Sivut

Kommentit (545)

Vierailija

Tämä tapahtui joskus 2000-luvun alussa.

Olisin halunnut blondauksen hiuksiini (niissä siis oli jo blondaus eikä ihan onnistunut). Menin Kontulan ostarin erääseen kampaamoon, En päässyt tuulikaappia pidemmälle, niin sieltä ryntää jo vastaan kampaaja ja kysyy mitä haluan. Sanoin että blondausta ja että paljonko maksaisi. Muija katsoo päästä varpaisiin ja tokaisee että mjaa Maikku! Mittä maksaisi blondaus niin tämä toinen ammattilainen mulkaisee samalla tapaa päästä varpaisiin ja sanoo että en osaa sanoa kun tuollaiset KELTAISET hiukset. Tosi sillä tavalla alentavalla äänellä.

Sanoin hämmentyneenä että kiitos tiedosta ja lähdin menemään. Olin vissiin vääränlainen asiakas siihen puotiin.

Toinen huono kampaamokokemus oli Kampin Wellalla, siis siinä opetus/kurssi kampaamossa. Okei se oli ilmaista, mutta mutta. Minulla oli pitkä paksu tukka ja kun yksi kurssin vetäjistä tuli kysymään minkälaista ei ainakaan laiteta (istuin jo siis tuolissa) , niin sanoin että ei aivan lyhyttä ja punaista. Niin tämä taiteilija sitten siihen että sulle tulee lyhyt ja punainen.  Siis ihan näillä sanoin.

Sanoin että ei kiitos ja lähdin kävelemään. Ihme tyyppi kun halusi vaan päteä ja vittuilla. En ole sen jälkeen edes harkinnut hiusmalliksi ryhtymistä.

Vierailija

"Minun ei pitänyt enää kommentoida tähän ketjuun mutta pakko nyt sanoa että taidat samaistua liikaa ihan tuntemattomaan henkilöön jonka tilanne ei ollut sama kuin sinulla siellä taksissa. Minä vastasin hieman terävästi sen ensimmäisen valittajan kommenttiin koska hän puhui potaskaa. Mieti nyt vähän että hoitaja soittaa siskon leikkauksesta ja hän menee kesken puhelun ostamaan tupakkaa! Laittaa vielä hoitajan odottaan että hetki kun ostan nyt askin Camelia ja laittaa kännyyn pois. Taisi se aski olla tärkeämpi kuin se sisko. Ja sen Ärrän myyjään kuuluu kysyä mitä laatua haluaa, eli hän teki työtään eikä myyjä ollut ajatustenlukija että tietäisi mikä kriisi siinä oli meneillään.
Vieläkin olen sitä mieltä että se sylkeminen oli täysin ala-arvoista."[/quote].

Mikä "hoitaja" soitti teholta? Mikään hoitaja ei soittanut teholta. Joku muu omainen soitti tälle henkilölle, joka tarvitsi asian kuultuaan hermoilleen tupakkaa. Ja aski tupakkaa oli mielestäsi tämän perusteella tärkeämpi kuin teholla oleva sisko? ihminen puhuu hätääntyneenä puhelimeen, itkee, ja ärrän myyjä ei sitten sun mielestä luonnollisesti ollut ajatustenlukija, että ymmärtäisi meneillään olevan jonkin sortin kriisin. Ja sun mielestä asiakaspalvelua on vittumaisella äänellä kysyä mikä Cameli kun asiakas sanoo normaali Camel. kirjoittaja myös sanoi myyjälle, että ymmärrät varmaan ettei nyt ole niin väliä sen Cameli-askin kanssa. Ja sun mielestä asiakaspalvelua on vittumaisesti kieltäytyä myymästä ja vittumaisesti rääpiä suutaan vittumaisista asiakkaista. Kuule, kyllä mullakin olis hermo palanut, älä viitti olla tekopyhä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Menin hervantalaiseen kampaamoon varaamaan aikaa, että puolipitkien suorien hiusteni latvat olisi tasattu. Jostain syystä ohjauduin opiskelijalle, joka minuuttitolkulla mietti ääneen, että osaakohan hän tämän homman tehdä. Antoi kuitenkin ajan. En mennyt sille ajalle.

