Olemme työkaverini kanssa ihastuneita toisiimme ja tämä on aivan kamalaa!

Kyllä ihmiset on sitten typeriä. Moneskohan "nyyhnyyh olen ihastunut työkaveriini" aloitus tämäkin oli kuukauden sisällä.. Ihastuksia tulee ja menee. Ja mikäkö auttaa? No kuule AIKA ja se ettet ruoki ihastustasi. Sitten vielä ihmetellään kun petetään kun ei aikuiset ihmiset muka osaa hillitä itseään..

Kuule, ainoa tapa on kertoa sun miehellesi. Samalla hetkellä kun kerrot, se magia katoaa asiasta. Kai sä itsekin haluaisit tietää tälläisestä? Henkisellä tasollahan mennään jo pettämisen puolella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla tai miehellä nykyisessä suhteessa lapsia, jos on unohda ja Anna palon sammua, jos ei muuten, niin vaikka työpaikkaa vaihtamalla. Jos lapsia ei ole, olet vapaa kokeilemaan yhdessäoloa uuden ihastuksesi kanssa.

Miten hyvin tunnet miehen? Onko hänellä tapana flirttailla ja rakennella suhteessaan ulkopuolisia säätöjä. On nimittäin miehiä ja miksei naisikakin, joilla on tapana flirttailla ja pitää sivusuhteita, mutta omaa puolisoaan eivät jätä suinsurminkaan. Voisitko luottaa häneen, jos aloittaisitte parisuhteen?

Hän on niin erikoinen tapaus, että hän ei suoranaisesti edes flirttaile, varsinkaan muiden kanssa. Hän vaan punastelee ja tuijottelee silmiin.. Siksi en ensimmäiseen viiteen kuukauteen ollutkaan varma hänen tunteistaan..

Meillä molemmilla on lapsia ja jos järjellä ajattelen, niin nämä meidän tunteemme ovat vaan syttyneet, koska töissä on helppoa olla mukava toisen seurassa ilman arjen velvoitteita.. Enkä todellakaan halua loukata ketään. Mutta kun en vaan voi tunteilleni mitään ja siksi tämä onkin niin kamalaa!

Ap

Kyllä tunteilleen voi; niiden mukaan voi olla toimimatta. Et ole mikään tahdoton olio, jota viestit vie, vaan olet ihminen, joka on kykenevä tekemään päätöksiä. Joko lopetat touhun ja keskityt perheeseen tai rikot nykyisen perheesi ja kokeilet onneksi uuden kanssa. Mutta kenenkään seläntakana ei pelata!

Mietipä miten kamalaa ja hirveää miehelläsi ja lapsillasi tulee olemaan, jos ja kun saavat tietää. Pientä on sinun kamalat oltavat nyt. Sanoisin, että niele tunteesi, kyllä ne siitä laantuvat. Sinulla on oma perhe ja lapset, keskity heihin ja unohda haihattelu.

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ainoa tapa on kertoa sun miehellesi. Samalla hetkellä kun kerrot, se magia katoaa asiasta. Kai sä itsekin haluaisit tietää tälläisestä? Henkisellä tasollahan mennään jo pettämisen puolella. 

Katoaako se magia? En olisi siitä niin varma.

Itse kerroin vastaavan (ei kuitenkaan työpaikkajuttu) miehelleni ja tämä hyväksyi tunteeni täysin. Ei silti päädytty eroamaan. Lähinnä koska se toinen mies ei halunnutkaan oikeasti mitään. Välillä mietin onko suhteeni enää sen arvoinen, mutta koska meillä on lapsia eikä mulle varmaan tulisi ketään kumppaniksi yltävää vastaan niin jatkan sitten. Ja harmittelen, etten koe rakkautta tämän enempää.

Se mies jäi mielestä vasta toimittuaan minua kohtaan tarpeeksi piittaamattomasti. Annoin hänelle anteeksi loppumattoman määrän häröilyä, koska hänellä oli ja on elämässä vaikeaa. Omalle miehelleni en osaa antaa kunnolla anteeksi mitään :(( Haluaisin, mutta kun vaan nousee ärsytys. Haluaisin, mutta kun oma mies ei tunnu rakastavan tarpeeksi mua.

Hankkiain hotain muuta ajateltavaa / vaikka harrastuksen johon voi keskittää ajatuksensa. Ottaisin etäisyyttä työkaveriin... jos ei muuta niin pitäisin salaisena päivänpiristyksenäni/fantasioisin yksikseni ilman taka-ajatuksia... mutta en todellakaan lähtisi tuohon leikkiin johon hänkin sinua houkuttelee selvästi. Ei olisi ikinä pitänyt mwnnä tunnustamaan ihastumis, iso virhe!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelisin vaihtamaan työpaikkaa. Hänen jatkuva läsnäolonsa vaan pahentaa asiaa.

Samaan lopputulokseen olen päätynyt. En usko, että tunteeni menevät koskaan ohi, jos joudumme näkemään toisiamme ma-pe.. Ellei hän sitten ala minulle ilkeäksi, mutta en kestä tietenkään sitäkään.. Mutta toisaalta en haluaisi lähteä eikä meidän alalla uusia töitä niin vaan löydäkään.

Olen lukenut aiemmin limerenssi-keskusteluja täällä ja pohtinutkin, että voisiko tässä olla kyse siitä.. Toisaalta koen, että vahvat tunteeni johtuvat siitä, että olemme tavallaan välitilassa.. Molemmat tietävät toisen tunteista, mutta tilanne ei muuten etene mihinkään suuntaan. Haluaisin niin ehdottaa miehelle, että pistäisi viestiä, vaikka jonkin yhden kirjaimen minulle illalla, jos ajattelee minua.. Saisin siitä hyvän mielen ja voisin keskittyä johonkin muuhunkin. Mutta ei kai tuollaista voi mennä ehdottamaan..

Ap

Kysy siltä, ajatteletko mua koskaan iltaisin? Jos ajattelet, laita mulle kirjain, että tiedän.

Tai kerro miehellesi. Onhan sulla oikeus omiin tunteisiisi. Tosin jos tiedät, ettei miehesi hyväksyisi niitä vaan se pilaisi parisuhteenne ja haluat pitää perheen koossa niin ei ehkä kannata kertoa.

Pakko varmaan yrittää kysellä jossain välissä, emme voi vaan töissä oikein keskustella kahden kesken ilman, että joku kuulee.. Omalle miehelleni en aio asiasta kertoa, siitä tulisi vaan turhaa murhetta.

Ap

Tuohon leikkiin en lähtisi, törkeää toimintaa puolisoaan kohtaan. Ap lla voi olla "oikeus" tunteisiinsa, mutta hänellä on äitinä ja puolisona myös velvollisuuksia. Ja puolisolla on täysi oikeus tietää, mitä hänen seläntakana touhutaan ja tehdä omat johtopäätökset omien tunteiden pohjalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko sinulla tai miehellä nykyisessä suhteessa lapsia, jos on unohda ja Anna palon sammua, jos ei muuten, niin vaikka työpaikkaa vaihtamalla. Jos lapsia ei ole, olet vapaa kokeilemaan yhdessäoloa uuden ihastuksesi kanssa.

Miten hyvin tunnet miehen? Onko hänellä tapana flirttailla ja rakennella suhteessaan ulkopuolisia säätöjä. On nimittäin miehiä ja miksei naisikakin, joilla on tapana flirttailla ja pitää sivusuhteita, mutta omaa puolisoaan eivät jätä suinsurminkaan. Voisitko luottaa häneen, jos aloittaisitte parisuhteen?

Hän on niin erikoinen tapaus, että hän ei suoranaisesti edes flirttaile, varsinkaan muiden kanssa. Hän vaan punastelee ja tuijottelee silmiin.. Siksi en ensimmäiseen viiteen kuukauteen ollutkaan varma hänen tunteistaan..

Meillä molemmilla on lapsia ja jos järjellä ajattelen, niin nämä meidän tunteemme ovat vaan syttyneet, koska töissä on helppoa olla mukava toisen seurassa ilman arjen velvoitteita.. Enkä todellakaan halua loukata ketään. Mutta kun en vaan voi tunteilleni mitään ja siksi tämä onkin niin kamalaa!

