Kommentit (14)

Vierailija

Se miten jommankumman kumppani suhtautuu tähän tai jos toiselle tulee kumppani niin onko toinen mustasukkainen. Hyvä että pystyvät hoitamaan noin hommat, mutta jos oma poikaystävä suunnittelisi lomamenoja yhdessä ex-vaimon kanssa, eikä minun tai viettäisi joulun yhdessä hänen kanssaan, niin kyllä saattaisin tuntea oloni ylimääräiseksi.

Vierailija

2 reissua takana eron jälkeen, kolmas tulossa. Lapset 7, 4 ja 1v8kk. Paljon helpompaa lähteä perheenä kuin kummankaan yksin lasten kanssa. Ehkä sitten eri juttu jos/kun on niitä uusia kumppaneita.

Vierailija

Jos lapset todellakin asuvat vuoroviikoin Marian ja Villen luona, käyvätkö he koulua kahdessa maassa vai miten tuo kouluhomma on järjestetty?

Vierailija

Varmasti heillä oli omat syynsä erota. Minä olisin kuitenkin vieläkin ex-puolisoni kanssa yhdessä, jos se noin auvoisaa olisi. Ikävä kyllä meidän kohdalla yhteinen lomailu ei tulisi kuuloonkaan, vaikka välit ovatkin asialliset. Emme ole enää perhe, vaikka me molemmat kuulummekin lasten perheisiin. Lastenkin on ollut pakko hyväksyä se, että yhteinen aika on ohi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Se miten jommankumman kumppani suhtautuu tähän tai jos toiselle tulee kumppani niin onko toinen mustasukkainen. Hyvä että pystyvät hoitamaan noin hommat, mutta jos oma poikaystävä suunnittelisi lomamenoja yhdessä ex-vaimon kanssa, eikä minun tai viettäisi joulun yhdessä hänen kanssaan, niin kyllä saattaisin tuntea oloni ylimääräiseksi.

Mikseivät entinen ja nykyinen puoliso mahtuisi molemmat samaan joulupöytään?

Yleensähän kai eroon on senlaatuiset syyt, että enää ei yhdessä olo ole mitenkään miellyttävää. Jos jotkut ovat kyenneet hoitamaan eronsa niin kypsästi, että voivat vaikka lomailla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta, se on lapsille varmasti hurjan arvokas asia. Surullista, jos erostakin selviytynyt perheyhteisö kariutuu sitten "vain" uuden puolison ennakkoluuloihin.

Uusi puoliso joutuu joka tapauksessa ottamaan perheen pakettina, joten miksei sitten siihen pakettiin kuuluisi ex-puolisokin. Mustasukkaisuuteen tuskin on syytä, koska yleensä jokainen perheellinen eronnut on eronnut hyvistä syistä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten jommankumman kumppani suhtautuu tähän tai jos toiselle tulee kumppani niin onko toinen mustasukkainen. Hyvä että pystyvät hoitamaan noin hommat, mutta jos oma poikaystävä suunnittelisi lomamenoja yhdessä ex-vaimon kanssa, eikä minun tai viettäisi joulun yhdessä hänen kanssaan, niin kyllä saattaisin tuntea oloni ylimääräiseksi.

Mikseivät entinen ja nykyinen puoliso mahtuisi molemmat samaan joulupöytään?

Yleensähän kai eroon on senlaatuiset syyt, että enää ei yhdessä olo ole mitenkään miellyttävää. Jos jotkut ovat kyenneet hoitamaan eronsa niin kypsästi, että voivat vaikka lomailla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta, se on lapsille varmasti hurjan arvokas asia. Surullista, jos erostakin selviytynyt perheyhteisö kariutuu sitten "vain" uuden puolison ennakkoluuloihin.

Uusi puoliso joutuu joka tapauksessa ottamaan perheen pakettina, joten miksei sitten siihen pakettiin kuuluisi ex-puolisokin. Mustasukkaisuuteen tuskin on syytä, koska yleensä jokainen perheellinen eronnut on eronnut hyvistä syistä.

Ylimääräiseksi itsensä tunteminen ja ennakkoluulot ei ole synonyymi. Ja tuo "vain" sana lainausmerkeissä kertoo jo asenteen perheen uuteen tulokkaaseen.

miiru

Miksi uuden kumppanin pitäisi olla mustis? Minusta toi on aivan mahtavaa. Mä ainakin olisin tosi ihastunut tuollaisista miehistä, joiden näkisin kohtelevan lapsiensa äitejä tai ex-kumppaneita hyvin. Tietääpähän millainen kohtelu itseään odottaa jos ero sattuisi tulemaan. Uudet kumppanit tuntuvat olevan tyytyväisempiä tyyliin jos puoliso hylkää vanhan perheensä..kumppanin..ja jotkut tykkää että lapsiakin pitäisi nähdä mahd. vähän.

Minä olen Villen kanssa samaa mieltä, että perhe on perhe vaikka ero tulisi. Osoittaa mieletöntä kypsyyttä, että pystyy kunnioittamaan vanhaa puolisoaan ja lapsiensa äitiä tai isää. Kaikilla on silloin varmasti parempi olla.

Itselläni eron jälkeen lapsen isä hylkäsi meidät. Hänen uusi tyttö/naisystävä ei halunnut olla tekemisissä meidän lapsen kanssa. Se tuhosi pienen tytön sielun iäksi. Tyttärelläni siis isätönsä elämää jo 8 vuotta. Se on arpi mitä ei korjata. Itse luen todella haikeudela näillä tarinoita, missä vanhemmat ovat osanneet hoitaa asiansa ja lapsiensa asiat parhain päin ja kunnioittavat toinen toisiaan eron jälkeenkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten jommankumman kumppani suhtautuu tähän tai jos toiselle tulee kumppani niin onko toinen mustasukkainen. Hyvä että pystyvät hoitamaan noin hommat, mutta jos oma poikaystävä suunnittelisi lomamenoja yhdessä ex-vaimon kanssa, eikä minun tai viettäisi joulun yhdessä hänen kanssaan, niin kyllä saattaisin tuntea oloni ylimääräiseksi.

Mikseivät entinen ja nykyinen puoliso mahtuisi molemmat samaan joulupöytään?

Yleensähän kai eroon on senlaatuiset syyt, että enää ei yhdessä olo ole mitenkään miellyttävää. Jos jotkut ovat kyenneet hoitamaan eronsa niin kypsästi, että voivat vaikka lomailla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta, se on lapsille varmasti hurjan arvokas asia. Surullista, jos erostakin selviytynyt perheyhteisö kariutuu sitten "vain" uuden puolison ennakkoluuloihin.

Uusi puoliso joutuu joka tapauksessa ottamaan perheen pakettina, joten miksei sitten siihen pakettiin kuuluisi ex-puolisokin. Mustasukkaisuuteen tuskin on syytä, koska yleensä jokainen perheellinen eronnut on eronnut hyvistä syistä.


Niinkö? Aika monet perheellisten suhteet päättyy pettämisiin tai uudiin rakastumisiin. Eikä erot läheskään aina tapahdu sopuisissa merkeissä. Nuo porukkalomat olisivat myös parhaimmillaan melkoisia torikokouksia kun siellä olisi mukaa lapsen, molemmat vanhemmat, näiden uudet puolisisot sekä mahdolliset yhteiset ja edellisten liittojen lapsetkin.

Vierailija

Meillä tuo onnistuisi aivan mainiosti mutta en ole lasten vuoksi sitä halunnut tehdä. Nuorempi elättelee jo muutenkin toiveita siitä että olisimme vielä yksi perhe eikä sitä tule tapahtumaan. Yhteisen loman jälkeen arkeen palaaminen olisi taatusti todella rankkaa hänelle.

miiru

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se miten jommankumman kumppani suhtautuu tähän tai jos toiselle tulee kumppani niin onko toinen mustasukkainen. Hyvä että pystyvät hoitamaan noin hommat, mutta jos oma poikaystävä suunnittelisi lomamenoja yhdessä ex-vaimon kanssa, eikä minun tai viettäisi joulun yhdessä hänen kanssaan, niin kyllä saattaisin tuntea oloni ylimääräiseksi.

Mikseivät entinen ja nykyinen puoliso mahtuisi molemmat samaan joulupöytään?