Vierailija kirjoitti:
Lontoossa metro- ja juna-asemilla työskentelevät on poikkeuksetta joko hyvin ystävällisiä tai täysiä m*lkkuja, välimuotoja ei ole. Oltiin just tultu Gatwickin lentokentälle matkasta väsyneinä ja tiedusteltiin junalippuja myyneeltä mieheltä, millä junalla pääsemme hotellille, joka oli likipitäen täysin toisella puolella Lontoota, eli kaukana. Junilla kulkeminen ei oo ihan simppeliä siellä, mutta mies kieltäytyi neuvomasta, myi vain liput. Jonotettiin sitten uudelleen toiselle asiakaspalvelijalle, joka tulosti kartan ja näytti tarkkaan, millä junalla piti mennä ja missä jäädä pois. Ilman hänen apuaan ois varmaan pitänyt turvautua taksiin.

Myös myöhemmin reissumme aikana tuli törmättyä asemilla työskenteleviin. Jotkut ei suostuneet suutaan aukaisemaan, jotkut vänkäsi vyöhykkeistä, kun en suoraan sanonut, että ollaan keskustan suuntaan menossa (oletin typeränä, että se ois ollut itsestäänselvyys, kun laitakaupungilta lippua olin ostamassa). Jotkut oli taas tosi ystävällisiä ja avuliaita.


Kohdalleni sattui hyvin ystävällinen työntekijä metroasemalla kun olin menossa erääseen paikkaan joka oli myöskin syrjäisessä paikassa. Kysyin neuvoa tältä metron työntekijältä joka hyvin ystävällisesti neuvoi minua. En vain ymmärtänyt hänen vahvaa murrettaan joten kiitin neuvoista ja poistuin paikalta. Kysyin asiaa sitten uudestaan toiselta henkilöltä. Ot

Vierailija

Itselläni on kolme ihanaa kokemusta TE-toimistosta 2-kymppisenä. Olin aika ummikko vielä työnhaussa ja näin vain, että mol:ssa haettiin erästä työntekijää ja haastattelu oli TE-toimistossa. Virkailija haastatteli minua paikkaan, kerroin itsestäni ja kyselin vielä lisää työnkuvasta. Tähän virkailija naurahtaa sanoen, että se paikka on jo mennyt, ja sanoi palkkaaneensa henkilön, joka on aiemminkin tehnyt kyseistä hommaa. Kuulemma halusi vain haastatella mua ja laittaa nimeni "listalle."

Toinen kerta oli, kun olin aivan hakusella elämässäni ja opiskelin mielestäni väärää alaa niin päätin ilmoittautua AMK:n poissaolevaksi. Menin sitten TE-toimistoon käymään (en oikein tiedä minkä vuoksi), virkailija kävi läpi papereitani ja totesi, että parempi että pysyn siellä AMK:ssa, koska en tule niin huonoilla papereilla pääsemään minnekään muualle. (Olihan mulla yo-kokeet menneet täysin penkin alle mutta ihan kuin tulevaisuus olisi jotenkin siihen sinetöity.) Virkailija vielä valitteli, että miten hän ei voi tehdä kanssani mitään niin kauan kuin olen kirjoilla koulussa, enkä siis työtön työntekijä. Hän kyseli vielä lopuksi, että voisinkohan saada vanhempieni kautta jotakin työtä, olin siis 22-vuotias silloin.
Osoitin kuitenkin kiinnostukseni ulkomailla työskentelyyn ja sovimme uuden ajan EURES-neuvojan kanssa muutaman kuukauden päähän.

