Maire

Hei! Olisin kaipaillut kokemuksia/vertaistukea muiden temperamenttisten/haastavien lasten vanhemmilta. Meillä on 3,5 vuotias tyttö joka on luonteeltaan todella haastava,ollut jo vauvasta lähtien. Silloin tahdoin uskoa että ajan myötä tilanne helpottuisi, mutta niin ei tunnu käyvän. Tyttö on todella tempperamenttinen ja aktiivinen, lähti aikaisin kävelemään ja lopetti myös päiväunet 1,5 vuoden iässä. Vauvana hän vaati jatkuvasti seuraa ja huomiota ja nukahtaminen on ollut aina haastavaa,nykyään sujuu kohtuullisesti mutta ei ikinä ole mennyt mielellään nukkumaan.
Älyllisesti tyttö on normaali, tietyissä asioissa jopa todella lahjakas mutta suuri ongelma on oma-aloitteisuuden puute. Hän esimerkiksi käyttää vielä vaippoja eikä juuri syö itse. Pottailu on kyllä aloitettu 1 vuoden iässä ja meillä oli pitkä jakso jolloin teki lähes aina kakat pottaan, mutta pikkusisaruksen syntymän myötä tähän tuli takapakkia. Pissahädästä ei ole koskaan ilmoittanut eikä minkäänlaista motivaatiota asian suhteen vaikuta olevan. Tyttö on vaan sen verran levoton luonne ettei selvästi kykene ennakointiin.
Ruokailu on myös aina ollut vaikeaa, tyttöä ei kiinnosta syödä ja hän on todella nirso. Pienenä syötimme häntä pitkään koska muuten hän ei yksinkertaisesti olisi syönyt mitään ja tämä on oikeastaan tilanne edelleen. Jos aamupuuroon syöminen jää hänelle itselleen, lautaselta ei katoa mitään. Eikä lounaallakaan. Osaa kyllä syödä mutta häntä ei vaan kiinnosta(?). Olemme siis valinneet syöttämisen koska nälkäisen ja kiukkuisen lapsen kanssa arki olisi vielä nykyistä haastavampaa..Itseäni tilanne kyllä harmittaa sillä tiedän että tässä iässä pitäisi monen asian jo sujua paremmin. Yrityksen puutteesta ei meillä ole kysymys mutta mahdoton lasta on on pakottaa potalle tai syömään.
Olen alkanut epäillä josko takana olisi muutakin sillä tyttö raivostuu todella helposti ja voimakkaasti pienistäkin asioista ja on alkanut käyttäytyä hieman aggressiivisesti. Pikkusiskostaan ollut todella mustasukkainen ja kulunut vuosi ollut todella raskas koko perheelle. Hänellä on myös tapana "jumittua" tiettyihin asioihin joiden on mentävä juuri tietyllä tavalla tai muuten tyttö menettää hermonsa täysin.
Sosiaalisesti tyttömme on hieman "kömpelö", mutta kaipaa kovasti ikätovereidensa seuraa ja hänellä kyllä on leikkikavereita ja olemme aktiivisesti käyneet puistoissa ja tapahtumissa. Nykyään vaan tuntuu etten itse halua lähteä minnekään koska hänen käytöksensä on arvaamatonta ja tuntuu että saamme katseita osaksemme.
Tähän asti hän on ollut kotihoidossa mutta syksyllä menee osa-aikaiseen hoitoon koska olen itse aivan poikki ja toivon että tilanne rauhoittuisi ja tyttö pääsisi tutkimuksiin jos se katsotaan tarpeelliseksi. Huh, anteeksi pitkä ja sekava teksti. Jos jollain on vastaavia kokemuksia niin vertaistuki on tervetullutta!

  • ylös 1
  • alas 0

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla