ex-mies vaati huoltoon viikko-viikko systeemiä, miten tästä eteenpäin?
Olemme eroamassa ja keskustelemalla emme ole päässeet sopuun ala-asteelaisen poikamme huollosta. Mies haluaisi viikko-viikko-systeemiä, ja minä antaisin lapsen miehelle vain joka toiseksi viikonlopuksi. Vaikka sitten pitkäksi viikonlopuksi ja voisivat tavata muutenkin niin paljon kuin haluavat. Mutta haluaisin, että lapsi tulisi arkisin yöksi kotiin ja olisi selkeästi yksi oma koti.
Meillä on kolmen viikon päästä aika lastenvalvojalle. Mutta siellä oli vissiin vain tarkoitus kirjata ylös sopimamme asiat. mutta entäs nyt kun sopua ei tunnu syntyvän? Miten eteenpäin? Kyseessä pk-seutu. Mihin päin pitäisi ottaa yhteyttä?
Mies on luvannut myydä minulle osuutensa kodistamme. Mutta ei ole vielä suostunut lähtemään.
Minkälainen on nykytilanne? Eli minkälaiset mahdollisuudet ex-miehelläni olisi saada tahtonsa läpi? Missä vaiheessa pitäisi alkaa pelata likaista peliä, vaikka en haluaisi ex:ää mustamaalata? Vastuu lapsen hoidosta on aina ollut selkeästi minulla. Onko jotenkin yleistä, että ero vaiheessa miehet alkavat pelottelemaan, että pistävät ranttaliksi? Haen eroa yksin.
Kommentit (32)
Miten sitten kävisi sellaisissa perheissä, jossa vaikka äiti sairastuisi vakavasti tai pahimmassa tapauksessa kuolisi? Kyllä isäkin pystyy ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta ihan samalla tavoin kuin äitikin, jos sille se vastuu annetaan. Juuri noi naisten kuvitelmat siitä, että isä " ei osaa" on isona syynä siihen, että miesten vastuunkanto perheessä on yleisesti naisia heikompaa. Eihän naisetkaan osaa perheen pyörittämiseen tarvittavia asioita, ennen kuin ne joutuvat niitä konkreettisesti tekemään.
Mutta muistanpa vai tällaisen tapauksen: työskentelin kouluavustajana muutama vuosi sitten. Eräs ekaluokkalainen poika (joka asui jokatoinen vko äidillä ja joka toinen isällä) tuli koulun jälkeen useaan kertaan opettajienhuoneeseen itkemään kun ei muistanut kumpaan kotiin piti mennä. Onko se sekään sitten hyvä?
Vierailija:
Miten sitten kävisi sellaisissa perheissä, jossa vaikka äiti sairastuisi vakavasti tai pahimmassa tapauksessa kuolisi? Kyllä isäkin pystyy ottamaan vastuun ja huolehtimaan lapsesta ihan samalla tavoin kuin äitikin, jos sille se vastuu annetaan. Juuri noi naisten kuvitelmat siitä, että isä " ei osaa" on isona syynä siihen, että miesten vastuunkanto perheessä on yleisesti naisia heikompaa. Eihän naisetkaan osaa perheen pyörittämiseen tarvittavia asioita, ennen kuin ne joutuvat niitä konkreettisesti tekemään.
Tämä on erittäin tyypillinen ansa, johon moni nainen narahtaa. Vauva-ajan imetys muuttuu huolehtivaksi äitiydeksi kun tenava on taapero; kaikki se aika on OTETTUA aikaa. Kyllä se mieskin osaa sitä lasta hoitaa, jos lapsi miehelle jätetään. Tuskin se mies kuolee itsekään nälkään vaikka asuisi yksinkin - ja osaa varmasti harjata itse omat hampaansa.
Juuri tämä täydellisen näköalaton ja vähättelevä näkemys miehistä on se, mikä minua monessa suomalaisessa naisessa ärsyttää. Kun otetaan kodinpyörittäjän ja -johtajan asema, niin tokihan siitä syntyy se illuusio, että kukaan muu ei mitään osaakaan, ja varsinkin miestä on jatkuvasti ohjeistettava että osaisi tehdä kotityöt MINUN tavallani. Sitten uuvutaan sen arjen taakan alle ja syytetään muita, ennen muuta miestä, joka ei oppinut tekemään asioita MINUN tavallani.
Antaisitte vähän muillekin tilaa ja aikaa.
