Muistatteko nuo "vanhan ajan" kirjeystäväsivut :D "Saat olla 0-100-vuotias"
Sen 9-vuotiaan Sannin vanhemmat varmasti arvostaisi jos Sannille kirjoittaisikin 45v Pertsa :D Siivoilen tässä kaappeja ja tuli mieleen.
Mitä muistoja teillä on?
Kommentit (84)
Eläinmaailma-lehden kirjeenvaihtopalstalla vilisi usein ilmoituksia, jotka oli kirjoitettu eläimen itsensä näkökulmasta. "Olen punakorvakilpikonna Nestori. Kaipailisin kirjeitä muilta vesikilpikonnilta ja miksei maakilpikonniltakin. Sihteerini alkaa myös mielellään kirjeenvaihtoon sinun sihteerisi kanssa." "Moi! Mä oon 2-wee boxeripoitsu ja haluisin k-vaihtoon kaikkien kivojen narttujen kaa!" Osa näistä ilmoituksista oli ihan hauskojakin mutta lehden lukijanpalstalle ("Lukijan reviiri" :D) tulvi välillä ärsyyntyneitä kirjeitä tuon villityksen tiimoilta.
Ghanalaiskirjeiden juuret lienee siellä kasariysärillä :D vähän erilaisia mutta aina jotain vailla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hitsi, iät, nimet ja osoitteet lehdessä printattuina kaikkien pervojen luettavissa...Siitä vaan valkkaamaan ja nurkille norkoilemaan "Oot heppatyttöjä? Mulla olis ori tallissa, lähdetkö katsoo?..."
Turha sillä mahdollisuudella on hekumoida enää, ei norkoiltu kulmilla eikä ehdoteltu. Pelossa eläminen ei ollut tuttua 70-luvulla.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta ihmettelen ihan samaa. Vielä 90- ja 2000-luvun vaihteessa ilmoituksissa oli nimet ja kotiosoitteet. Ei siitä niin kauan ole (tai ehkä onkin) ja nyt kaikki on ihan toisenlaista.
Nykyään kaikki löytyy netistä. Facebookissa, Instagramissa yms. on nimet, kuvat, koulut ja puhelinnumero ja osoite löytyy usein Fonectan sivuilta.
"foto ois kiva ylläri!" Niin hienotunteista :)
Aikuisten ilmoituksissa oli joka toisessa:
- seikkailijat älkää vaivaantuko
- lapset eivät ole este
- pieni pyöreys ei haittaa
Muistan järkyttyneeni kun ollessani 7-vuotias lähimarkettimme ilmoitustaululla oli viesti "Karvainen karju tarjolla, jos haluat kyytiä, soita ********* "
Luulimme kavereiden kanssa (kun talvi oli) että kyse oli jostain hevosen vetämästä rekikyydistä
Silloin ei meillä ollut kännyköitä ja soitimme kotipuhelimesta. Miesääni ärähti että tämä ei ole kakaroille ja löi luurin kiinni. Onneksi äiti ei saanut ikinä tietää :D
Minä kävin läpi kymmeniä kirjekavereita ympäri maailmaa 80-luvulla. Useimmat kirjoittivat vain yhden kerran. Sain joskus palautetta siitä, että kirjeeni olivat liian pitkiä, mutta itse epäilen, että pikkutarkassa selittämisinnossani olen myös saattanut kuulostaa aika omituiselta.
Oli aina jännää, kun joku oli saanut käsiinsä pienet ja hailakat oranssinväriset lomakkeet, joilla kirjekavereita sai tilata. Oli ihanaa shoppailla "maita" ja odotella, tulisiko kirjeitä uusista maista. Yleensä ei tullut. Pieni pettymys oli aina sekin, kun oli kirjoittanut jollekulle mielenkiintoiselle ihmiselle mutta saikin vastauksen ihan toiselta ihmiseltä eli oli joutunut epäkiinnostavuutensa vuoksi kiertoon.
Kaverini kirjekaveri jostain eksoottisesta maasta lupasi lähettää kaverilleni mungon. Ensin ajattelimme, että kyseessä oli kirjoitusvirhe, mutta mietimme kyllä ankarasti sitäkin, mitä se syö ja pureeko se. Ei kuitenkaan tullut mungoa, mangoa eikä kirjettä.
Mainio nostalgiaketju! Paljon käytettyjä fraaseja olivat myös "Vastaan kymmenelle/kahdellekymmenelle/sadalle ensimmäiselle", "Tämä ilmoitus ei vanhene koskaan!" sekä "Ei nimeä kuoreen, kiitos!" Jälkimmäisen kohdalla mietin pitkään, että miten ihmeessä se kirje voi löytää perille, jos kuoreen ei saa laittaa nimeä mutta sittemmin tajusin, että se viittasi nimenomaan lähettäjän nimeen.
Vierailija kirjoitti:
Mainio nostalgiaketju! Paljon käytettyjä fraaseja olivat myös "Vastaan kymmenelle/kahdellekymmenelle/sadalle ensimmäiselle", "Tämä ilmoitus ei vanhene koskaan!" sekä "Ei nimeä kuoreen, kiitos!" Jälkimmäisen kohdalla mietin pitkään, että miten ihmeessä se kirje voi löytää perille, jos kuoreen ei saa laittaa nimeä mutta sittemmin tajusin, että se viittasi nimenomaan lähettäjän nimeen.
Minä tajusin, että lähettäjän nimestä oli kysymys, mutta en vieläkään tajua sitä, miksei sitä saanut kirjoittaa kuoreen. Jokin hyvä syy siihen kai oli, kun sitä niin usein näki. Tietääkö joku?
Vierailija kirjoitti:
Joo hitsi, iät, nimet ja osoitteet lehdessä printattuina kaikkien pervojen luettavissa...Siitä vaan valkkaamaan ja nurkille norkoilemaan "Oot heppatyttöjä? Mulla olis ori tallissa, lähdetkö katsoo?..."
Mitä nykyään jaetaan koko maailman katsottavaksi netissä? Paljasta pyllyä, tissivakoa?
"Päiväkahvien merkeissä".
Kaipaava haavanlehti odottaa täällä pannu kuumana.
Mulla oli 80-luvulla lukuisia ulkomaalaisia kirjekavereita ja yksi suomalainenkin, jonka kanssa kirjoiteltiin vuosia. Minullakin olli ghanalainen poika kirjekaverina, muutama kirje kirjoiteltiin, hänkin pyysi kaikenlaista lähettämään, mutten lähettänyt. Sitten oli yksi puolalainen poika, joka ensimmäisessä kirjeessä pyysi lähettämään sukkanauhani, ja kun en lähettänyt, ei enää vastannut. Itävaltalaisen tytön kanssa kirjoittelin 14-vuotiaasta, vielä aikuisenakin. Aikuistuttuaan hän muutti Afrikkaan (muistaakseni Keniaan) töihin, ja saimme kutsun hänen häihinsäkin sinne, meillä ei opiskelijoina ollut kuitenkaan varaa matkustaa. Nykyään olemme facebook-kavereita tämän itävaltalaisen kanssa, hän asuu edelleen Afrikassa, on siellä jonkin sortin kehitysyhteistyössä.
Vierailija kirjoitti:
Itseä hämmästytti miten sitä tuohon aikaan uskallettiin laittaa kotiosoite noihin ilmoituksiin. Namusedät suoraan ovelle. Mutta toisaalta eipä silloin ollut kätevää google mapsia :D
Oven olis avannut tytön faija.
Vierailija kirjoitti:
Törkeää punkeroiden ja rillipäiden syrjimistä kyllä! En tiedä, mutta tuntuu että nykyään tuollaista paheksuttaisiin tosi paljon. Joku some-raivo vähintäänkin syttyisi, jos omalla nimellään menisi sanomaan, ettei tahdo viestitellä punkeroiden ja rillipäiden kanssa.
Aina sanotaan näin, mutta itse en muista yhtäkään ilmoitusta, jossa olisi mainittu ylipainosta ja/silmälaseista, vaikka aika paljon noita ilmoituksia aikoinaan luinkin.
"Ilmoitus ei vanhene"
Eli voisin edelleen lähettää jollekin kirjeen, jos löytäisin jostain vanhan Suosikki-lehden? :))
Vierailija kirjoitti:
"Ilmoitus ei vanhene"
Eli voisin edelleen lähettää jollekin kirjeen, jos löytäisin jostain vanhan Suosikki-lehden? :))
Varmaan asuvat yhä lapsuudenkodeissaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainio nostalgiaketju! Paljon käytettyjä fraaseja olivat myös "Vastaan kymmenelle/kahdellekymmenelle/sadalle ensimmäiselle", "Tämä ilmoitus ei vanhene koskaan!" sekä "Ei nimeä kuoreen, kiitos!" Jälkimmäisen kohdalla mietin pitkään, että miten ihmeessä se kirje voi löytää perille, jos kuoreen ei saa laittaa nimeä mutta sittemmin tajusin, että se viittasi nimenomaan lähettäjän nimeen.
Minä tajusin, että lähettäjän nimestä oli kysymys, mutta en vieläkään tajua sitä, miksei sitä saanut kirjoittaa kuoreen. Jokin hyvä syy siihen kai oli, kun sitä niin usein näki. Tietääkö joku?
Ajattelin, että siksi, ettei sisarukset pääse kiusaamaan, että ai sait kirjeen tytöltä/pojalta.
Mullakin oli kirjekaverina poika Ghanasta, tai siis ehkä yhden kirjeen sain, missä hän olis halunnut jalkapallon. Eipä sit tullut lähetettyä jalkapalloa, kun olin itsekin jotain 12 vee. Mitähän se ois seuraavaks halunnut, jos oisin sille sen pallon lähettäny... :D