Odotin tätä TE-toimiston EURES-neuvojan kanssa käytävää jutteluhetkeä todella kuumeisesti. Parin kuukauden päästä menin tapaamiseen ja olin sisällä ehkä alle 10min, tämän ajan virkailija siis näytti koneelta miten klikkailen mol:n sivuille ja haen sieltä näitä ulkomaan työpaikkoja. Tämän jälkeen hän kysyi, että jäikö mulle vielä mahdollisesti jotain kysyttävää. Olin vain niin hölmistynyt, että vastasin "ei" ja painuin ulos. En tiedä mitä odotin tapaamiselta mutta jotain kenties hieman hedelmällisempää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itäkeskuksen Anttilassa ihan käsittämättömän nyrpeää palvelua. Olen itsekin myyjän työssä ja hymy ja reippaus ovat itselleni itsestäänselvyys jokaisen asiakkaan kohdalla. Sama asenne minulla on asiakkaanakin, tervehdin ja kiitän hymyillen jne. Itiksen Anttilan kassalla kävin kysymässä erään kirjan hintaa kun hyllyssä/kirjassa itsessään ei ollut hintalappua, yhtään jonoa ei ollut mutta sain ihan ihme katseen päälleni niiltä kahdelta myyjältä siinä tiskillä ja mitään sanomatta koppavasti saivat hinnan tarkistettua ja tokaistua sen hinnan. Olin ihan monttu auki tuon jälkeen. Leluosastolla oli ihan järkky määrä leluja ilman hintoja, mutten viitsinyt enää kyselläkään tuon jälkeen. Lopulta ostoksien kanssa kassalle mennessä vanhempi noista myyjistä hyvin tylysti "palveli" ja olin melko järkyttynyt kun lähdin - miten Kukaan aspa ammatissa toimiva edes kehtaa olla asiakkaille noin tyly. Tosin olen kerran aiemminkin lähettänyt palautetta samaan myymälään asiakaspalvelijoiden asenteesta/tylyydestä (en saanut edes tervehdystä saati mitään hymyn tapaistakaan kun kassalle menin joskus joulun tienoilla), eikä siihen edes vastattu. Tiedä sitten, tuntuu että heillä ei tuo asiakaspalvelu ole mikään juttu.. En tiedä onko tämä jokin ihan viimeisen vuoden aikana tapahtunut laadun heikkeneminen kun aiemmin muistan kyllä saaneeni joskus ihan neutraalia ja hyvääkin palvelua ko liikkeessä, mutta nykyään ei sitten millään?

Samanlaisia kokemuksia! Ja osastolla ei kukaan palvele, ainoastaan kassalla myyjä, joka ei kyllä pahemmin tuotteista mitään tiedä. Ei taida Anttilalla kovin hyvin mennä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
235 jatkaa: Tuon takia välttelen itse nykyään näitä paikkoja, joissa ei makseta etukäteen. Niistä ei koskaan tiedä, kauanko joutuu tappelemaan laskun saadakseen. Jos sellaiseen paikkaan on kuitenkin pakko mennä, tilaan aina vain pääruoan ja pyydän tuomaan samalla laskun. Jos tarjoilija ihmettelee tätä, niin totean, että se on kokemukseni mukaan ainoa tapa saada se jossain järjellisessä ajassa. Jälkiruokaa voisin tila joskus, jos saisin kirjallisen sitoumuksen siitä, että lasku tulee esim. 5 minuutin sisällä siitä, kun olen syönyt loppuun.

Me kävellään aina tiskille maksaan, kun ei jaksa pöydässä odottaa laskua.

Siis 8/10 mennään ihan itse tiskille

Vierailija

Liddlissä nuori, vahvasti meikattu naismyyjä ei meinannut myydä  minulle saunasiidereitä koska mukanani oli 10 v tytär ! kysyin, luuleeko tämä tosiaan kymmenvuotiaan vetävän siideriä ja aloin vaatia esimiestä paikalle.

vastaukseksi tuli "ai se on niin pieni viel " ja sain juomani . jäi kyllä " mitä ihmettä juuri tapahtui?!"-olo.

tytär oli noin 150cm pitkä, päällä joku Monster Hight-paita ja myyjä luulee tätä siiderinhimoiseksi teiniksi, jolle ostan pokkana juomaa...