Ap

Kyllä tunteilleen voi; niiden mukaan voi olla toimimatta. Et ole mikään tahdoton olio, jota viestit vie, vaan olet ihminen, joka on kykenevä tekemään päätöksiä. Joko lopetat touhun ja keskityt perheeseen tai rikot nykyisen perheesi ja kokeilet onneksi uuden kanssa. Mutta kenenkään seläntakana ei pelata!

Mietipä miten kamalaa ja hirveää miehelläsi ja lapsillasi tulee olemaan, jos ja kun saavat tietää. Pientä on sinun kamalat oltavat nyt. Sanoisin, että niele tunteesi, kyllä ne siitä laantuvat. Sinulla on oma perhe ja lapset, keskity heihin ja unohda haihattelu.

Pitää vaan yrittää tosissaan keskittyä perheeseen. Miehelleni en kerro, en minäkään haluaisi tietää, jos hän olisi ihastunut. Tunteilleen kun ei mitään voi. Tai voisi ehkä, jos olisimme tosissaan erossa toisistamme, mutta kun emme ole. Toivottavasti tunteet laantuisivat kesälomalla, mutta pahoin pelkään, että niin ei käy..

Ap

Kyllä niille tunteille voi ja paljonkin, myös sille miten informaation ihastuksesta ottaa, sä et mitään selvää stoppia tehnyt vaan nyt perustelet itsellesi että se on ok. 

Kaikki tuollainen on niin turhaa. Loppujen lopuksi se on sitä. Niin moni ihminen on mennyt lankaan ja rikkonut perheen. Sitten katuu ikuisesti kun tehtyä ei saa enää myöhemmin tekemättömäksi.

Voi kun me ihmiset tajuaisimme nämä asiat ajoissa.

Ehjä perhe on sellainen asia jonka puolesta kannattaa kilvotella houkutuksia vastaan. Siinä on niin monta elämää pelissä. Eikä nuo tuollaiset asiat ole sen arvoisia että kannattaisi perhettä rikkoa. Se on varmaa että kyllä se menee ohi. Luota siihen. Jonkun ajan päästä olet kiitollinen ja iloinen kun et toiminut peruuttamattomasti.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki tuollainen on niin turhaa. Loppujen lopuksi se on sitä. Niin moni ihminen on mennyt lankaan ja rikkonut perheen. Sitten katuu ikuisesti kun tehtyä ei saa enää myöhemmin tekemättömäksi.

Voi kun me ihmiset tajuaisimme nämä asiat ajoissa.

Ehjä perhe on sellainen asia jonka puolesta kannattaa kilvotella houkutuksia vastaan. Siinä on niin monta elämää pelissä. Eikä nuo tuollaiset asiat ole sen arvoisia että kannattaisi perhettä rikkoa. Se on varmaa että kyllä se menee ohi. Luota siihen. Jonkun ajan päästä olet kiitollinen ja iloinen kun et toiminut peruuttamattomasti.

Fiksuja sanoja, kiitos. Enkä olekaan rikkomassa omaa perhettäni enkä myöskään tämän miehen. Mutta silti en vaan saa tunteitani kuriin..

Ap

Aattele, että kävelet vahingossa vessaan, kun se mies on noroviruksen kourissa, oksentamassa ja ripuloimassa yhtä aikaa...

No, itse olen rakastunut työkaveriini. Hän on varattu, minä en. Olen yrittänyt tavata jonkun toisen, ei ole onnistunut kun mielessä on vain hän.

Hän jopa ehdotti että puuhailisimme jotain - vihaan ja halveksun pettämistä enkä siltikään saa ihastusta laantumaan. Sanoin tietenkin ei, mutta edelleen hänen läsnäolonsa vaikuttaa minuun.

Olen siis hyväksynyt kohtaloni - tämä ei mene ohi ennen kuin jompikumpi vaihtaa työpaikkaa emmekä näe enää toisiamme. Sitä päivää odotellessa...

Pointtini siis on se että vaikka olen päätäpahkaa rakastunut, en lähde pettämiseen mukaan. Koska se ei ole oikein, enkä halua elää niin ja piste. Tunteet eivät ehkä häviä heti, mutta tekoni eivät tule tunteista. Uskon siihen että rehellinen tie kannattaa, vaikka se olisi kivisempi polku.

