katrasta. Hän myös hoitaa useimmiten ruuanlaiton, ei minulla mene siihen valtavasti aikaa. Rahojanikin käytän hyvällä omatunnolla myös omaksi ilokseni. Olen -herranjestas sentään- ostanut juuri uudet rintsikatkin burleskikurssia varten!

Olen siis varmaan niin paska vanhempi, ettei minua voisi edes äidiksi kutsua. Jos kerran jokainen äiti on tuollainen.

Vierailija

Pikkulapsen äitiys sokerihuurrettuna on ehkä tuota. Teinin äitinä vietän jo ihan normaalia elämää, tuo vaikuttaa aika rasittavalta.

Pari murrosikäistä perheessä

Tunnistan tosi monta kohtaa tuosta listasta. Ihmettelen myös, että teinin äitinä voi muka "viettää normaalia elämää"! 

Vierailija

Osus ja uppos kaikki :) Meillä 1v ja 3v ja itse hoidan heidät kotona.

Varmasti osa noista ei enää kosketa suurinta osaa isompien lasten vanhemmista. Tai välttämättä esim uraäitiä, joka on kotona vähemmän läsnä.

ärsyttää lokerointi ja kliseet

Aivan! En myöskään allekirjoita suurta osaa noista. En ole nero. Vastaan usein lapsille "En tiedä". Vaikka silloin tällöin huudankin, en juuri koskaan koe siitä huonoa omaatuntoa. Kyllä ne sen huudon joskus ansaitsevatkin, aamen. Ostan itselle usein uusia vaatteita ja panostan itseeni. Omat vaatteet eivät jää pieneksi. Meillä ei heitetä ruokaa roskiin. Joskus harvoin jos näin pääsee käymään, itken aina vähäsen....se kuuluukin olla surun paikka. Se on ajattelemattomuutta, jos ruokaa joutuu heittää pois. Ja sellaista mallia ei tule lapsille siirtää. En todellakaan hoe, mihin vuodet vierivät. Ärsyttävä tapa. Tiedän juuri tarkalleen, mihin ne menivät. Nukun usein "pommiin". Nyt kun kukaan ei ole enää ihan pieni (nuorin 3v.), laitan aamuisin usein korvatulpat korville ja jatkan unia, jos se suinkin on mahdollista. Isommat on opetettu auttaa pienempiä aamiaisessa ja pestyjä omenoita on esillä. Ei nyt joka aamu, mut vähintään 1-2 kertaa viikossa. Yksin syöminen on tosi mukavaa vaihtelua ja kylmän ruuan syöminen on ihan oma vika. Aina voi lämmittää tai istua alas ajoissa. Samalla voi syödä itse, kun imettää yhtä ja syöttää toista. Ei saa olla liian avuton. Ennen kaikkea pitää muistaa, että jos ei huolehdi itsestään, ei kohta jaksa huolehtia lapsistaan. Siksi pitää muistaa olla myös "itsekäs".

Vierailija

Paska äiti. kirjoitti:
Tämä on taas näitä. En tunnista monia tuosta listasta.

En vietä kaikkea aikaani kotona lasten kanssa. Päivät työssä ovat mukavan vaihtelevia, kiitos vain. Ja lapsilla on toinenkin vanhempi. Hiljaisuutta ja rauhaa saan muun muassa hänen hoitaessa katrasta. Hän myös hoitaa useimmiten ruuanlaiton, ei minulla mene siihen valtavasti aikaa. Rahojanikin käytän hyvällä omatunnolla myös omaksi ilokseni. Olen -herranjestas sentään- ostanut juuri uudet rintsikatkin burleskikurssia varten!

Olen siis varmaan niin paska vanhempi, ettei minua voisi edes äidiksi kutsua. Jos kerran jokainen äiti on tuollainen.

No, sinun tekstisi luettuani voisi listaan lisätä huonon omatunnon, kun tekee jotain kivaa ihan itselleen ja huonon omatunnon, kun vertailee itseään toisiin, erilaisiin listoihin ja prototyyppeihin.

