Olen jo pitkään, mutta en tee asian suhteen mitään. Ihastun helposti ja luon kiintymyksen kohteista pakkomielteitä. Todellisuuden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.
Tästä aiheesta on ollut täällä ihan vasta pitkä ketju. Olen ollut parisuhteessa 20 vuotta ja sen aikana olen ollut myös ihastunut muutamaan eri mieheen. Mitään ei ole tapahtunut ja ihastus on ollut lähinnä oman pääni sisäistä mukavaa "mitä jos...?" ajattelua ja kutkuttavan mukavaa kihinää. Myös mieheni on ollut pariin otteeseen ihastunut toiseen naiseen ja en pane sitä pahakseni ollenkaan. Nyt en ole ihastunut keneenkään, eikä ilmeisesti mieskään. Seksiä on muutama kerta viikossa ja yhdessä olemme niin kahdestaan kuin koko perheen voiminkin.
Olen parhaillaan ja tuntuu kuin kuolisin. Tää toinenkin on varattu ja ei halua sekoittaa suhdettaan. Eli kärvistelen ja yritän kestää sen faktan etten saa tätä miestä jota ajattelen ihan koko ajan.
Joo. Oudosti tyttären poikkis. Siis oudosti sikäli, että en ittelleni tiettykään halua, mutta jotenkin tyttären kautta tuo vahva tunne tulee. En ymmärrä. Oonko sekasi.
Olen tälläkin hetkellä. Tai kenties rakastunut. Mies on myös varattu ja minusta tuntuu, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan ❤️. Hän on kuitenkin selvästi periaatteen mies eikä välillämme näin ollen tule koskaan varmaan tapahtumaan mitään. Itsekään en haluaisi loukata miestäni, mutta haluaisin niin kovasti käpertyä sen toisen miehen kainaloon edes hetkeksi.
Olen ihastunut pari kertaa, en ole tehnyt tai puhunut mitään. Kuten joku sanoi niin pään sisällä voi kaikenlaista kuvitella omaksi huvikseen mutta ei muuta. Ja mieheni kanssa kun harrastin seksiä niin harrastin nimenomaan mieheni kanssa, en ihastusten. Kuitenkin tiesin aina että (edesmennyt) mieheni oli se jota rakastin ja nämä ihastukset sellaisia joiden kanssa en ikinä haluaisi seurustella, vaikka tykkäisin ihmisestä tai tuntisin seksuaalista vetovoimaa. Eli osasin erottaa nämä.
Olen. Vaihdoin työpaikkaa ja vähensin yhteydenpitoa, kunnes lopetin sen kokonaan.
Silloin tuntui raastavalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna se on ollut elämäni paras päätös. Nykyään oma avioliitto tuntuu taas hyvältä ja osaan olla kiitollinen ihanasta perheestämme.
Olen. Baarissa ihastuin ekalla silmäyksellä mieheen, jonka kanssa tanssin ja joka antoi mulle puhelinnumeronsa. Paljastui, että olen naimisissa. Otti heti etäisyyttä. Tapailin miestä hieman myöhemmin. Erosin ja olen nyt yhdessä tämän miehen kanssa.
Olen jo pitkään, mutta en tee asian suhteen mitään. Ihastun helposti ja luon kiintymyksen kohteista pakkomielteitä. Todellisuuden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.
Tästä vastauksesta oikein huokuu kirjoittajan omaa elämänkokemusta..! (eikä pelkkää kirjatietoa :))
Olen vähän ihastunut exääni, jonka tapasin monen vuoden jälkeen. Meillä ei mene nykyisessä suhteessa kovin kummoisesti, ja olen vähän niinkuin odottanut että jotain tällaista tapahtuisi. Tekisi kovasti mieli ottaa yhteyttä tähän exääni, hän ei ole mennyt naimisiin, eikä hänellä tällä hetkellä ole ketään.
Joo. Oudosti tyttären poikkis. Siis oudosti sikäli, että en ittelleni tiettykään halua, mutta jotenkin tyttären kautta tuo vahva tunne tulee. En ymmärrä. Oonko sekasi.
Sivut
nosto
Olen
Joo.
Edellisille, lankesitteko?
