Ahdistuneet! Miten pärjäätte?

Pitäisi varmaan selvittää ahdistuksen syyt ja puuttua niihin.

pärjään huonosti. Kärsin myös masennuksesta, joka on seurausta ahdistuneisuushäiriöstä. Lääkkeet (Opamox) auttaa pahimman yli. Elän aika eristäytynyttä ja yksinäistä elämää. Tulevaisuus näyttää harmaalta.

Ykköselle: Vaikea kysymys. Miten osaisi löytää syitä?

Kakkoselle: Harmaa tulevaisuus kuulostaa tutulta. Ahdistus eristää ja ruokkii itseään. On vaikea luottaa että pärjää ahdistavissa tilanteissa, jos energia menee asian vatvomiseen etukäteen.

Mulle pahimpia on torilla käynti ja ruokakaupat. Parin vuoden terapian jälkeen aloin oikein kiusata itteäni, menin semmosiin paikkoihin mitkä eniten ahdisti. Torile kun on markkinnat ja just sinne isoimpaan pelottavimpaan kauppaan. Vieläkään ei onnistu täysin ilman ahdistusta, mutta vähän on jo helpottanut. Joku kauhea turvattomuus noissa paikoissa iskee. Isä on kanssa ruokakauppapanikoija, en tiedä olenko perinyt siltä vaijohtuuko kun pienenä pari kertaa eksyin kaupassa ja oli kauhea hätä.

kolmoselle: masentuneen on myös vaikea luottaa omaan jaksamiseensa, kun pienetkin asiat tuntuvat vuorilta. Siinä on toimintakyky koetuksella, kun lisäksi kuten sanoit tulee asioita vatvottua etukäteen ja tekeminen itsessään tuntuu raskaalta.

En tiedä. Toivon ihmettä tai että löytyisi jokin toimiva lääke masennukseen. Olen viettänyt vuosia tässä kehässä. Terapiassa käyty eikä se tuonut ratkaisuja ongelmiini.

Terapia auttaa. Hae apua, vaikka sen hakeminen ahdistaisi. 

Täälläkin yl.ahdistushäiriöinen ja vaikeasti masentunut, jonka oireet heijastelevat arkeen toimintakykyä lamauttavasti. Terapiaan en pääse, sillä lääkärin mielestä en tarvitse, olen "liian hyväkuntoinen". No onneksi on lääkärin vaihtoprosessi käynnissä... Toivottavasti tulisi jotain muutosta :/

Vaihtelevasti. Lähinnä sairauspelot ja terveysongelmat lisäävät ahdistusta.  Ei ole lääkitystä eikä terapiaa, työaikana vaikea lähteä mihinkään juttelemaan viikoittain. Paniikkikohtaukset yleensä laantuvat puolessa tunnissa, mutta jatkuva sellainen huoli ja pelko on takaraivossa. Olen väsynyt ja ärtynyt.

Aina joku sanoo, että täytyy löytyy syyt ahdistukseen. No, jos ne on löydetty eikä niitä voi muuttaa, niin eipä niiden syiden löytyminen auta. Esimerkki: on joutunut nuorena työkyvyttömyyseläkkeelle fyysisen vammautumisen seurauksena ja syrjäytynyt oikeastaan kaikesta. Eläke on koko vuosikymmeniä & loppuelämän  muutama satanen alle köyhyysrajan --> jää ulkopuolelle harrastuksista, matkailusta yms. Välttämättömyyteen riittää vaivoin sellainen raha. Ikätoverit jatkavat opintojaan, siirtyvät työelämään, perustavat perheen, saavat ylennyksiä.

Yhteistä kosketuspintaa jää erittäin vähän. Yksinäisyys ja ulkopuolisuuden tunne hiipii olemiseen.

Elämä muuttuu todella tylsäksi, vaikka yrittää asennoitua positiivisesti. Siitä seuraa pikkuhiljaa ahdistuminen.

Elämä on kokemuspiiriltään rajoittunut suppeaksi eikä siihen voi vaikuttaa.

Itselle on käynyt suunnilleen ^ noin.

Oxaminia menee 15-30 mg/pv ja Propralia 10 mg menee muutaman kerran viikossa. Eivät poista ahdistusta, mutta ilman niitä oleminen on henkisesti kivulloista tuskaa ahdistuksen syövereissä.

up

Huonosti pärjään. Ahdistuksen ja masennuksen syihin en voi itse vaikuttaa. Ne ovat ja pysyvät elämässäni aina. Ja ovat olleet jo pitkään olemassa. Apua olen jo pitkään yrittänyt itselleni saada. Huonoin tuloksin. Saamani lääkkeet eivät auta eikä lääkäri niitä pyynnöstäni huolimatta suostu vaihtamaan. Terapiasta ei ole ollut apua. Olen siellä jo kolme vuotta käynyt. Nyt kesällä kaikki auttavat tahot lomalla. Seuraavat ajat vasta lomien jälkeen. Koira pärjätä sanottiin ennen lomia.

Jatkuvasti en ole ahdistanut, mutta kaikki muutokset elämässä ovat saaneet ahdistumaan. Cipralexin avulla yritän pärjätä. Tulevaisuus pelottaa. Tähän asti olen pärjännyt yllättävän hyvin, kun ajattelee miten ahdisti nuorempana, mutta tulevaisuus... Kiitos vaan koulukiusaajat ja vaikeat kotiolot, kaikki. Pilasitte elämäni. Vieläkin keski-iässä koen itseni arvottomaksi.

Yleinen ahdistuneisuushäiriö ja paniikkihäiriö sekä sosiaalisten tilanteiden pelko, viimeisimpänä keskivaikea masennus. Pärjään mielestäni aivan hyvin, olen vain myöntänyt itselleni että kannattaa olla yksin kun ihmiset väsyttää ja ahdistaa. Lääkityksenä on diatsepamia ja keltiapiinia.

Olen pärjännyt melkein normaalisti viime aikoina, mutta nyt taas tullut takapakkia. En tiedä miksi. Nukahtaminen vaikeaa, pelottaa, pahoja unia, jos herää, vaikea mennä uneen takaisin.

Alkoholin käyttöni ollut tosi vähäistä viime aikoina, mutta eilen tuli sekava ja huono olo jo yhden saunaoluen jälkeen - lyhyen hyvän olon jälkeen. Kun voin hyvin, voin ottaa pari ilman ongelmia. Mm. tästä muutoksesta huomaan, että nyt taas pahenee. Tietenkin absolutismi olisi viisainta, mutta en haluisi rajoittaa kaikkea elämässäni mielen ongelmien vuoksi.