Yleensähän kai eroon on senlaatuiset syyt, että enää ei yhdessä olo ole mitenkään miellyttävää. Jos jotkut ovat kyenneet hoitamaan eronsa niin kypsästi, että voivat vaikka lomailla yhdessä ja nauttia toistensa seurasta, se on lapsille varmasti hurjan arvokas asia. Surullista, jos erostakin selviytynyt perheyhteisö kariutuu sitten "vain" uuden puolison ennakkoluuloihin.

Uusi puoliso joutuu joka tapauksessa ottamaan perheen pakettina, joten miksei sitten siihen pakettiin kuuluisi ex-puolisokin. Mustasukkaisuuteen tuskin on syytä, koska yleensä jokainen perheellinen eronnut on eronnut hyvistä syistä.


Niinkö? Aika monet perheellisten suhteet päättyy pettämisiin tai uudiin rakastumisiin. Eikä erot läheskään aina tapahdu sopuisissa merkeissä. Nuo porukkalomat olisivat myös parhaimmillaan melkoisia torikokouksia kun siellä olisi mukaa lapsen, molemmat vanhemmat, näiden uudet puolisisot sekä mahdolliset yhteiset ja edellisten liittojen lapsetkin.

Minun liittoni päättyi siihen, että lapseni isä petti minua. Tuli myös uusi nainen kuvioihin ja kuten tuossa aiemmin kirjoitin..lapsemme ei sopinut heidän uusiin kuvioihinsa, joten tyttöni on ollut ilman isäänsä 8 vuotta. Siitä huolimatta, että tyttöni isä oli uskoton ja kohteli minua huonosti, en mitään muuta niin paljon toivoisi kuin että hän olisi osa lapsemme elämää ja että meillä voisi olla yhteisiä perhehetkiä. Voitaisiin muistella hyviä asioita ja jakaa lapsen hetkiä yhdessä edelleen. Mutta ex-mies päätti toisin.

Tottakai sellaiset erot ovat harvassa joissa hyvin tuntein erotaan. Varmasti voi olla pettämisiä, uskottomuuksia, vaille jäämisen tunteita, riittämättömyyttä ja vaikka mitä... Kun pahin hiekkamyrsky on laskeutunut, pitäisi se kypsyys löytää.. Niinkuin sanoin.. yhä 10vuoden jälkeenkin toivon että voisin sopia ex-mieheni kanssa menneisyytemme, vaikka olin se satutettu puoli. Mikään ei ole sovittamattomaksi jääneet asiat. "Älä anna auringon laskeutua vihan päälle", opetti äitini jolle oma äitinsä oli näin opettanut. Siihen minäkin olen oppinut, että pyrkimys sovintoon ja sovussa elämiseen on tavoittelemisen arvoista. Valitettavasti siihen tarvitaan kaikkien osapuolien tahto.

Trine

Ei perhe ole enää sama "perhe" eron jälkeen. Se on vaan sumutusta lapsille ja hämmentää heitä.  Vanhemmuus ei häviä mihinkään eron jälkeen, mutta perhe siinä muodossa kyllä lakkaa olemasta. Tämä on taas sitä, että kuvitellaan olevansa jotenkin omaperäisiä ja on keksitty pyörä uudestaan...

Ei tarvitse olla joko hirveissä riidoissa TAI sitten lässynlässyn jotain suurta perhettä...voidaan olla myös 

erikseen ihan asiallisesti uusien kumppanien kanssa.

Vierailija

Juupa juu. Meilläkin lasten asiat hoidetaan sovussa erosta huolimatta, ja samalla autolla voidaan mennä vaikka esim. yhteisen kummilapsen juhliin tms. Mutta erottu me silti ollaan. Lapsilla on täysi lupa kaikesta sydämestään nauttia sekä iskän että äidin kanssa olemisesta ja tekemisestä. Mutta oppivat myös, ettei me olla enää aviopari ja me tehdään asioita eri aikaan. Ja kyllä, mulla on jo uusi kumppani eikä edes aikaa (tosin haluakaan) lomailla lasten isän kanssa.

Vierailija

Minä en lainkaan ymmärrä, miksi erotaan, jos ollaan vielä hyviä kavereita. Itse en edes mahtuisi eksän kanssa samaan joulupöytäänkään. Välimme ovat tulehtuneet, mutta en yhtään haluaisi, että eksä tietäisi mitä ajattelen. Hän osaa niin hyvin hyväksikäyttää heikkouteni, että saisin kuulla paljon seuraavassa riidassa.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat