Vierailija

Olin nuorempana todella sinisilmäinen ja halusin uskoa kaikista ihmisistä hyvää. Ylisuvaitsin monia ryhmiä vaikka tiedostinkin heidän saattavan aiheuttaa harmeja. Mielessäni tavallaan suvaitseminen oli niin tärkeää, että se pyhitti negatiivistenkin asioiden katsomisen sormien läpi. Myös kaveripiirini on "suvaitsevaistoa". Vanhemmiten olen alkanut ajatella asioista aivan eri tavalla. Olen matkustellut paljon ja nähnyt eri kulttuureita, uskontoja jne. ja ymmärtänyt, että suurin osa maailman ihmisistä ei ole ikinä kuullutkaan länsimaisesta liberaaliudesta ja jos ovatkin, niin lähinnä naureskelevat meille hyväuskoisina hölmöinä. Myös tietty realismi ja jopa kyynisyys maailman menoa kohtaan on vaikuttanut näkemyksiini asioista. Lähiaikojen tapahtumat lähinnä vahvistaneet näkemyksiäni. Olisi mielenkiintoista kuulla onko muilla ollut samanlaisia muutoksia ajattelumaailmassaan ja mikä tähän on johtanut. Myös toisinpäin tapahtuneista muutoksista olisi mielenkiintoista kuulla, koska näitä tiedän olevan myös paljon ihan lähipiirissäkin. Yritetään pitää ketju asiallisena ja pitää "vastapuolen" kimpussa oleminen omissa ketjuissaan. Onnistuuko?

  • ylös 9
  • alas 0

Kommentit (7)

Vierailija

Jos keskustelussa esitetään perusteltuja syitä muuttaa mielipidettään suvaitsevaisuudesta sellaiseen suuntaan jonka omistaja kokee uhaksi niin keskustelu poistuu. Asiattomuus ei ole poiston syynä vaan sen perustellun syyn esittäminen, vaikka se olisi kuinka kauniisti kuvailtu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Uudelleentehty ketju, ILMIANNETTU! :D

Tämä on oikeasti kelpaava poiston perustelu. Jos joudut poistojen kohteeksi niin odota ainakin pari päivää ennenkuin yrität samaa keskustelua uudelleen.

Vierailija

Pinnat ap:lle sitkeydestä ja luovasta otsikoinnista. Jaksaiskohan vielä kopioida sen oman kommentin tähän... no koska ap, niin minäkin... (mut jos tääkin poistuu, niin sit en enää jaksa.)

Minun tarinani on samantapainen kuin ap:n. Kasvoin 70-luvulla, jolloin kansainvälisyys oli tietynlainen aate ja ajateltiin, että kaikki ovat pohjimmiltaan samanlaisia. No niin ovatkin, syntyessään nimittäin, mutta se missä kulttuurissa kasvaa, vaikuttaa vääjäämättä jokaiseen.

Kun lähdin parikymppisenä ulkomaille opiskelemaan, minulla ei ollut minkäänlaisia henkilökohtaisia kokemuksia ulkomaalaisista, ihan lähialueita lukuun ottamatta. Kansainvälisessä ilmapiirissä opin aika nopeasti huomaamaan, että tiettyihin kansallisuuksiin kannattaa suhtautua  varauksella. Täyssuvakki en koskaan ole mielestäni ollutkaan, eikä minusta myöskään mitään täysrajakkia tullut eikä tule, sillä olen nähnyt myös sen, että ihminen voi voittaa ennakkoluulonsa puolin ja toisin, jos on halua. Olisi helppoa elää maailmassa, missä voisi lätkäistä leiman tietyn värisiin tai tietystä maasta tuleviin ihmisiin tuosta vain, mutta eihän se näin mene. Suhtaudun siis edelleen varauksella enkä ole valmis avosylin toivottamaan tervetulleeksi ihan ketä vain, mutta en myöskään ole valmis tyrmäämään jokaista tulijaa suoralta kädeltä kysymättä ensin, mitä asiaa.

Tiffany (ei kirjautuneena)

En itse kuulu mihinkään ääripäähän näissä asioissa, ja aloitus on minusta mielenkiintoinen ja asiallinen. Harmi vain, että tässä aihepiirissä sensuroinnin – niin aiheettoman kuin kenties aiheellisenkin – todennäköisyys on niin suuri, että motivaatio keskusteluun osallistumiseen hiipuu jo lähtöasemissaan... Jo nyt, kun painan kohta lähetä-nappia, on melko suuri todennäköisyys sille, että ketju on sillä välin poistettu.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla