Olemme työkaverini kanssa ihastuneita toisiimme ja tämä on aivan kamalaa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Noooh, mulla neljäs vuosi menossa... t. 52

Huoh, just jotain tällaista mä pelkään.. Ei ole varmaan tosissaan muuta vaihtoehtoa kun yrittää katsoa uutta työpaikkaa..

Ap

Haluatko rikkoa kaksi perhettä? Särkeä sydämiä, laittaa lasten elämän pirstaleiksi? Puolisosi ja lapset ansaitsevat jotain ihan muuta :)

Sammuta palosi miestä kohtaan.

Jäähdytä.

Olen itsekin joutunut jarruttelemaan. Minuun on ihastuttu töissä, mutta en ole lähtenyt mukaan tulella leikkimään. Se on piinaavaa, mutta siitä saa palkan ajallaan.

Tiedän miten paljon nämä tilanteet satuttaa miestäni ja se tuska on karmea. Enkä ole kaikkea edes kertonut miehelleni. Vaikka vaan katseita on ollut. Tai jos mieheni pyörittäisi jotain toista lisäkseni. En halua pettää miestäni ja tehdä niin inhottavaa temppua rakkaalle aviomiehelleni :)

Mieti tarkkaan ennenkuin teet jotain peruuttamatonta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Noooh, mulla neljäs vuosi menossa... t. 52

Ja mitään ei ole tapahtunut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin vaihtamaan työpaikkaa. Hänen jatkuva läsnäolonsa vaan pahentaa asiaa.

Samaan lopputulokseen olen päätynyt. En usko, että tunteeni menevät koskaan ohi, jos joudumme näkemään toisiamme ma-pe.. Ellei hän sitten ala minulle ilkeäksi, mutta en kestä tietenkään sitäkään.. Mutta toisaalta en haluaisi lähteä eikä meidän alalla uusia töitä niin vaan löydäkään.

Olen lukenut aiemmin limerenssi-keskusteluja täällä ja pohtinutkin, että voisiko tässä olla kyse siitä.. Toisaalta koen, että vahvat tunteeni johtuvat siitä, että olemme tavallaan välitilassa.. Molemmat tietävät toisen tunteista, mutta tilanne ei muuten etene mihinkään suuntaan. Haluaisin niin ehdottaa miehelle, että pistäisi viestiä, vaikka jonkin yhden kirjaimen minulle illalla, jos ajattelee minua.. Saisin siitä hyvän mielen ja voisin keskittyä johonkin muuhunkin. Mutta ei kai tuollaista voi mennä ehdottamaan..

Ap

Kysy siltä, ajatteletko mua koskaan iltaisin? Jos ajattelet, laita mulle kirjain, että tiedän.

Tai kerro miehellesi. Onhan sulla oikeus omiin tunteisiisi. Tosin jos tiedät, ettei miehesi hyväksyisi niitä vaan se pilaisi parisuhteenne ja haluat pitää perheen koossa niin ei ehkä kannata kertoa.

Pakko varmaan yrittää kysellä jossain välissä, emme voi vaan töissä oikein keskustella kahden kesken ilman, että joku kuulee.. Omalle miehelleni en aio asiasta kertoa, siitä tulisi vaan turhaa murhetta.

Ap

Eli meinaat varmistaa uuden miehen, ennen kuin jätät omasi, ettet vaan jää yksin? Jos työkaverisi ei olekaan tosissaan, jäät miehesi luo?

No otat yhteyttä, otatte eron. Lapset vuoroviikoille niin, että kaikki ovat teillä joka toinen viikko ja joka toinen viikko ah, ihanaa kuhertelua. Hoette kaikille, että lapset ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat ja nyt jaksat olla parempi äiti, kun saat olla joka toinen viikko vapaalla. Pääset haukkumaan uuden miehen exää, kun se on alussa katkera, kun heidän perheensä hajosi ja saat inhota niitä miehen ex-vaimon vittumaisia ja huonosti kasvatettuja kakaroita ja pääset pohtimaan, miten ne saisi heivattua ulos miehen elämästä. Tekaiset heti ankkurilapsen miehen kanssa ja sen jälkeen kiellät miehen lasten käynnin isänsä luona. Miehelle pitää riittää teidän yhteinen rakkausrusina ja sinun lapsesi.

Ah, ihanaa. Jokanaisen toiveuni

Kannattaisiko sittenkin puhua miehesi kanssa, että mikä mättää suhteessanne, kun vieras mies tuntuu niin ihanalta ja pohtia yhdessä, onko avioliitollanne enää tulevaisuutta ja jos ei ole, muuttaa yksin asumaan, eikä heti uusperheeseen työkaverin kanssa.

