NEUVOJA,kiitos!
5-vuotias poikamme on tosi arka ja hirmu kiinni minussa(äidissä). olen ollut kotona pojan kanssa koko hänen elämänsä ja vietän suurimman osan ajasta hänen ja pikkuveljensä kanssa. mies yrittäjä, paljon pois kotoa. joskus ottanut pojat mukaan esim. korjaamaan autoa ym. " miesten hommiin" . nykyään 5-v ei edes tahdo lähteä mihinkään isänsä kanssa, ellen minä lähde mukaan. yksi päivä poika ei uskaltanut jäädä kauppareissun ajaksi siskoni kanssa(jota nähdään viikottain).
kohta pitäisi viedä päiväkotiin ja hirvittää ajatuskin=/.
otan enemmän kuin mielelläni neuvoja vastaan!
Kommentit (11)
kerhoissa käydään 1-6 krt/kk.tietty on synttäreitä pitkin vuotta..
viime syksynä yritin viedä kerhoon,johon olisi jäänyt yksin,muttei onnistunut,niin ajattelin koittaa myöhemmin uudestaan..
olet lapsen kanssa ensimmäisellä kerralla, muistat rohkaista heti jos osoittaa merkkejä sinusta " irtautumiseen" , keskustelette kerhon jälkeen asiasta, ja puhutte vaikka että nyt hän on jo niin iso poika että seuraavalla kerralla saa oikein jäädä yksin sinne, ilman äitiä. Kannattaa harjoitella, kohtahan se on muuten pakosta edessä, eskari ja koulu.. Olisiko teillä jotain tuttua joka voisi välillä hoitaa lasta vaikka ihan " äitivieroituksellisista" syistä.. ? :)
poika sanoikin, että kun menen töihin, niin ei halua mennä päiväkotiin, vaan mummolle=/..
ja tiedän, ettei kerhoon jäämisestä tule vielä mitään: toinen kerho, jossa käydään, on kahvihuone, mikä tarkoitettu äideille ja käytävän päässä on leikkihuone, jossa olisi hoitajat. olen monta kertaa sanonut, että mene vaan rauhassa leikkimään, jos tulee hätä, voit heti tulla äidin luokse. silti poika haluaa olla ensin kanssani kahvittelemassa, jonka jälkeen ehdottomasti haluaa minut mukaan leikkihuoneeseen..
vaikuttaa ettei poika luota omaan pärjäämiseensä jostain syystä. aloita jostain pikku jutusta, vaikka anna kotona tiskata, kehu kovasti kun on kuppi pesty (kuulostaa kaukaa haetulta tuohon äitiriippuvuusasiaan, mutta...), sitten vaikka kaupassa pyydät hakemaan leipäpussin ja itse olet kauempana, taas kehut kovasti, tietysti sellaisella äänevoimakkuudella ettei lapsi nolostu.. ;) ja sitä rataa.. pikku hiljaa poika oppii luottamaan itseensä enemmän ja omaan pärjäämiseensä.
Vierailija:
vaikuttaa ettei poika luota omaan pärjäämiseensä jostain syystä. aloita jostain pikku jutusta, vaikka anna kotona tiskata, kehu kovasti kun on kuppi pesty (kuulostaa kaukaa haetulta tuohon äitiriippuvuusasiaan, mutta...), sitten vaikka kaupassa pyydät hakemaan leipäpussin ja itse olet kauempana, taas kehut kovasti, tietysti sellaisella äänevoimakkuudella ettei lapsi nolostu.. ;) ja sitä rataa.. pikku hiljaa poika oppii luottamaan itseensä enemmän ja omaan pärjäämiseensä.
ja onkin tosi reipas esim. kaupassa,hakee aina tavaroita vaikka olenkin eri käytävällä. ja muistan siitäkin kehua..ja luottaa itseensä mielestäni hyvin..
tai no ei välttämättä vika, ujo taitaa vaan
olla.
Vierailija:
tai no ei välttämättä vika, ujo taitaa vaan
olla.
onko vaan geeneissä,kun mies on ollut tosi arka, samoin anoppi. vai voiko olla, että jäänyt joku hylkäämiskokemus, kun pojan ollessa n.1,5v lähdin neuvolaan, jätin pojan kaverini kanssa kerhoon sanomatta että lähden(kiireessä unohdin=(),pojalle oli tullut kauhea hätä, kun oli jossain vaiheessa huomannut poissaoloni. jos kaikki johtuu tuosta,niin miten asian saa korjattua?
Minun poikani oli myös hyvin kiinni minussa.Ei siihen tarvitse mitään
syytä olla,poikani on vain sen luontoinen.Poika on nyt 12 vuotta ja
hän on hyvin herkkä ja helposti stressaantuva.
Elämä ei ole helppoa herkälle ihmiselle,häntä täytyy vain jaksaa tukea
ja kannustaa.Pojallani todettiin äskettäin lukihäiriö,koulunkäynti on
ollut hänelle yhtä tuskaa.Sitähän ei voi tietää voiko herkkä lapsi
aikuisena ehkä sairastua psyykkisesti? Siitä olen huolissani.
joissa ollaan yhdessä turvallisen äidin kanssa.Ja paljon vierailuja tutuille lapsiperheille joissa on paljon villejä lapsia.Muutenkin tietty kannattaa rohkaista omien kaverisuhteiden muodostamiseen, kutsua naapuruston lapsia leikkimään.Kyllä se siitä, pikkuhiljaa.