Lähes jokainen mies pystyy kyllä huolehtimaan lapsen hyvinvoinnista, siinä missä lähes jokainen nainenkin.
ja ihan sivuhuomatuksena - en ole kevyt kenkäinen, enkä hysteerinen siivousneurootikko, enkä vaadi, että kotihommelit pitäisi hoitaa juuri suunnitelmieni mukaan. Eli en ole sellainen tilanvaltaaja kuin tuossa ylhäällä suomalaisnaisia moitittiin. Eron syy on nyt sivuseikka, mutta minun vastuunkahmiminen se ei ollut. Vielä saa lisää kommentoida, miten kannattaisi arki nyt järjestää sujuvaksi.
kuten minun ex-mieheni. Kun olimme yhdessä, mies eleli sivusta seuraten perheen elämää. Ei käynyt työssä, ei tehnyt kotitöitä, lapsia hoiti vähän, mutta ei huolehtinut neuvoloista sun muista. Nyt eron jälkeen ex on ottanut itseään niskasta kiinni ja hankkinut töitä, opetellut pesemään pyykkiä, laittamaan ruokaa, ja monta muuta asiaa, ja hoitaa lapsia hyvin ja mielellään.
Minäkään en mielestäni " ominut" vastuuta, mutta varmaan sitten vasta pakon edessä mies on herännyt todellisuuteen.
Itse olen myös yhden kodin linjalla (kuten myös valtaosa lasten parissa työskentelevistä). Käräjäoikeuteen huoltoasia menee jos ette sopuun tule. Anna asioiden kuitenkin mennä omalla painollaan, älä painosta lapsen isää.Ei niillä sopimuksilla niin kiire ole. Kyllä asiat alkavat mennä oman tahdin mukaan. Pääasiahan on, että suhteet moelmpiin vanhempiin säilyvät suht samanlaisina kun ne ennen eroakin olivat. Hyvää yhteistyötä ja kärsivällisyyttä ja voimia toivon!
Ajattelin, etten vielä ota yhteyttä juristiin, kun pelkään, että sitten asia riistäytyy käsistä tappeluksi. Toivon vielä, että voitaisiin päästä sopuun. Ehkäpä sillä virallisella sopimuksella ei ole niin kiire.
t. ap
Onhan isälläkin oikeus lapseen!!!
Jos asuisitte molemmat lähellä koulua,niin olisi lapsella mahdollisuus käydä molemmista kodeista koulussa...
Eiköhän se arki sitten rupeaisi pikkuhiljaa sulumaan ja jos lapsi ilmaisee halunsa johonkin muuhun niin kai niitä asumisjärjestelyjä voisi myöhemmin muuttaa...
mielestäni lapsella on parempi olla yksi ja selkeä koti. Ehkä sitten se toimisi, jos eksät asuisi lähellä toisiaan ja lapsi saisi kiitää siinä ihan vapaasti + välit olisi loistavat. Muuten siinä käy äkkiä niin, ettei kukaan kanna enää oikeasti vastuuta mistään.
Tunnen muutamia viikko-viikko lapsia ja kaikilla on sama juurettomuuden ja kontorollin puutteen ongelma. Yksikin sanoi, että hän olisi halunnut yhden kodin. (nyt jo 19) Tuntui kuulemma siltä, että kummallekin vanhemmista vapaaviikko oli se pääasia, eikä viikko vanhemman luona. Kumpikaan ei kantanut esimerkiksi koulusta vastuuta, kun näki lasta " vain" joka toinen viikko. Huonot välit tarkoitti sitä, ettei näitä asioita oikein yhdessä ehditty sopiakaan. Mutta kai se toimiakin voi, mutta itse en suosisi sitä.
tuntuisi. Lapsiparka joutuu seikkailemaan kahden kodin väliä sen takia, että vanhemmat elävät erossa. En ikinä haluaisi omille lapsilleni sellaista elämää.
Vierailija:
Onhan isälläkin oikeus lapseen!!!
Jos asuisitte molemmat lähellä koulua,niin olisi lapsella mahdollisuus käydä molemmista kodeista koulussa...
Eiköhän se arki sitten rupeaisi pikkuhiljaa sulumaan ja jos lapsi ilmaisee halunsa johonkin muuhun niin kai niitä asumisjärjestelyjä voisi myöhemmin muuttaa...
käyttämään tätä tulevaan huoltajuuskiistaan tarvittavaa tarmoa siihen, että yrittäisitte vielä korjata keskinäisen tilanteenne?
