Jos yläkouluikäisellä toiveena AMK-ammatti, niin kannattaako käydä välissä lukio vai amis?

Kaksoistutkintoa ehdottaisin monesta syystä, tai ainakin yleisaineet lukiotasoisina vaikka ei ylioppilaaksi kirjoittaisi.

Silloin saa ammatin ja jos ei pääse heti jatkamaan opintoja, on kuitenkin ammatti ja voi hankkiutua alan töihin. AMK:ssa ja varsinkin sen jälkeen työelämässä on saman alan ammattikokemus arvokasta, kun on ehtinyt työssään nähdä, miten käytäntöä ymmärtämättömät suunnittelija munaavat.

Jos mieli muuttuu myöhemmin, myös ammattikoulupohjalta voi hakea vaikka lääkikseen, joten siinä ei mitään menetä. Opiskelijana on parempi hankkia kesätöitä ja harjoittelupaikkoja, kun on jo ammattikoulutus kuin pelkkänä ylioppilaana, joille ainakin meillä kaupan kassat ovat se tavallinen työpaikka.

Insinöörihaaveet kariutuu lukiossa kun suurin osa lukiolaisista on sitä mieltä että amk on vähä-älyisille amisviiksille. Nuori alkaa haaveilla lääkärin tai juristin ammatista, mutta lukiopapereista tulee kuitenkin vain keskinkertaiset eikä pääsykokeet mene ihan nappiin, joten jää viettelemään välivuosia ja 30 vuotiaana toteaa edelleen olevansa Prisman kassalla töissä vailla koulutusta ja ammattia.

Kaksoistutkintoa en suosittele kenenllekkään, eihän sillä kuulema edes pääse hakemaan kaikkiin yliopistoihin.

Lukiossa oppii kieliä ja matikkaa ihan eri tasolla. Jos jatkotutkinnossa ovat tärkeitä, sitten lukio. Muuten varmaan jatkotutkintoa vastaavaa amistutkinto (saman alan siis).

Lukio valmistaa akateemiseen opiskeluun, eli vähän kannattaa miettiä kuinka teoreettiset nuo mahdolliset jatko-opinnot sitten olisivat. Amiksesta saa huonommat pohjat nimenomaan teoreettiselle opiskelulle, mutta paljon enemmän taas käytännön oppia.

Vierailija kirjoitti:

Kaksoistutkintoa ehdottaisin monesta syystä, tai ainakin yleisaineet lukiotasoisina vaikka ei ylioppilaaksi kirjoittaisi.

Silloin saa ammatin ja jos ei pääse heti jatkamaan opintoja, on kuitenkin ammatti ja voi hankkiutua alan töihin. AMK:ssa ja varsinkin sen jälkeen työelämässä on saman alan ammattikokemus arvokasta, kun on ehtinyt työssään nähdä, miten käytäntöä ymmärtämättömät suunnittelija munaavat.

Jos mieli muuttuu myöhemmin, myös ammattikoulupohjalta voi hakea vaikka lääkikseen, joten siinä ei mitään menetä. Opiskelijana on parempi hankkia kesätöitä ja harjoittelupaikkoja, kun on jo ammattikoulutus kuin pelkkänä ylioppilaana, joille ainakin meillä kaupan kassat ovat se tavallinen työpaikka.

Ammattikoulu ilman muuta. Jos lukio jää nuorta itseään vielä mietityttämään, niin sitten kaksoistutkinto jos alalla ja opiskelupaikkakunnalla on mahdollista.  Jos lukio-opinnot alkaa myöhemmin kiinnostaa, niin iltalukio myös hyvä harrastus aikuisiällä.

Vierailija kirjoitti:

Lukio on nykyaikana oikeastaan hyödyllinen vain siinä tapauksessa, että ehdottomasti haluaa esim. lääkäriksi tai juristiksi.

Samaa mieltä. Lukioon vain jos on yliopisto-opinnot tavoitteena ja lukuhaluja niin että lukio sujuu.