Juu
Olen jo pitkään, mutta en tee asian suhteen mitään. Ihastun helposti ja luon kiintymyksen kohteista pakkomielteitä. Todellisuuden kanssa näillä ei ole mitään tekemistä.
Olen, useita kertoja. Tilanteet raukeaa aina johonkin. Ehkä se on vihjaus siitä että tässä suhteessa ei olekaan elämäni onni.
Tästä aiheesta on ollut täällä ihan vasta pitkä ketju. Olen ollut parisuhteessa 20 vuotta ja sen aikana olen ollut myös ihastunut muutamaan eri mieheen. Mitään ei ole tapahtunut ja ihastus on ollut lähinnä oman pääni sisäistä mukavaa "mitä jos...?" ajattelua ja kutkuttavan mukavaa kihinää. Myös mieheni on ollut pariin otteeseen ihastunut toiseen naiseen ja en pane sitä pahakseni ollenkaan. Nyt en ole ihastunut keneenkään, eikä ilmeisesti mieskään. Seksiä on muutama kerta viikossa ja yhdessä olemme niin kahdestaan kuin koko perheen voiminkin.
Olen parhaillaan ja tuntuu kuin kuolisin. Tää toinenkin on varattu ja ei halua sekoittaa suhdettaan. Eli kärvistelen ja yritän kestää sen faktan etten saa tätä miestä jota ajattelen ihan koko ajan.
Joo. Oudosti tyttären poikkis. Siis oudosti sikäli, että en ittelleni tiettykään halua, mutta jotenkin tyttären kautta tuo vahva tunne tulee. En ymmärrä. Oonko sekasi.
Olen, mies on myöskin varattu ja perheellinen.
Olen tälläkin hetkellä. Tai kenties rakastunut. Mies on myös varattu ja minusta tuntuu, että hänelläkin on tunteita minua kohtaan ❤️. Hän on kuitenkin selvästi periaatteen mies eikä välillämme näin ollen tule koskaan varmaan tapahtumaan mitään. Itsekään en haluaisi loukata miestäni, mutta haluaisin niin kovasti käpertyä sen toisen miehen kainaloon edes hetkeksi.
En
Sinkkumies
Olen ihastunut pari kertaa, en ole tehnyt tai puhunut mitään. Kuten joku sanoi niin pään sisällä voi kaikenlaista kuvitella omaksi huvikseen mutta ei muuta. Ja mieheni kanssa kun harrastin seksiä niin harrastin nimenomaan mieheni kanssa, en ihastusten. Kuitenkin tiesin aina että (edesmennyt) mieheni oli se jota rakastin ja nämä ihastukset sellaisia joiden kanssa en ikinä haluaisi seurustella, vaikka tykkäisin ihmisestä tai tuntisin seksuaalista vetovoimaa. Eli osasin erottaa nämä.
Olen ihastunut mutta pitäytynyt pitkäaikainen rakkaus on tärkeempää kun pikku ihastukset.
Olen. Vaihdoin työpaikkaa ja vähensin yhteydenpitoa, kunnes lopetin sen kokonaan.
Silloin tuntui raastavalta, mutta jälkeenpäin ajateltuna se on ollut elämäni paras päätös. Nykyään oma avioliitto tuntuu taas hyvältä ja osaan olla kiitollinen ihanasta perheestämme.
Olen. Baarissa ihastuin ekalla silmäyksellä mieheen, jonka kanssa tanssin ja joka antoi mulle puhelinnumeronsa. Paljastui, että olen naimisissa. Otti heti etäisyyttä. Tapailin miestä hieman myöhemmin. Erosin ja olen nyt yhdessä tämän miehen kanssa.
Tästä vastauksesta oikein huokuu kirjoittajan omaa elämänkokemusta..! (eikä pelkkää kirjatietoa :))
Olen vähän ihastunut exääni, jonka tapasin monen vuoden jälkeen. Meillä ei mene nykyisessä suhteessa kovin kummoisesti, ja olen vähän niinkuin odottanut että jotain tällaista tapahtuisi. Tekisi kovasti mieli ottaa yhteyttä tähän exääni, hän ei ole mennyt naimisiin, eikä hänellä tällä hetkellä ole ketään.
Sivut