Vierailija

Tapahtui noin 12 vuotta sitten Oulussa Nahka Albertissa.

Mentiin äitini kanssa etsimään mulla nahkatakkia ja sopivan oloinen löytyi. Paikalle porhalsi miesmyyjä ja heti oli kädet minussa kiinni. Siis silitteli inhottavasti takkia mun päällä, harteita alaspäin ja vatsaakin muistaakseni kokeili...

En sitten loppujen lopuksi oikein edes pitänyt takista ja sanoinkin niin äidilleni, niin myyjä vaan otti musta tiukemman otteen ja vilkaisi kenkiini. (toinen punainen, toinen keltainen)

Nauroi oikein sanoessaan:"Eikö ole äidilläs varaa saman parin kenkiin?!"

Siinä sitten kiehahti. Pyörähdin pois myyjän otteesta ja otin takin pois päältä. Sanoin:"No, oli äidillä kuitenkin varaa ostaa kahdet kengät, jotta voisin pitää niitä tälleen eripareina."

Harmittaa, etten jäänyt katsomaan miehen ilmettä. Inhotus siitä sen kosketuksesta kai oli tarpeeksi.

Vierailija

Olin 14-vuotiaana marketissa käymässä matkalla koulusta kotiin. Katselin siinä jotain meikkejä, mutta lopulta ostin vain karkkia herkuksi ja suuntasin kassalle. Kassan jälkeen mua vastaan tuli kaksi vartijaa, jotka pyysivät mukaansa. Sanoivat, että joku oli ilmoittanut mun ottavan jotain meikkiosastolla taskuuni. Eipä siinä. Ainoa asia, mitä edes hypistelin, oli pirun pitkä kynsiviila, joka ei todellakaan olisi mahtunut takkini taskuun. Mulla oli siis ylläni lyhyt nahkatakki, pillifarkut ja hiukseni olivat lyhkäiset, violetit ja aika rokisti laitetut. Toinen vartijoista sanoi, että vanhempi rouva oli nähnyt minun pistävän jotain taskuuni. Annoin tutkia joka taskun ja koululaukkuni, eikä mitään löytynyt. Olin jo itku silmässä järkytyksestä ja epäoikeudenmukaisuudesta. Sitten kun mitään ei löytynyt, mut vaan työnnettiin ulos. Ja siinä. Siinä oli se huuhkaja! Mummo seisoi oikeasti siinä kärryjensä kanssa ja kysyi:"No, tuliko sakkoja?" Teki niin mieli potkia kärryt lyttyyn tms. mutta onnistuin vain täristen sanomaan:"Hankipa seuraavaan valitukseen joku, joka oikeasti varastaa." Kävelin pois itkua pidätellen.

Vierailija

Olin todella kipeä, väsynyt ja epätoivoinen kun istahdin vastapäätä lääkäriä kuulemaan mitä verikokeista oli käynyt ilmi. Sain kuulla joutuvani taas yhteen epämukavaan toimenpiteeseen lyhyellä varoitusajalla. Purskahdin itkuun ja lääkärin naama vääntyi ärsyyntyneeseen ilmeeseen. Tämä tiuski ettei kukaan pakota minua hoitoon tai ylipäätään käymään lääkärissä. Yritin kysyä mitä tässä nyt etsitään ja epäilläänkö jotakin tiettyä sairautta, mutta lääkäri ei suostunut vastaamaan vaan passitti huokaillen ulos huoneesta. Vieläkin tuntuu pahalta kun muistelen koko juttua, en omasta mielestäni ollut mikään hankala asiakaskaan, ainoastaan nuori ja peloissani. Pelkäsin tuon lääkärikäynnin takia tulevaa operaatiota ihan kohtuuttomasti. Onneksi hoitajat olivat todella ystävällisiä ja lohduttavia. Jälkikäteen olen kuullut muutamalta muultakin tutultani ettei kyseinen lääkäri ole koskaan ollut erityisen lahjakas sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Vierailija