Lukio tuntuu olevan suurimmalle osalle peruskoulun jatko, joka käydään siksi kun ei ole vielä mitään suunnitelmia tulevaisuuden suhteen. Jollakin suunnitelma kirkastuu lukiossa ja toisilla se himmenee, kun lukio ei suju ja tulee huono todistus. Siitä onkin sitten aika iso kynnys aloittaa ammattikoulussa lähihoitajaopintoja peruskoululaisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Tekniikan ala, amis. Tradenomi, paljon kieliä, joten lukio. Sh ja muut, en osaa sanoa. Insinöörimatikka ei ole vaikeaa. Ihan hyvin arvosanoin on amistaustainen poikani selvinnyt. Vaikeinta on hänelle äidinkieli ja ruotsi, englanti sujuu hyvin. Mutta miten olisi kaksois tai siis kolmoistutkinto? Se ei ole toisen pojan menoa läheltä seuranneena niin raskas kuin väitetään, koska aikaa on kuitenkin neljä vuotta ja amiksen puolella on paljon käytäntöä. Päivät on vaan pitkiä ja muiden lukiolaisten lukuloman aikaan amiksen puolella oli koulua. 

Tätä mäkin suosittelisin. Tekniikan alalla on iso plussa, jos hallitsee sekä käytännön tekemistä sekä suunnittelua. 

Tradenomin osalta toki voi amis olla parempi, on kiinnostunut nimenomaan taloushallinnosta, koska peruskirjanpidonopetus alkaa olla aika heikkoa jo AMK tasolla. Markkinoinnissa yms. tehtävissä taas kielitaidolla on merkitystä ja amiksissa kielten opetus on heikkoa - tunti määrää on karsittu ja opiskelijoiden keskimääräistä heikommat vaatimukset laskevat rimaa. 

Vierailija kirjoitti:

Meidän luokalla oli aloittaessa noin 10 amispohjaista ja noin 30 lukiopohjaista. Amispohjaisista muutamat ensimmäiset lopettivat kesken ekalla viikolla, siksi en olekaan varma niiden määrästä. Muut lopettivat pikkuhiljaa parin eka vuoden aikana. Viimeisenä vuonna yksi oli vielä ehkä kuukauden koulussa, sitten sekin luovutti, eli YKSIKÄÄN amispohjainen ei valmistunut.

Suurin ongelma on ajattelu- ja opiskelutapa. Lukiolaiset osaavat lukea "rivien välistä" ja soveltaa, amislaiset eivät. Meille tehtiin esimerkiksi sellaisia kokeita että annettiin 3-4 pv aikaa ja koealueeksi ilmoitettiin noin 300 sivuinen englanninkielinen teos. Amislaiset lähtivät kirjastoon monistamaan, alleviivasivat ja käänsivät tekstiä yötä myöten alusta alkaen. Eihän sitä VOI ehtiä kääntää muutamassa päivässä. Lukiolaiset valitsivat sisällysluettelon perusteella tärkeimmät asiat, joita oli käsitelty/sivuttu myös tunneilla, lukivat niiden tiivistelmät, taulukot, kuvatekstit jne ja joistain tärkeimmistä vain tekstiä. Amislaiset saivat hylsyn ja lukiolaiset pääsivät läpi kokeesta. Tämä vain yhtenä esimerkkinä soveltamisesta, paljon muutakin oli.

Eli ehdottomasti lukio alle!

Minkä alan opinnoissa?

Esimerkiksi sähköinsinöörin opinnoissa sähköasentajalla on ammattiaineissa ihan erilainen pohja kuin lukiovesseleillä.

Riippuu alasta, jos käyt amiksessa sellaisen linjan mistä löytyy looginen jatko amk:hon niin silloin ehdottamasti sitä reittiä. Lähärit -> sh/th/kätilö, jos on työkokemusta niin esim. ensimmäiset harjoittelut saa hyväksiluettua tekemällä pari kirjallista tehtävää (Eikä tarvii olla osastolla 5-6 viikkoa). Myöskin lähäreillä on usein jo selkeä käsitys siitä mitä hoitoalantyö oikeasti on, eikä mitään prinsessa unelmaa greyn anatomiasta.

Jos olet varma siitä alasta mitä haluat tehdä isona ja amiksesta saa hyvän pohjan sille niin sitä kautta sitten.

Lukio on niille ketkä eivät vielä välttämättä tiedä mitä haluaa, tai että tähtäävät juuri lääkäriksi tms opiskelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti amis, onpahan ala sitten paremmin sementoitu. Ja toisaalta kapea-alainen kouluttautuminen turvaa paremmin alalla pysymisen niin ei tarvitse myöhemmin höntyillä. Toivottavasti osui alanvalinta oikeaan.

Kummasta on sitten helppompi lähteä vaihtamaan allaa, siitä että osaa yhden alan hyvin, vai että ei osaa mitään kunnolla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti amis, onpahan ala sitten paremmin sementoitu. Ja toisaalta kapea-alainen kouluttautuminen turvaa paremmin alalla pysymisen niin ei tarvitse myöhemmin höntyillä. Toivottavasti osui alanvalinta oikeaan.

Kummasta on sitten helppompi lähteä vaihtamaan allaa, siitä että osaa yhden alan hyvin, vai että ei osaa mitään kunnolla?

Sanoisin, että siitä yhden alan kunnolla osaamisesta on helpompi vaihtaa ja varsinkin jatkaa. Älkää loukkaantuko, lukion kannattajat, mutta monilla käytännön aloilla pelkät kirjanoppineet lukiopohjaiset insinöörit voivat olla joko naurettavia tai säälittäviä, sillä pahimmassa tapausessa heidä vähäinen käytännön kokemus on työharjoittelusta. Esimerkkinä tällaisesta aiemmin mainittu sähköala.

Entiseen aikaan moniin opistoihin piti olla vuoden esiharjoittelu ennen opintojen aloittamista. Se oli yleensä käytännön työtä alan ammattilaisten kanssa, ja siitä sai aika vahvan pohjan niin sairaanhoitajan kuin insinöörin työhön. 1980-luvulla se sitten muuttui, että harjoittelut muuttuivat väliharjoitteluiksi.

Vierailija kirjoitti:

Amis. Pääsee heti omalle alalle.

Mutta mistä joku 15-16 -vuotias tietää mikä on oma ala? Kannatan lukiota, sen aikana ehtii miettiä, sen jälkeen on enemmän vaihtoehtoja, eikä yleissivistyksestäkään koskaan ole ollut haittaa kenellekään. 

Käytännön taidot ehtii kyllä oppia ammattikorkeassakin, kun vaan näkee vaivaa. Lukiosta sen sijaan saa paljon paremmat opiskeluvalmiudet kuin ammattikoulusta. 

Itse opiskelin ajoneuvoasentajaksi ammattikoulussa ja hain sen jälkeen ammattikorkeakouluun kulttuurialan opintoihin. Plussaa se, että jos ei töitä löydy valmistumisen jälkeen, niin on toinenkin vaihtoehto. Huonoa oli se, että englanti ja ruotsi olivat kovan työn takana suorittaa huonojen pohjien takia, mutta ei nekään mahdottomia olleet.

Se on oikea, kumpaan on parempi motivaatio. Nimittäin jos saa ammattikoulusta tai lukiosta huonon todistuksen, amk:n portit eivät ikinä aukene, vaikka kuinka valmistautuisi pääsykoeprosessiin - ja vieläpä onnistuisi siinä.

Kannattaa muistaa, että 75% hakijoista ei pääse ammattikorkeakouluun. Sinne ei mennä - sinne päästään. Huippuammattikorkeakouluissa lukema on luokkaa 90%.

Kannattaa selvittää millaiset pääsykokeet sinne ammattikorkeaan on. Ja kummasta saa enemmän valmiuksia niihin.

Amk:n pääsykokeet ovat vaikeat amispohjalla.

Suosittelisin kaksoistutkintoa, jos vain motivaatiota riittää. Olen huomannut, että lukiotaustaisilla AMK:laisilla on usein enemmän vaikeuksia ammattiaineissa, amistaustaisilla puolestaan kielissä ja matematiikassa, joten se voisi kenties tasapainottaa tätä. Lisäksi, ammatti on aina ammatti, joten silloin olisi tosiaan paremmat vaihtoehdot, mikäli esim. AMK:n ovet eivät avaudukaan tai mieli muuttuukin.

Milloin muuten tuli tämä uudistus, että amiksesta ylipäätään on mahdollisuus jatkaa eteenpäin? Kyllä se ennen meni niin selkeästi, että lukio oli niille, jotka tavoittelivat korkeamman asteen opintoja ja amis niille, jotka halusivat käytännönläheiseen duunariammattiin.