Jos yläkouluikäisellä toiveena AMK-ammatti, niin kannattaako käydä välissä lukio vai amis?

Jos haluaa sairaanhoitajaksi niin amis. Saa helpommin tarpeeksi hyvän todistuksen, että pääsee sisään

Minä olen lähihoitaja ja yo ja tällä hetkellä opiskelen terveydenhoitajaksi 3. vuotta. Lähihoitajatutkinnosta on ollut valtavasti hyötyä, mutta tähän ammattiin valmentuu kyllä ihan lukiopohjaltakin. Työharjoittelut ovat helpompia ja käytännön työ, kun on kokemusta työstä (mulla 3 v, ennen kuin läksin jatkamaan). Mutta kuten sanottu, hoitajaksi kasvetaan koulun myötä. Lukion matikka sit taas jeesi molemmilla asteilla mm. lääkelaskuissa. Itse olen ollut tyytyväinen polkuuni. Tästä sit vielä kätilöksi ja toivon mukaan ttm aikanaan. Tsemppiä, mitä ikinä valitsetkaan! :)

Vierailija kirjoitti:

Milloin muuten tuli tämä uudistus, että amiksesta ylipäätään on mahdollisuus jatkaa eteenpäin? Kyllä se ennen meni niin selkeästi, että lukio oli niille, jotka tavoittelivat korkeamman asteen opintoja ja amis niille, jotka halusivat käytännönläheiseen duunariammattiin.

Se tuli käsittääkseni silloin, kun kaikki amistutkinnot muuttuivat kolmevuotisiksi, en nyt ihan tarkkaan muista, mutta joskus vuosituhannen vaihteessa se tapahtui. Ennenhän osa niistä oli kaksivuotisia. Olen ymmärtänyt, että kaksivuotisen amiksen käyneillä on mahdollisuus päästä saman alan AMK-tutkintoon, mutta mikäli haluaa toiselle alalle, niin pitää ensin päivittää/täydentää koulutustaan.

Amis ehdottomasti,näin jo lapseni koulun opokin sanoi vanhempain-illassa.Saa oppia heti käytännön työhön.

Entinen työkaverini on ns wanhan pitkän liiton linjan eli asentaja -> teknikko -> amkinssi -> DI -> lisuri.

Näin terävältä hepulta siis olisi pitänyt katkaista tie pussinperälle koska valitsi amitsun ja katsoo että työ opettaa enemmän kuin muodollinen teoria?

Näissä vertailuissa on aina muistettava, että se opiskelija on sama, kävipä lukion tai ammattikoulun. Jotkut pystyvät hyödyntämään koulun tarjoamat mahdollisuudet, jotkut lannistuvat.

Ystäväni kävi amiksen sähköpuolen ja meni amk:hon samalle alalle. Tipahti matematiikassa kärryiltä heti aluksi. Valmistui kuitenkin, matikassa rimaa hipoen. Jos hän olisi mennyt lukioon, olisi hän todennäköisesti tippunut kärryiltä matikassa sielläkin. Ehkä motivaatio opiskeluun oli amiksen käyneenä parempi, kun oli ehtinyt työskennellä asentajana siinä välissä ja tiesi osaavansa jotain vaikka ei matikkaa osannutkaan.

Sen alan amiksen perustutkinto, on jotain pohjaa amk-opinnoille, ei tarvitse aloittaa nollasta ja esim. tradenomin opinnoissa pääsee suoraan 2. vuosikurssin ammatillisten opintojen kursseille ja pystyy ahotoimaan opintoja.

Toki lukio parempi, jos ei ole aivan varma.

Jos amk- ja amistutkinto on eri aloilta, amistutkinnosta ei ole selvää hyötyä lukiolaisiin nähden opiskeluissa tai työllistymisessä. Olen itse opiskellut lukion jälkeen tekniikkaa ja viheralaa. Molemmissa saman alan tutkinnolla olleilla oli ammattiaineissa etua aikaisemmista opinnoista ja töissäkin kai, mutta yleisaineet ja kaikki työmäärä oli niille hankalia. Eri alan amistutkinnolla taas kaikki jätti kesken enkä usko, että kokki olisi ollut lukiolaista parempi insinööri tai kampaaja parempi hortonomi amistaustastaan huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sairaanhoitajaksi valmistunut siskoni sanoi ainakin että jo lähihoitajaksi opiskelleet olivat etulyöntiasemassa lukio-pohjaisiin nähden.

Lukion käynyt sh-kaverini valitti aina miten tuskaa oli tehdä kirjallisia töitä amistaustasten kanssa. Teki kuulemma mieli repiä hiukset päästä, kun näki lähäreiden kirjottamat osuudet ryhmätyöstä :D

Itse suoritin aikoinaan kaksoistutkinnon ja jatkoin siitä ammattikorkeakouluun.

Tämä yhdistelmä oli ainakin omasta mielestäni hyvä: ammatillisissa aineissa lähtötaso oli vain lukion käyneitä parempi ja myös käsitys alasta huomattavasti realistisempi. Lisäksi ammattikoulussa suoritetut työharjoittelut näyttivät hyvältä ansioluettelossa, kun oli aika alkaa etsimään harjoittelupaikkaa. Lukiossa suoritetut aineet taas auttoivat pakollisessa ruotsissa ja englannissa (näissä monilla vain amiksen käyneillä vaikeuksia) ja myös mm opinnäytetyön kirjoittaminen sujui melko kivuttomasti :')

Riippuu ihan siitä alasta, ei kaikki AMK koulutukset ole samanlaisia. Esim. sairaanhoitajalle suosittelisin lukiota, sähköinsinöörille amiksen sähköpuolta, muotoilijalle artesaani tms käsityö amis hyödyllisin, tradenomille lukio... Mitä näitä nyt on.

Olen itse lukiotaustainen rakennusinsinööri ja hyvin huomasi lukion käyneiden vetävän heittämällä läpi inssimatikat, fysiikan, kemian ja äidinkielen, kun sitten taas ammattiaineissa oli enemmän haparointia kuin amiksen käyneillä. Kaksoitutkinto ehdottomasti paras, jos mahdollista. Jos on hyvä lukupää, niin amk:ssa pärjää vaikkei olisi lukiota käynyt. Jos olisin jo yläasteella tiennyt mihin suuntadun, olisin käynyt kaksoistutkinnon.

Äidinkieli on tosi tärkeä oppiaine jatko-opintoja ajatellen. Sen arvosana vaikuttaa kaikilla aloilla opiskelupaikkaa hakiessa.

Lukiossa on pakollisia äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja 6. Käytännössä moni käy 8 kurssia, sillä vähän ennen kirjoituksia on kertauskurssit. Lukiossa äidinkieli on hyvin monipuolista. Siellä opiskelijoiden ajattelutaitokin kehittyy. Argumentaatioanalyysi on yleisin tehtävä yo-tekstitaidon kokeessa. Voi valita halutessaan myös kurssit pelkkää puheviestintää tai kielenhuoltoa.

Ammattikoulussa on yleensä 4 kurssia äidinkieltä. Se on käytännönläheistä, esimerkiksi on paljon puheviestintää, jota tulevassa ammatissa tarvitsee, neuvottelu- ja kokoustaitojen harjoittelua ja työnhaun harjoittelua. Kirjoittamista ja kirjallisuutta on, mutta aika niukasti. Tulevaisuudessa saattaa olla, että ammattikoulussa on äidinkieltä vain 2 kurssia, jos esitys muutoksista menee läpi.

Vierailija kirjoitti:

Äidinkieli on tosi tärkeä oppiaine jatko-opintoja ajatellen. Sen arvosana vaikuttaa kaikilla aloilla opiskelupaikkaa hakiessa.

Lukiossa on pakollisia äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja 6. Käytännössä moni käy 8 kurssia, sillä vähän ennen kirjoituksia on kertauskurssit. Lukiossa äidinkieli on hyvin monipuolista. Siellä opiskelijoiden ajattelutaitokin kehittyy. Argumentaatioanalyysi on yleisin tehtävä yo-tekstitaidon kokeessa. Voi valita halutessaan myös kurssit pelkkää puheviestintää tai kielenhuoltoa.

Ammattikoulussa on yleensä 4 kurssia äidinkieltä. Se on käytännönläheistä, esimerkiksi on paljon puheviestintää, jota tulevassa ammatissa tarvitsee, neuvottelu- ja kokoustaitojen harjoittelua ja työnhaun harjoittelua. Kirjoittamista ja kirjallisuutta on, mutta aika niukasti. Tulevaisuudessa saattaa olla, että ammattikoulussa on äidinkieltä vain 2 kurssia, jos esitys muutoksista menee läpi.

Lukiossa voi siis valita edellä mainittujen lisäksi kurssit puheviestintää ja kielenhuoltoa. Kursseja voi siis suorittaa jopa 10.

Ehdottomasti paras  vaihtoehto on kaksoistutkinto sellaisessa paikassa, jossa opinnot on suunniteltu myös lukiokursseja suorittaville. Silloin ei tule ylipääsemättömiä vaikeuksia päällekkäisyyksien ja aikataulujen kanssa. Tosin sieltä voi vaihtaa pelkälle amislinjalle, jos ei jaksa lukiota.

Tämän ovat todenneet monet muutkin, sillä monille kaksoistutkintolinjoille on vaikeampi päästä kuin lukioon.

Lukion pitkä matematiikka on erilaista kuin amismatikka. Tämän totesi toista tutkintoaan ammattikoulun ylioppilaslinjalla suorittava. Matematiikassa hän itse oli kohtalaisen hyvä, ja peruskoulupohjaisella linjalla oli tuskastunut kavereihin, joilla ei ollut prosentista ja muista perusasioista mitään käsitystä. Ylioppilaslinjalla kavereille ei koskaan tarvinnut mitään yksinkertaista asiaa selittää, mutta hyvin arkiset laskut olivat pitkän matikan lukeneille vieraita.

Vierailija kirjoitti:

Milloin muuten tuli tämä uudistus, että amiksesta ylipäätään on mahdollisuus jatkaa eteenpäin? Kyllä se ennen meni niin selkeästi, että lukio oli niille, jotka tavoittelivat korkeamman asteen opintoja ja amis niille, jotka halusivat käytännönläheiseen duunariammattiin.

En osaa sanoa, kun itselläni on 1980-luvulta erivapaus yliopisto-opintoihin ilman ylioppilastutkintoa. Siinä vaadittiin opistotutkinto, joka siihen aikaan oli nykyisiä amk-tutkintoja vastaava, kuten kauppaopisto, sairaanhoito-, tekninen-, metsä-, maatalous- ja mitä kaikkia niitä olikaan.

Jo silloin uusiin yliopistoihin, kuten Joensuuhun ja Rovaniemelle saattoi hakea ei-ylioppilaana.

Tarkoittanet sitä aikaa, kun ylioppilas oli jo "jotakin" ja pelkän keskikoulun käyneetkin vastasivat merkanttia ja olivat hyvin päteviä toimistotöihin, jolloin oli selvä jako jo kansakoulun 4. luokan jälkeen. Osa meni pääsykokeilla oppikouluun ( jos oli varaa) ja edelleen lukioon, muut jatkoivat kansakoulussa ja kansalaiskoulussa.

Vierailija kirjoitti:

Juuri sairaanhoitajaksi valmistunut siskoni sanoi ainakin että jo lähihoitajaksi opiskelleet olivat etulyöntiasemassa lukio-pohjaisiin nähden.

Itselläni on täysin päinvastainen kokemus sote-alan opinnoista. Lähihoitajat saivat kuitattua jotkut hoitoalan kurssit aiemmilla opinnoillaan ja työkokemuksellaan, mutta he olivat ihan pulassa kieliopinnoissa, matematiikassa, fysiikassa jne., koska lukio-opintoja ei ollut.

Rima korkealla kirjoitti:

Se on oikea, kumpaan on parempi motivaatio. Nimittäin jos saa ammattikoulusta tai lukiosta huonon todistuksen, amk:n portit eivät ikinä aukene, vaikka kuinka valmistautuisi pääsykoeprosessiin - ja vieläpä onnistuisi siinä.

Kannattaa muistaa, että 75% hakijoista ei pääse ammattikorkeakouluun. Sinne ei mennä - sinne päästään. Huippuammattikorkeakouluissa lukema on luokkaa 90%.

Tiettyihin soten koulutusohjelmiin pääsee 5 % hakijoista pk-seudulla. Ja nämä ovat ihan tavallisiin ammatteihin johtavia opintoja. Hakijoita on niin paljon, että vain hyvillä papereilla pääsee edes pääsykokeisiin.

Jos tähtää tekniselle alalle, aiban ehdottomasti amis. Varsinkin lukion kautta edenneiden insinöörien kanssa on ongelma. Heiltä puuttuu liian usein kyky käytännölliseen toimintaan.

Nyt kun suojatyöpaikat häviävät entisestään ja suunnittelu/organisointi vaatii oikeasti toteuttamistaitoisia insinöörejä, lukiopolun kautta tulleet tippuvat kelkasta.

Paras mahdollinen suunnitteluinsinööri esim. metalliteollisuuteen olisi 5-10v. työkokemuksen omaava duunari, joka on kyllästynyt suorittavaan työhön ja kuitenkin mielenkiinnosta itse alaa kohtaan on hakeutunut jatkokoulutukseen.

Lukio-AMK polkua tullut nuori insinööri on pääsääntöisesti paljon huonompi vaihtehto suunnittelijaksi, kuin tuo 5-10 työkokemuksen omaava duunari. Ainakin meidän tapauksessamme tuo meillä ollut duunari oppii nopeammin insinöörityön vaatimukset, kuin nuori insinööri ilman käytännön kokemusta lisäarvoa tuottavan suunnittelutaidon.

Vierailija kirjoitti:

Jos tähtää tekniselle alalle, aiban ehdottomasti amis. Varsinkin lukion kautta edenneiden insinöörien kanssa on ongelma. Heiltä puuttuu liian usein kyky käytännölliseen toimintaan.

Nyt kun suojatyöpaikat häviävät entisestään ja suunnittelu/organisointi vaatii oikeasti toteuttamistaitoisia insinöörejä, lukiopolun kautta tulleet tippuvat kelkasta.

Paras mahdollinen suunnitteluinsinööri esim. metalliteollisuuteen olisi 5-10v. työkokemuksen omaava duunari, joka on kyllästynyt suorittavaan työhön ja kuitenkin mielenkiinnosta itse alaa kohtaan on hakeutunut jatkokoulutukseen.

Lukio-AMK polkua tullut nuori insinööri on pääsääntöisesti paljon huonompi vaihtehto suunnittelijaksi, kuin tuo 5-10 työkokemuksen omaava duunari. Ainakin meidän tapauksessamme tuo meillä ollut duunari oppii nopeammin insinöörityön vaatimukset, kuin nuori insinööri ilman käytännön kokemusta lisäarvoa tuottavan suunnittelutaidon.

Siis mitä? Onko 5-10v töissä ollut parempi kuin vastavalmistunut? On se jännä. Tutkinnon suorittaminen on vain eräänlainen mittari siitä, että pystyy oppimaan alan töissä tarvittavia asioita. Tuskin kukaan kuvittelee, että vastavalmistunut on jokin alan osaaja