Itsekin äiti

Oikeasti oksettaa nuo listat. Vauva-lehti varmaan myy paremmin kun fasessa tekee noita. Pitäisi varmaan kuitenkin muistaa, että se menneisyys on taas edessä, kun lapset kasvaa. Sori, en löytänyt itseäni tuosta listasta, joskun omia haasteita kai elämässä on aina.

Vierailija

Valitut palat-listoja. Aina hehkutetaan tuolla syvällä rakastamisella. Omat havaintoni ovat käytännönläheisempää laatua, kuten että lelut valuvat yläkerrasta alakertaan tai että jos lattialla on yksikin yksärilego, se osuu aina juuri äidin käpälän alle,  mutta ei niistä sen enempää.

Vierailija

1. Lapsiaan rakastaa ihan mielettömän paljon, ja silti he osaavat joskus todella ärsyttää.

Tää kai pätee ihan kaikkiin tärkeisiin läheisiin. Ihan normaalia.

2. Kun vihdoin pääsee itse istumaan ruokapöytään, oma ruoka on jo jäähtynyt ja lapset valmiita. No niin, syönkin sitten yksin!

Öö, ei? Pitääkö se oma ruoka lappaa lautaselle jäähtymään, jos tietää että ensin pitää pistää taaperolle ruokaa poskeen? Pikkuvauva-aikana ihan ymmärrettävää, mutta jos ihan tavallisen parivuotiaan vanhemmalla oma ruoka jäähtyy lautaselle, niin asia on korjattavissa. Meillä pyritään syömään samaan aikaan ja samaa ruokaa.

3. Hiljaista ja rauhallista on, kun lapsilla on ruutuaikaa. Ja äiti taas potee sitä, että lapsilla on liikaa ruutuaikaa.

Öö, ei? Hiljaista ja rauhallista on silloinkin, kun lapset piirtävät, askartelevat, rakentelevat Legoilla tai puuhaavat pihalla omiaan. Ihan voi yrittää keksiä lapsille muutakin tekemistä kuin ruutuaikaa ja joskus se hiljaisuutta kaipaava vanhempi voi laittaa korvatulpat korviin tai huoneen oven kiinni (joo, saunakin lasketaan huoneeksi) ja olla siellä tovin. Mikä pakko on potea yhtään mitään?

4. Ehei, tätä hetkeä ei tule. Ikinä pyykkikori ei ole tyhjä.

Niin no kai se on ihan ymmärrettävää, jos pyykkikorissa on yhden siistin sinkun sijaan viiden ihmisen kaikki romppeet? Minulla on oma pyykkikori ja se on kyllä tasaisin väliajoin tyhjä. Jos kaikkien pyykit ovat samassa korissa, niin ei varmasti tyhjene koskaan. Mikäs ihme se on?

5. Jos ylimääräistä rahaa on, sillä tahtoo ostaa jotain lapsille. Niin, miltä vuodelta rintsikkani ovatkaan?

Miksi helvetissä ostaisin koko ajan lapsille jotain? Mun tissit roikkuvat raskauksien ja imetysten jälkeen ja jos en käyttäisi kunnollisia rintsikoita, olisi hartiajumi jokapäiväistä. Nämä rintsikat ovat vuodelta 2017.

6. Pommiin nukkuminen on muistikuva menneisyydestä. Upeita nämä aamukuuden herätykset. Joka aamu.

Semmoista se on, mutta kyllä pommiin kerkiää nukkumaan sitten kun pitäisi mennä töihin tai lapsen pitää ehtiä kouluun. Pommiin nukkumista on edelleen luvassa ja perkeleellistä aamukiirettä myös. Ei mua haittaisi aamukuuden herätys, jos saisi jäädä kotiin lonnimaan ja vetäistä päiväunet jossain välissä. Sen sijaan mua harmittaa se, että pitää herätä klo 6.30 että ehtii saada eskarilaisen eskariin, koululaisen kouluun ja oman perseensä töihin ajoissa.