Okei, ymmärrän hyvin jos se on mahdotonta, mutta heitin näin vaan ajattusten herättämistarkoituksessa. Kun kerran on vaikeaa ja asioita selvitellään, niin miksi ette yrittäisi vielä selvitellä teidän välisen suhteen kuntoon niin että voisitte jatkaa perheenä.
Aika hurja juttu kyllä lapsen kannalta on asua kahta kotia, aina sanotaan että lapset ovat sopeutuvaisia ja kyllä ne tottuvat siihen, mutta ajattelepa itse että asuisit kahta kotia. Miettikää miehesi kanssa vaikka sitä, että jospa tekisitte niin että lapsi asuu teidän vanhassa yhteisessä kodissa koko ajan ja sinä ja miehesi aina viikon kerrallaan. Niinkuin sen kannalta, että mikä siinä olisi hankalaa, ja toivotteko omalle lapsellenne sellaista hankaluutta.
Voimia teille kaikille edessä oleviin vaikeisiin aikoihin.
vuokraisitte yksiön jostain läheltä kotianne. Toinen vanhemmista muuttaa viikoksi yksiöön ja toinen asuu pojan kanssa kotona ja taas viikon päästä vaihdatte. Pojan ei tarvitsisi muuttaa kotoaan mihinkään.
Kokemusta minulla ei ole tästä systeemistä, luin vain yhden jutun jostain aikakausilehdestä. Tuntui vain hyvältä ratkaisulta.
kumppaneita, mutta sitten kun on uudet puolisot kuvioissa on vähän hankalaa. Mitä lapsi itse haluaisi tehdä? Meillä on tehty 6 vuotta viikko-viikko systeemi, tosin alussa vähän lyhempiä aikoja 3-4 päivää ja juuri siksi, haluttiin elää arkea lasten kanssa eikä vain kivoja viikonloppuja milloin ei tarvitse mennä tarhaan jne. Mutta ainahan voi kaikkea kokeilla miten lähtee sujumaan, ja kyllä näkee miten lapsi asiaan reakoi. Mutta pelisäännöt pitää tehdä selviksi, että esim nukumaan menoajat ovat samat, karkkipäivät yms jutut.
muuten paras ratkaisu LAPSEN kannalta, että hänellä yksi koti, ja vanhemmat vaihtuvat viikon välein. Mutta käytännössä mahdoton toteuttaa, tai nytsaattaa toimia, mutta entä kun äiti ja isä löytävät uudet kumppanit, ja saavat mahdollisesti lapsia näidenkin kanssa.. Ei toimisi enää. Ole onnellinen että isä tahtoo nähdä lastaan, moni ei tahdo!!! Koittakaa päästä kompromissiin, miten olisi että isällä joka toinen viikonloppu ja KAIKKI lomat? Lapsi olisi siis sinun luonasi viikot ja joka toisen v-lopun, isällään syys-, joulu-, hiihto-, ka pääsiäisloman...?
Ehkä Isä saisi nähdä lasta myös toisinaan iltaisin, vaikka lapsi sinun luonasi, ja sinäkin voisit vastaavasti saada esim. yhden viikon(/loppuja) kesälomasta? Anna siälle ENEMMÄN kuin joka toinen viikonloppu, se että muulloin saa nähdä ei ole riittävästi isän mielestä... Tuskin itse suostuisin moiseen, mitä ehdotat isälle nyt...? (Ja jos suostuisit, niin tehkää sitten niin, sinulle joka toinen v-loppu ja muulloinkin oikseus nähdä, mutta lapsi asuisi isällään muuten...)
Kahden kodin järjestelyä en suosittele, sillä itsekkin olen nähnyt miten raskasta se on lapselle:( Koko ajan joku tavara voi olla väärässä paikkaa, pitää miettiä mitä ottaa mukaan jne. elämä on yhtä " matkalle lähtöä" koko ajan!:( Yksi ratkaisu voisi olla, että muuttaisitte asumaan lähekkäin toisianne, siis esim. viereisiin taloihin. Tällöin lapsi voisi kulkea varsin vapaasti molempien luona. Millaisessa asunnossa asut ap? (kerros, rivi, pari, omakotitalossa...?)
tuohon 50/50 molempien luona systeemiin, niin pitäkään lasta pidempiä aikoja, esim. 2vko:a samassa paikkaa...
Ja papreilla ei kiire, kunhan saatte arjen rullaamaan. Homma perustuu teidän kahden luottamukseen ja yhteistyöhön ei viranomais-instansseihin.