Lohduttaudu sillä että onneksi on olemassa pahempiakin sairauksia ja niistä selvitty.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Niinpä. Ihmettelen joskus sitä, kun valitetaan, että aviomiestä kohtaan rakastuminen loppui muutaman vuoden päästä lapsien teon jälkeen. Mutta kun tavataan töissä joku heppu, ollaan varmoja, että sen kanssa rakkaus kestää 50 vuotta, vaikka sen kanssa ei ole muuta kuin tuijoteltu. Ihan samalla tavalla se rakastuminen menee siihenkin ohi. Joko arkea eläen tai siellä töissä toisia tuijotellen. Ei se tosiaan kestä loppuelämää. 

Kestäisitkö sen että lapsesi on toisen naisen "hoivissa"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Noooh, mulla neljäs vuosi menossa... t. 52

Ja mitään ei ole tapahtunut?

Olemme halanneet ystävällisesti julkisella paikalla. Siinä kaikki. En sotkeudu varattuihin vaikka kuinka olisin rakastunut. Ja olen, todella pahasti.

Jatkossa, kun näet tuon miehen, mieti oman miehesi ilmettä, kun kerrot hänelle, että haluat eron. Mieti myös lastesi reaktiota siihen, että äiti ja isi muuttaa erilleen, kun äitillä on uusi ihana mies. Voit myös tutkia sinulle ja lapsille soveltuvia asuntoja ja miettiä, miten pärjäisit taloudellisesti ilman puolisoasi. Kannattaa varmistaa, että siinä tulevassa asunnossa on tilaa myös tuon työkaverin lapsille, että he voivat tulla kylään. Ja mieti, miten ihanaa on yhdistää kaksi eroperhettä näppärästi uudeksi perheeksi, entiset puolisotkin iloitsevat varmasti.

Kuulostaako ihastuksen seuraaminen edes hiukan vähemmän houkuttelevalta?

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa, kun näet tuon miehen, mieti oman miehesi ilmettä, kun kerrot hänelle, että haluat eron. Mieti myös lastesi reaktiota siihen, että äiti ja isi muuttaa erilleen, kun äitillä on uusi ihana mies. Voit myös tutkia sinulle ja lapsille soveltuvia asuntoja ja miettiä, miten pärjäisit taloudellisesti ilman puolisoasi. Kannattaa varmistaa, että siinä tulevassa asunnossa on tilaa myös tuon työkaverin lapsille, että he voivat tulla kylään. Ja mieti, miten ihanaa on yhdistää kaksi eroperhettä näppärästi uudeksi perheeksi, entiset puolisotkin iloitsevat varmasti.

Kuulostaako ihastuksen seuraaminen edes hiukan vähemmän houkuttelevalta?

Mieti toki myös nykyiselle miehellesi mukava uusi vaimo, jonka kanssa tulee ehkäpä vielä lisää lapsia. Miten mukavaa tuon kaiken yhdistäminen olisikaan!

Vierailija kirjoitti:

Jatkossa, kun näet tuon miehen, mieti oman miehesi ilmettä, kun kerrot hänelle, että haluat eron. Mieti myös lastesi reaktiota siihen, että äiti ja isi muuttaa erilleen, kun äitillä on uusi ihana mies. Voit myös tutkia sinulle ja lapsille soveltuvia asuntoja ja miettiä, miten pärjäisit taloudellisesti ilman puolisoasi. Kannattaa varmistaa, että siinä tulevassa asunnossa on tilaa myös tuon työkaverin lapsille, että he voivat tulla kylään. Ja mieti, miten ihanaa on yhdistää kaksi eroperhettä näppärästi uudeksi perheeksi, entiset puolisotkin iloitsevat varmasti.

Kuulostaako ihastuksen seuraaminen edes hiukan vähemmän houkuttelevalta?

No totta se nyt uusi mies elättää. Ja saahan ap puolet miehensä omaisuudesta, kun ottaa eron

Tiedän tämän kaiken.. En halua erota. Pitäisi vaan pystyä keskittymään muihin asioihin kun miehen ajattelemisen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin vaihtamaan työpaikkaa. Hänen jatkuva läsnäolonsa vaan pahentaa asiaa.

Samaan lopputulokseen olen päätynyt. En usko, että tunteeni menevät koskaan ohi, jos joudumme näkemään toisiamme ma-pe.. Ellei hän sitten ala minulle ilkeäksi, mutta en kestä tietenkään sitäkään.. Mutta toisaalta en haluaisi lähteä eikä meidän alalla uusia töitä niin vaan löydäkään.

Olen lukenut aiemmin limerenssi-keskusteluja täällä ja pohtinutkin, että voisiko tässä olla kyse siitä.. Toisaalta koen, että vahvat tunteeni johtuvat siitä, että olemme tavallaan välitilassa.. Molemmat tietävät toisen tunteista, mutta tilanne ei muuten etene mihinkään suuntaan. Haluaisin niin ehdottaa miehelle, että pistäisi viestiä, vaikka jonkin yhden kirjaimen minulle illalla, jos ajattelee minua.. Saisin siitä hyvän mielen ja voisin keskittyä johonkin muuhunkin. Mutta ei kai tuollaista voi mennä ehdottamaan..

Ap

Kysy siltä, ajatteletko mua koskaan iltaisin? Jos ajattelet, laita mulle kirjain, että tiedän.

Tai kerro miehellesi. Onhan sulla oikeus omiin tunteisiisi. Tosin jos tiedät, ettei miehesi hyväksyisi niitä vaan se pilaisi parisuhteenne ja haluat pitää perheen koossa niin ei ehkä kannata kertoa.

Pakko varmaan yrittää kysellä jossain välissä, emme voi vaan töissä oikein keskustella kahden kesken ilman, että joku kuulee.. Omalle miehelleni en aio asiasta kertoa, siitä tulisi vaan turhaa murhetta.

Ap

Eli meinaat varmistaa uuden miehen, ennen kuin jätät omasi, ettet vaan jää yksin? Jos työkaverisi ei olekaan tosissaan, jäät miehesi luo?

No otat yhteyttä, otatte eron. Lapset vuoroviikoille niin, että kaikki ovat teillä joka toinen viikko ja joka toinen viikko ah, ihanaa kuhertelua. Hoette kaikille, että lapset ovat onnellisia, kun vanhemmatkin ovat ja nyt jaksat olla parempi äiti, kun saat olla joka toinen viikko vapaalla. Pääset haukkumaan uuden miehen exää, kun se on alussa katkera, kun heidän perheensä hajosi ja saat inhota niitä miehen ex-vaimon vittumaisia ja huonosti kasvatettuja kakaroita ja pääset pohtimaan, miten ne saisi heivattua ulos miehen elämästä. Tekaiset heti ankkurilapsen miehen kanssa ja sen jälkeen kiellät miehen lasten käynnin isänsä luona. Miehelle pitää riittää teidän yhteinen rakkausrusina ja sinun lapsesi.

Ah, ihanaa. Jokanaisen toiveuni

Kannattaisiko sittenkin puhua miehesi kanssa, että mikä mättää suhteessanne, kun vieras mies tuntuu niin ihanalta ja pohtia yhdessä, onko avioliitollanne enää tulevaisuutta ja jos ei ole, muuttaa yksin asumaan, eikä heti uusperheeseen työkaverin kanssa.

Amen amen amen amen, tätä pitäisi jakaa palstalla aamusta iltaan kaikille naisille, kun ei tunnu menevän jakeluun.

t. Erään isän entinen (ja ainoa) lapsi, jonka vaimoa nro 2. tämä kirjoittaja kuvailee. Onneksi eivät saaneet enää sitä yhteistä lasta, vaikka kuulemma koittivat.

Sulla on limerenssi päällä, tunnistan itseni tekstistäsi. Selittelet kaiken parhain päin ja haet oikeutusta pienelle viestittelylle jne. Tämä on kamala tila, en toivoisi pahimmalle vihamiehellekään...

On ollut vastaava tilanne.

Olemme olleet nyt vuosia yhdessä ja pari vuotta naimisissa. Hyvin menee :)

Miksi aina oletetaan, että on lapsia?

Nykyisen aviomeheni tapaamisen aikaan minun poika oli 12v. Hänen isästään erosin vuosia aikaisemmin.

Mies lapseton.

Ei ole mikään automaatio että tarvitsisi katsella vittumaisen ex-akan kakaroita.

t:75

Ei munkaan ihastuksella ole lapsia, on vain avovaimo... Mutta ei se tätä tilannetta mitenkään oikeammaksi tee. En mä silti lähde yrittämään miestä itselleni, rikkomaan toisten suhdetta, juonittelemaan jotain lapsellista. Sitä paitsi, jos mies nyt varattuna pelehtisi minun kanssani, ja kävisikin niin että hänkin ihastuisi minuun ja meistä tulisi pari... Silloinhan mun pitäisi koko ajan miettiä, tekeekö saman tempun myöhemmin minullekin?