7. Kotona lasten kanssa päivät muistutattavat toisiaan: Nuku, syö, tee äitihommia, toista.

Tai tee itsellesi viikkosuunnitelma, johon laitat ERILAISIA asioita eri päiville? Mitä helvettiä ovat äitihommat? Ilmeisesti mieheni ei hoitovapaalla ollessaan tee mitään, koska on lasten isä? Vai millä lailla isähommat eroavat äitihommista?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
1. Lapsiaan rakastaa ihan mielettömän paljon, ja silti he osaavat joskus todella ärsyttää.

Tää kai pätee ihan kaikkiin tärkeisiin läheisiin. Ihan normaalia.

2. Kun vihdoin pääsee itse istumaan ruokapöytään, oma ruoka on jo jäähtynyt ja lapset valmiita. No niin, syönkin sitten yksin!

Öö, ei? Pitääkö se oma ruoka lappaa lautaselle jäähtymään, jos tietää että ensin pitää pistää taaperolle ruokaa poskeen? Pikkuvauva-aikana ihan ymmärrettävää, mutta jos ihan tavallisen parivuotiaan vanhemmalla oma ruoka jäähtyy lautaselle, niin asia on korjattavissa. Meillä pyritään syömään samaan aikaan ja samaa ruokaa.

3. Hiljaista ja rauhallista on, kun lapsilla on ruutuaikaa. Ja äiti taas potee sitä, että lapsilla on liikaa ruutuaikaa.

Öö, ei? Hiljaista ja rauhallista on silloinkin, kun lapset piirtävät, askartelevat, rakentelevat Legoilla tai puuhaavat pihalla omiaan. Ihan voi yrittää keksiä lapsille muutakin tekemistä kuin ruutuaikaa ja joskus se hiljaisuutta kaipaava vanhempi voi laittaa korvatulpat korviin tai huoneen oven kiinni (joo, saunakin lasketaan huoneeksi) ja olla siellä tovin. Mikä pakko on potea yhtään mitään?

4. Ehei, tätä hetkeä ei tule. Ikinä pyykkikori ei ole tyhjä.

Niin no kai se on ihan ymmärrettävää, jos pyykkikorissa on yhden siistin sinkun sijaan viiden ihmisen kaikki romppeet? Minulla on oma pyykkikori ja se on kyllä tasaisin väliajoin tyhjä. Jos kaikkien pyykit ovat samassa korissa, niin ei varmasti tyhjene koskaan. Mikäs ihme se on?

5. Jos ylimääräistä rahaa on, sillä tahtoo ostaa jotain lapsille. Niin, miltä vuodelta rintsikkani ovatkaan?

Miksi helvetissä ostaisin koko ajan lapsille jotain? Mun tissit roikkuvat raskauksien ja imetysten jälkeen ja jos en käyttäisi kunnollisia rintsikoita, olisi hartiajumi jokapäiväistä. Nämä rintsikat ovat vuodelta 2017.

6. Pommiin nukkuminen on muistikuva menneisyydestä. Upeita nämä aamukuuden herätykset. Joka aamu.

Semmoista se on, mutta kyllä pommiin kerkiää nukkumaan sitten kun pitäisi mennä töihin tai lapsen pitää ehtiä kouluun. Pommiin nukkumista on edelleen luvassa ja perkeleellistä aamukiirettä myös. Ei mua haittaisi aamukuuden herätys, jos saisi jäädä kotiin lonnimaan ja vetäistä päiväunet jossain välissä. Sen sijaan mua harmittaa se, että pitää herätä klo 6.30 että ehtii saada eskarilaisen eskariin, koululaisen kouluun ja oman perseensä töihin ajoissa.

7. Kotona lasten kanssa päivät muistutattavat toisiaan: Nuku, syö, tee äitihommia, toista.

Tai tee itsellesi viikkosuunnitelma, johon laitat ERILAISIA asioita eri päiville? Mitä helvettiä ovat äitihommat? Ilmeisesti mieheni ei hoitovapaalla ollessaan tee mitään, koska on lasten isä? Vai millä lailla isähommat eroavat äitihommista?

8. Itse taas alkaa muistuttaa omaa äitiään. Yhtäkkiä sanookin juuri sen lauseen, joka lapsena aina ärsytti. Huh, mistä se tuli?

Suusta. Samasta paikasta kuin muutkin ääneen sanotut jutut. Parisuhteessa sanoo pöljiä juttuja, lähimmälle kaverille tulee sanottua idiootisti, aina ei ymmärrä mikä naapuria rassaa ja vain pahentaa tilannetta. Suusta tulee asioita ja jos alkaa tuntua siltä että niissä on jotain pahasti vialla, niin voipi ottaa ja muuttaa puhettaan.

9. Ruuanlaittoon menee valtavasti aikaa. Ja ruokaa menee valtavasti roskiin, kun lapsi ei sittenkään syö.

Ööö, laita sille kerralla vähemmän lautaselle? Ja tee kerralla useamman päivän satsi ruokaa ja pakasta osa? Ja suunnittele edes vähän sitä mitä kaupasta ostaa?

10. Lauseet, joita ennen piti tyhjinä hokemina, ovatkin täyttä totta. Kuten Mihin nämä vuodet oikein menivät.

Niin miten se lasten saaminen siihen vaikuttaa? Keski-ikä tulee vaikkei tahtoisi, oli lapsia tai ei.

11. Jokainen vanhempi menettää joskus malttinsa – vaikka kuinka tahtoo olla vanhempi, joka ei niin tee. Lapselle huutaa, ja sen jälkeen on aina huono omatunto.

Joo, kannattaa kieriskellä mudassa ja piiskata itseään, se auttaa lapsia pärjäämään omien tunteidensa kanssa. Koska meidän lapsemmehan eivät koskaan tule suuttumaan ja huutamaan kenellekään, joten siksi meidänkään ei pidä sellaiseen sortua, eikä muutenkaan sovi näyttää pahastumista, väsymystä, itkua, iloa, surua tai hämmennystä. Parasta jos pysyy ihan naama peruslukemilla vaan. Opetelkoot sitten itse aikuisena käsittelemään tunteitaan.

12. Äitinä saa tuntea iloa ja onnistumista – ja pelkoa ja epäonnistumista. Tekee mieli paeta paikalta, ja tekee mieli pitää lapset aina lähellä. Joskus kaikkia näitä tuntee yhtä aikaa.

...häh? Tuu pois sieltä kieriskelemästä.

13. Äiti on nero. Yhtäkkiä sitä osaa vastata kysymyksiin kuten miksi tuo on rekka ja milloin ilma alkoi.

Kyllähän noihin nyt vastaa, etenkin kun kuulijakunnalle kelpaa miltei vastaus kuin vastaus. Jos pitää saada ihan oikeaa tietoa, niin kirjastosta löytyy kirjoja. Asiakaspalvelutyötä tekevänä voin sanoa, että kotona pääsee huomattavasti helpommalla kuin töissä.

14. Äiti saa tuntea näin: Rakastan enemmän kuin ikinä uskoin voivani rakastaa.

Jaa. Eikö sitten täti saa tuntea noin siskonsa lasta kohtaan? Tai mies vaimoaan kohtaan? Miksi juuri äiti? Äiti saisi myöskin rakastaa itseään, eikä jumittaa hellan ääressä kulahtaneissa rintsikoissa yrittäen samalla täyttää kaikki lasten toiveet.

Ei mulla muuta.

Varoainaparas

Aika jännä lista!
Jokaisen nuoren miehen ja vähän vanhemmankin ukon pitäisi perheenperustamiskiimassaan lukea tämä!
Ei siis mainintaakaan "parisuhteesta".
Nainen on siis ennen kaikkea äiti, ei muuta. Mihin se ukko jäi? - Kannattaa siis huolehtia ehkäisystä!

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat