Lapsi sai mummulta peruskoulun päätyttyä lahjaksi raamatun, hämmentyi niin ettei kiittänyt ja nyt mummu pitää mykkäkoulua

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vienyt raamatut ja virsikirjat pelastusarmeijalle, sinne kelpasivat. Ei tarvi roskiin heittää.

Jännä juttu, kun mummojen ja isomummojen perinnönjako aika koittaa, niin käsirysyssä lastenlapset tappelevat kuka saa mummon tai isomummon raamatun tai virsikirjan, mutta heidän eläessään lahjat lehtävät roskikseen. Voi tätä ihmismieltä!

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen mummolta saanut joskus virsikirjan ja raamatun. Kiitin, mutta roskiin taisivat lentää.

No voi, voi, siinä menivät sitten ne rahatkin jotka olin laittanut molempien väliin. Muistaakseni 2500euroa Raamatun ja 1500 virsikirjan välissä. T. Mummo

Vierailija kirjoitti:

Käytöstavat nyt pitää olla hämmennyksessäkin. Tietenkin lahjasta kiitetään. Vai oliko lapsi ajatellut saavansa ison setelin, leuka loksahti ja tavat unohtuivat?

Käytöstavat pitää olla mummullakin. On suorastaan naurettavaa käytöstä aikuiselta ihmiseltä pitää mykkäkoulua moisen syyn takia. Ihan ohiksena, mistä muuten johtuu, että vanhemmat ihmiset ovat niin huonokäytöksisiä? He ottavat oikeudekseen sanoa mitä sylki suuhun tuo, esim. arvostella ääneen nuoria ihmisiä. Jonoissa ohittelu ja kiilailu sujuu heiltä suorastaan suvereeniin tapaan. Olenkin miettinyt, että onko jonot ja jonottaminen joku melko uusi keksintö tai ilmiö. Eikö niitä ollut ennenvanhaan, vai miksi seniorikansalaiset eivät oikein hallitse niitä? Jotenkin he tuntuvat olettavan, että koska ovat iäkkäitä, niin kaikki on heille sallittua tai hyväksyttävää. Vai taantuvatko he pikkulapsiksi ikääntyessään? Kerran todistin, kun eräässä vaateliikkeessä oli kakku- ja kahvitarjoilu ja nuori myyjä kiiruhti avustamaan iäkästä rouvaa. Myyjä kaatoi tälle kahvia, annosteli kermaa ja sokeria sekä leikkasi kakkua tämän iäkkään rouvan pisteliäiden ja ilkeiden kommenttien säestämänä. Mikään, mitä myyjä teki ei ollut oikein. Pyörittelin siinä silmiäni, mutta en kyllä ollut ainoa. Hienosti nuori tyttö kyllä tilanteen käsitteli, ei siinä mitään. Itse olen lähemmäs 5-kymppinen, mutta usein joudun hämmästelemään juuri iäkkäiden huonoa käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsekin olen mummolta saanut joskus virsikirjan ja raamatun. Kiitin, mutta roskiin taisivat lentää.

No voi, voi, siinä menivät sitten ne rahatkin jotka olin laittanut molempien väliin. Muistaakseni 2500euroa Raamatun ja 1500 virsikirjan välissä. T. Mummo

Mummo on ollu kyllä haudassa jo muutaman vuoden, mutta moikka hei vain, kummitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse vienyt raamatut ja virsikirjat pelastusarmeijalle, sinne kelpasivat. Ei tarvi roskiin heittää.

Jännä juttu, kun mummojen ja isomummojen perinnönjako aika koittaa, niin käsirysyssä lastenlapset tappelevat kuka saa mummon tai isomummon raamatun tai virsikirjan, mutta heidän eläessään lahjat lehtävät roskikseen. Voi tätä ihmismieltä!

Eipä ollut enää elossa ne tahot, joilta osa noista oli tullut. Osa toki oli lasten koulusta tai rippikoulusta saamia. Oikeasti, meillä oli ehkä 7 raamattua ja samanverran virsikirjoja. Yhdet vielä jätin.

Pitääkö kaikista älyttömistäkin lahjoista oikeasti kiittää..? Kiittääkö mummo, jos tuotte hänelle koraanin syntymäpäivälahjaksi? Tai suppoja?

Vierailija kirjoitti:

Pitääkö kaikista älyttömistäkin lahjoista oikeasti kiittää..? Kiittääkö mummo, jos tuotte hänelle koraanin syntymäpäivälahjaksi? Tai suppoja?

Aivan, juuri niin. Täydellistä ymmärtämättömyyttä, tilannetajuttomuutta ja oman agendan tuputtamista mummulta lasta kohtaan. Hävyttömästi tehty, mutta tuskin on älyä se vertaa että ymmärtäisi itse hävetä.

Peruskoulu päättyi kai eilen, että tuskin on vielä liian myöhäistä kiittää. Laitatte vaikka kiitoskortin etanapostissa niin mummo kyllä leppyy. Uskonnottomalle perheelle Raamattu on kyllä typerä lahja, mutta on vanhempien asia keskustella omien vanhempiensa kanssa näistä asioista. Peruskoulun päättävä nuori vain kiittää jokaisesta saamastaan lahjasta ja jatkaa elämäänsä.