- 16-vuotiaana, mutta jo omillani asuvana ostin Prismasta kynttilän ja tulitikkuja, myyjä sanoi ettei voi myydä niitä alaikäiselle. Olin ihan suu auki että pitääkö minun oikeasti pyytää isäni/äitini ostamaan minulle tulitikkuja? Lopulta toinen  myyjä sanoi jotain että "voit sinä ne myydä".

- Odotin esikoistani kun bussikuski itketti edessäni ollutta pikkutyttöä, lapsi halusi tietää että onko oikeassa bussissa ja kuski karjaisi että  "tuolla edessähän se lukee!" Moitti tyttöä myös tyhmäksi, kun ei heti tajunnut miten päin bussikortti pitää olla kädessä. Tässä vaiheessa puutuin tilanteeseen ja sanoin että ihminen se pieni veronmaksajakin on ja että harkitsen vakavasti valitusta noin törkeästä käytöksestä. Tästä tuohtuneena kuski lähti liikeelle talla pohjassa ennenkuin ehdin istumaan ja sain viime tipassa kiinni tolpasta etten kaatunut, ja siis  raskaus selvästi näkyi jo.  Tein sen valituksen ja väitin siinä kaatuneeni enkä vain meinanneeni kaatua. Ei näkynyt kys.  kuskia sen jälkeen!

- Ostin ärrältä tupakka-askin ja kahvin, puhuin samalla puhelimeen ja  säikähdin kun myyjä huusi " PISTÄ SE PUHELIN POIS KUN PUHUN SINULLE!" Oli kysynyt jotain tarkentavaa siitä röökiaskista, enkä ollut kuullut.  Katsoin myyjää silmiin ja sanoin kylmästi  että no anteeksi kun en lyönyt luuria korvaan äidilleni, joka soitti juuri kertoakseen että hänellä on syöpä.

En siedä epäoikeudenmukaisuutta, kohdistuu se sitten minuun tai muihin. Koulussa puolustin kiusattuja ja olin toistuvasti jälki-istunnossa, kun en antanut kässänmaikan hyppyyttää minua asemansa varjolla. Enkä nyt puhu mistään teinien aukroriteetti-ongelmasta, vaan tämä ope saattoi sanoa jollekin oppilaalle "Käyppä avaamassa ikkuna kun on niin kuuma. Ei se ikkuna!  Tai itseasiassa käyppä sulkemassa se" jne jne

-

Vierailija

Sokoksella töiden jälkeen illalla hiljaiseen aikaan menin hakemaan hiusmuotoilutuotetta, joka alimmalta hyllyltä löytyikin. Vieressä oli myös samankaltainen toinen tuote jota aloin tutkimaan. Laskin selkärepun maahan ja ajatuksissani kyykistyin lukemaan tekstiä, aikeina laittaa ensimmäinen puteli takaisin. Viereen hiippailee myyjänainen tuimasti tuijottaen ja alan heti ajattelemaan että luuleekohan se että olen varkaissa. Nainen kysyy "no löytyykö!" vastaan nolona "...joo". Nainen kävelee  sama inhottava ilme naamalla pois. Siis se ilme pisti hävettämään vaikka mitään väärää en tekemässä ollutkaan. Työtakkini selässä lukee kissan kokoisilla kirjaimilla yrityksen nimi. (Ei kai kukaan firman nimi selässä paistaen mitään varastele!) Tilanne olisi ollut aivan erilainen jos myyjä olisi ollut niinsanotusti lempeämpi ilmeiltä ja sanojen painotuksilta. En siis tiedä epäilikö varkaaksi, mutta tämä oli välitön tunnetila. Muulloin olen saanut oikein hyvää palvelua kys. Sokoksessa.

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Uusimmat

Suosituimmat