Outo äijä kun vaan tuijottelee...

Ihastumisissa kannattaa aina miettiä sitä että mitä tuumi miehestä ennen kuin ihastui siihen.

Mä olen onnistunut ihastumaan joihinkin joista ennen sitä koin että ei ole mun tyyliseni. Sit kun tunne olisi laantunut, olisin huomannut ettei se mies edelleenkään sovi mulle.

Rakkaus sokaisee.

Älä riko kahta perhettä.

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta on lyhyt aika, odota vielä pari vuotta niin se on ohi.

Noooh, mulla neljäs vuosi menossa... t. 52

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuule, ainoa tapa on kertoa sun miehellesi. Samalla hetkellä kun kerrot, se magia katoaa asiasta. Kai sä itsekin haluaisit tietää tälläisestä? Henkisellä tasollahan mennään jo pettämisen puolella. 

Katoaako se magia? En olisi siitä niin varma.

Itse kerroin vastaavan (ei kuitenkaan työpaikkajuttu) miehelleni ja tämä hyväksyi tunteeni täysin. Ei silti päädytty eroamaan. Lähinnä koska se toinen mies ei halunnutkaan oikeasti mitään. Välillä mietin onko suhteeni enää sen arvoinen, mutta koska meillä on lapsia eikä mulle varmaan tulisi ketään kumppaniksi yltävää vastaan niin jatkan sitten. Ja harmittelen, etten koe rakkautta tämän enempää.

Se mies jäi mielestä vasta toimittuaan minua kohtaan tarpeeksi piittaamattomasti. Annoin hänelle anteeksi loppumattoman määrän häröilyä, koska hänellä oli ja on elämässä vaikeaa. Omalle miehelleni en osaa antaa kunnolla anteeksi mitään :(( Haluaisin, mutta kun vaan nousee ärsytys. Haluaisin, mutta kun oma mies ei tunnu rakastavan tarpeeksi mua.

No jos oma mies oikeasti reagoi tilanteeseen niin kyllä se magia häviää, aina kun toisen näkee tietää että myös se oma mies tietää tunteista ja se aiheuttaa häpeää jne. 

Mielestäni ap:n ei kannata kertoa miehelleen tästä asiasta (kuten jotkut neuvoivat). Miksi tarkoituksellisesti loukata ketään toista. Varsinkin jos ihastus vain menee itsestään ohi jossain vaiheessa. Itse olen naimisissa ja en todellakaan tahtoisi tietää, jos mieheni olisi ihastunut johonkin toiseen. Olen itsekin välillä ollut kiinnostunut muista miehistä, mutta jossain vaiheessa tunteet ovat laimenneet.

Itse olen tällä hetkellä hieman samantapaisessa tilanteessa kuin ap. Haaveilen eräästä työpaikkani miehestä lähes koko ajan (molemmat olemme tahoillamme naimisissa). En ole aivan varma, mitä hän ajattelee minusta. Tosin en välttämättä pysty kuvittelemaan itseäni todelliseen suhteeseen hänen kanssaan (se ei ehkä onnistuisi, koska hän on 20 vuotta minua vanhempi ja hänellä siis on lähes aikuiset lapset), mutta haluaisin niin paljon olla hänen kanssaan sängyssä... joten en tiedä, onko tämä ihastusta vaan vain jotain fyysistä vetovoimaa.

Onkohan mies sattumoisin nelikymppinen? Nähnyt monta kriisiä potevaa miestä töissä, jotka ajautuvat sivusuhteisiin :D

Tuo siipalle kertominen on vähän kakspiippuinen juttu.. jos miehesi tietää, hän pystyy myös "parantamaan käytöstään", eli enemmän huomiota, seksiä, yhteisiä matkoja. Muuten voi tulla kovana shokkina, jos muija lähtee, eikä ole tiennyt mistään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan mies sattumoisin nelikymppinen? Nähnyt monta kriisiä potevaa miestä töissä, jotka ajautuvat sivusuhteisiin :D

Ei ole, hän on itseasiassa vasta päälle kolmikymppinen..

Ap