Haluan pitbulin, mistä hommata?!

Mielestäni sinun ei kannata harkita kyseistä koiraa niin kauan kun et osaa edes kirjoittaa rodun nimeä oikein.

Kannattaa huomioida että bitbullille voi olla vaikea saada hoitajaa jos olet lähdössä työ- tai lomamatkalle. Muutenkin bitbullien ulkoiluttajat kierretään koirapiireissä kaukaa. Mutt ehkä se sopii sinulle.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa huomioida että bitbullille voi olla vaikea saada hoitajaa jos olet lähdössä työ- tai lomamatkalle. Muutenkin bitbullien ulkoiluttajat kierretään koirapiireissä kaukaa. Mutt ehkä se sopii sinulle.

bitbull = palahärkä?

Pitbull ei ole mikään rotu vaan yleisnimitys tietyntyyppisille koirille.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sinun ei kannata harkita kyseistä koiraa niin kauan kun et osaa edes kirjoittaa rodun nimeä oikein.

Just joo!!! Mene muualle pätemään, tulin kysymään palstalle tästä rodusta en kaipaa pilkunnussijoiden neuvoja!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni sinun ei kannata harkita kyseistä koiraa niin kauan kun et osaa edes kirjoittaa rodun nimeä oikein.

Just joo!!! Mene muualle pätemään, tulin kysymään palstalle tästä rodusta en kaipaa pilkunnussijoiden neuvoja!!!

Amerikanpitbullterrierien heikkous vahtikoirina on siinä että niiden vartioimisvietti on lähellä nollaa. Etkä sinä pitbullia mihinkään tarvitse kun et pärjäisi edes staffin kanssa.

0/5 mutta oikeasti rodusta kiinnostuneille: pitti ei ole vahtikoira, eivätkä ne ole Suomessa rotukoiria, vaan sekarotuisia. Kasvattajia löytyy Suomestakin, mutta useimmat eivät taida kasvattaa ihan perhekoiria. 

Itsellänikin on samantyyppinen koira, ja olen nähnyt noiden "kasvattajien" pentuja, ja eivät oikeasti kuulu ihmiselle, jolla ei ole laajaa kokemusta sen tyyppisistä roduista. Minkään muun rodun edustajien en ole koskaan nähnyt purevan toisiaan verille pentulaatikossa... Ihmisiä kohtaan sekä pennut, että aikuiset olivat ihania ja lempeitä.

Jos vahtikoiraa haluaa, suosittelen jotain pientä räksyä. Pitit ja muut samantyyppiset rodut eivät paljoa ilmoittele, vaan yleensä köllivät sohvalla ja antavat roistojen rosvota. 

Jos taas kiinnostaa ihmisystävälliset, kivat perhekoirat, esim. staffi voisi olla loistava vaihtoehto. Isommatkin rodut, kuten bullmastiffit, bordeauxindogit ja mastiffit ovat melko helppoja ja mahtavia lasten kanssa.

Rotuja, joita ei kannata harkita, jos ei ole aitoa kokemusta voimakasluontoisista roduista ovat juurikin epäilyttävästi kasvatettavat pitit, dogo argentino, dogo canario ja presa canario. Kaikista näistä saa mahtavia perhekoiria, mutta riskit epäonnistumiseen on aika suuret jos ei tiedä 100% mitä tekee. 

Muutenkin molossien kanssa ei ole kyse niinkään paljon osaamisesta, vaan sopivuudesta. Jotkut ihmiset sopivat vaikeidenkin molossien omistajiksi, useimmat eivät. Tunnen ihmisiä, jotka eivät ole koskaan kouluttaneet molossejaan, ja kuitenkin koirat ovat hienosti hallinnassa. Ja sitten tunnen näitä, joiden koirat "tulevat hulluksi" 2-3-vuotiaina, tai joiden lapset allergisoituvat samoihin aikoihin, mutta vuotta myöhemmin allergia osoittautuukin vääräksi ja taas mennään. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan soveltuvuuttaan jollain helpomalla molossilla, kuten vaikka staffilla tai (ranskan/englannin/vanhaenglannin)bulldogilla. Niiden kanssa tulee yleensä toimeen, vaikka vähän ongelmia omassa koiranpitotyylissä ilmenisikin.