Kaikkea hyvää!
Tuo systeemi, että aikuinen vaihtaa kotia ja lapsi pysyy samassa paikassa, on minusta kuolleena syntynyt ajatus. Aikuisen elämässä on paljon suurempi yksityisyyden tarve kuin alle murrosikäisen lapsen elämässä. Miettikää sitä paitsi asiaa siltä kannalta, että jompikumpi/molemmat vanhemmat muodostavat uuden suhteen ja uuden perheen. Missä ja miten tämä eka liiton lapsi tapaisi uusien liittojen sisaruksiaan? Leikkipuistossa?
Sitä paitsi jos vanhemmilla on vähänkin kärhämää, tuo yhteisen asunnon politiikka antaa mahdollisuudet kaikenlaiseen kiusantekoon. Toinen voi vaatia, ettei sinne tuoda uusia kumppaneita. Toinen jättää jälkensä siivoamatta. Toinen marmattaa jostain olemattomasta muka siivoamatta jättämisestä. Jne.
Sitä paitsi tässä mallissa pitäisi olla yhteensä kolme asuntoa, kun taas perinteisessä eronjälkeisessä mallissa riittää kaksi. Jäljelle jäävät rahat voi suunnata lapsen hyvinvointiin.
Elikkä ajattelimme ensi hätään sitä, että lapsi jää tähän ja me vanhemmat vaihtelemme läheisestä vuokra-asunnosta viikoittain kunnes saadaan asiat mallilleen. Sitä ei edes ajateltu pysyväiseksi. No, vuokra-asunnonjärjesteymiseen viereiseltä kadulta meni niin kauan (=2 kk), että olen omalta osaltani saanut asiat mietittyä ja tiedän jo etten halua moiseen rumbaan.
Asia on nyt akuutti, kun sinne vuokrakaksioon pitäisi ensi viikonloppuna muuttaa. Mutta kuka sinne lähtee ja missä kumpikin vanhempi tapaa lasta ja kuinka usein. Voi kääks mikä viikko tulossa tätä sovitellessa.
Jos nyt suostun muutamaksi viikoksi vaihtelemaan sieltä vuokra-asunnosta, niin pelkään, että menetän mahdollisuuden saada normaalin " täys-lähivanhemmuuden" ?
Siihen vetosin miehellenkin, että ajatella, kun me nyt jo etukäteen ollaan niin uupuneita tästä mahdollisesti muutamien kuukausien vuoroviikkoilusta vuokrakodin väliä - niin miltä se tuntuisi lapsesta, kun se olisikin pysyvä olotila määräämättömän pitkään!
Ja ei, ei ole enää mahdollista sopia välejämme. Yritetty on 3 v. pariterapian ja vaikka minkä kanssa. Ei ole kolmansia osapuolia sopassa.
Yritän ehdottaa lapselle vapaatamatkustusoikeutta kotien väliä niin että olen lähivanhempi ja kouluajat lapsi on pääasiassa minulla, koska tähänkin asti olen hoitanut koulun kanssa kanssakäynnin + tarvittavat liikunta ym- varusteet + hammashoitolat ym. käytännön jutut. Ja joustaa toki täytyy minunkin, joten ehkä sitten loma- & pyhäaikana lapsi voisi olla enemmän isänsä kanssa. Isän siis joka tapauksessa tarkoitus muuttaa lähistölle ja minun ostaa tämä nykyinen. Mutta ei nyt sitten taas suostuisikaan muuttamaan sinne vuokrakaksioon kokonaan, vaan haluaa vaihdella aluksi... ota tästä nyt selvää. Asumme kerrostaloalueella.
t. ap
Meilläkin miestä olen vaatinut jos kuin monta kertaa olemaan mukana lasten terapioissa jne. Mutta kun ei, miten mä voin lukita hänet muka sisään ja olla laskematta töihin. Kun ne terapiat on aina kuitenkin arkena normaalina työaikana. Ja kaikki muukin. Ne asiat, jotka voin pakottaa tekemään on ne, jotka tosiaan voi tehdä kotona tai työajan ulkopuolella (nukkumaan laitto, iltapesu, puuro, ulkoilut). Vaikka kuinka jankkaisin, että mistä sä tiedät, jos mulle joku päivä jotain tapahtuu tai joudun vaikka pidemmäksi aikaa sairaalaan tms., niin sehän on sitten vaan sen ajan murhe.