Ja vielä muistutuksen sana; molossit eivät ole samanlaisia koiria, kuin vaikkapa palveluskoirat. Niiden totteleminen on erilaista (usein hidasta), ne ovat itsenäisiä, niitä ei kiinnosta hyppiä kenenkään pillin mukaan ja ne ovat itsepäisiä. Kuten mitään koiraa, niitä ei koskaan saa kohdella kovalla kädellä, koska toisin kuin jonkun pikkukoiran kanssa, näiden kanssa käy huonosti sinä päivänä, kun koira kyllästyy. Molosseilla on pitkä muisti ja ne ovat älykkäitä. Niitä tulee kohdella kunnioituksella, mutta aina ja ikuisesti koirana, koiran tasolla. 

Yleisesti kysyn, että mistä sitä kokemusta voi kerätä jostakin tietystä koirarodusta?

Kun aina kuullaan sanovan "ei kannata hommata sen ja sen rotuista koiraa, ellei siitä ole (jopa pitkää) kokemusta" jne.

Niin miten sitä kokemusta voi hankkia ilman että ottaa kyseisen rotuisen koiran?

Vai pitääkö kokemus hankkia rotu kerrallaan siirtyen helpoimmasta kohti vaikeampaa? Kuinka kauan tällainen prosessi kestää, sillä koirat ovat kuitenkin yllättävän pitkäikäisiä.

Entä ne koiranomistajat, joilla se "haastava koirarotu" on, ja ovat ns. hyväksyttyjä kyseisen rodun omistajia, niin millä meriiteillä heillä se koira on? Minkälainen kokemus heillä oli takataskussa ennen koiran ottamista?

Tätä oikein mielenkiinnolla kysyn, sillä itselläni on suunnitelmissa ottaa noin viiden vuoden päästä aikaisintaan koira, jonka rodusta juurikin sanotaan sitä, ettei kannata ottaa jollei ole kyseisestä rodusta kokemusta.

Jos olet elämäm koulussa, niin ehkä sitten.

Todella hyvä trolli mielestäni. Ap on suomen kielen jatko-opiskelija ja on katsonut paljon wt-ihmisten pitbull-videoita YouTubesta ja lukenut, että kaikki ongelmaihmiset haluavat tällaisen (uros)koiran. Ap loihti viestiinsä sen perusteella paskaisen kirjallisen ilmaisun, joka ei ole kuitenkaan niin surkea, että ap paljastuu ilmiselväksi kieli poskessa -kirjoittelijaksi. Ap:n älykkyysosamäärä on jotain väliltä 115-129.

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti kysyn, että mistä sitä kokemusta voi kerätä jostakin tietystä koirarodusta?

Kun aina kuullaan sanovan "ei kannata hommata sen ja sen rotuista koiraa, ellei siitä ole (jopa pitkää) kokemusta" jne.

Niin miten sitä kokemusta voi hankkia ilman että ottaa kyseisen rotuisen koiran?

Vai pitääkö kokemus hankkia rotu kerrallaan siirtyen helpoimmasta kohti vaikeampaa? Kuinka kauan tällainen prosessi kestää, sillä koirat ovat kuitenkin yllättävän pitkäikäisiä.

Entä ne koiranomistajat, joilla se "haastava koirarotu" on, ja ovat ns. hyväksyttyjä kyseisen rodun omistajia, niin millä meriiteillä heillä se koira on? Minkälainen kokemus heillä oli takataskussa ennen koiran ottamista?

Tätä oikein mielenkiinnolla kysyn, sillä itselläni on suunnitelmissa ottaa noin viiden vuoden päästä aikaisintaan koira, jonka rodusta juurikin sanotaan sitä, ettei kannata ottaa jollei ole kyseisestä rodusta kokemusta.

Riippuu siitä rodusta minkä haluat. Esim. dogo argentinon kanssa pitää olla varma, että pärjää molossin kanssa. Itsestäni olen varma. Sen sijaan en pärjäisi palveluskoiran tai työkoiran (labbis, sheltti, heelerit yms.) kanssa. Tietyntyyppiset rodut sopivat tietyntyyppisille ihmisille, siksi itseäni pelottaisi ottaa täysi yllätysmix sekarotuisena... 

Itse uskaltaisin ottaa esim. presa canarion, koska minulla on kokemusta erilaisista molosseista, pienistä ja isoista, mm. staffista, bullmastiffeista ja napolinmastiffista. Tiedän varmaksi, että sovellun elämään molossin kanssa, vaikka se olisi kovaluontoisempi. Olen itse rauhallinen, vankkumaton, itseluottamukseni on kunnossa, ja äärimmäisen johdonmukainen sitä edes ajattelematta. Olen fyysinen: kävelen epäröimättä koiraani päin, jos törmäämme ovensuussa, minä en väistä, nukun samassa sängyssä, mutta minä päätän missä kohdassa minä nukun, koira väistää. En vaadi mitään kummallisuuksia, kuten pallon noutamista, jos se ei ole koiran juttu, enkä muitakaan tottis-juttuja. En ole koskaan kouluttanut koiriani erikseen, ne oppivat siinä sivussa, koska olen johdonmukainen. 

Sen sijaan siskoni on täysin erilainen koirien kanssa, hänen pieni sekarotuinen koiransa on aina hyppimässä, haukkumassa ja kamala remmirähjä. Koira nukkuu myös heillä sängyssä, mutta koira päättää paikan... Meillä hoidossa ollessaan koira on aivan erilainen. Ei vedä, ei rähjää eikä hypi. 

En usko, että kenenkään tarvitsisi omistaa ns. helppoa koiraa ensin, mutta jollain tavalla on oltava varma omasta luonteestaan ja kyvyistään. Ja ennemmin niin, että on sen luontoinen luonnostaan, eikä opettelemalla, koska on rankkaa olla 24/7 jotain muuta mitä oikeasti on.

nro. 7

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti kysyn, että mistä sitä kokemusta voi kerätä jostakin tietystä koirarodusta?

Kun aina kuullaan sanovan "ei kannata hommata sen ja sen rotuista koiraa, ellei siitä ole (jopa pitkää) kokemusta" jne.

Niin miten sitä kokemusta voi hankkia ilman että ottaa kyseisen rotuisen koiran?

Vai pitääkö kokemus hankkia rotu kerrallaan siirtyen helpoimmasta kohti vaikeampaa? Kuinka kauan tällainen prosessi kestää, sillä koirat ovat kuitenkin yllättävän pitkäikäisiä.

Entä ne koiranomistajat, joilla se "haastava koirarotu" on, ja ovat ns. hyväksyttyjä kyseisen rodun omistajia, niin millä meriiteillä heillä se koira on? Minkälainen kokemus heillä oli takataskussa ennen koiran ottamista?

Tätä oikein mielenkiinnolla kysyn, sillä itselläni on suunnitelmissa ottaa noin viiden vuoden päästä aikaisintaan koira, jonka rodusta juurikin sanotaan sitä, ettei kannata ottaa jollei ole kyseisestä rodusta kokemusta.

Voin toki puhua vain omasta puolestani mutta omat meriittini ovat 20 vuoden kokemus koirista,niin työn kautta kuin lemmikkinä, lukuisat kirjat ja kurssit. Itselläni on ollut labradori, saksanpaimen ja nyt presa canario + saksanpaimen.