Muistatteko nuo "vanhan ajan" kirjeystäväsivut :D "Saat olla 0-100-vuotias"
Sen 9-vuotiaan Sannin vanhemmat varmasti arvostaisi jos Sannille kirjoittaisikin 45v Pertsa :D Siivoilen tässä kaappeja ja tuli mieleen.
Mitä muistoja teillä on?
Kommentit (84)
Tuli mieleen tällainen, joka vieläkin naurattaa:
"Tsau kaikki 11 - 14 v. karjut...".
Mustanaamio -lehdestä luettua.
Siellä oli muitakin mainioita.
Ps Läskit/punkkarit/rillipäät älkööt vaivautuko!
Pps Foto ois kiva!
Ppps Ei nimeä kuoreen, please!
Itseä hämmästytti miten sitä tuohon aikaan uskallettiin laittaa kotiosoite noihin ilmoituksiin. Namusedät suoraan ovelle. Mutta toisaalta eipä silloin ollut kätevää google mapsia :D
Oli se ihanaa aikaa.. mulla oli neljä kirjefrendiä ja osan kanssa jopa nähtiinkin. Kirjoiteltiin useampia vuosia..oi, niitä aikoja..
Pitäisiköhän yrittää uudelleen.. Kuvansa lähettäneille varma vastaus..
Joo hitsi, iät, nimet ja osoitteet lehdessä printattuina kaikkien pervojen luettavissa...Siitä vaan valkkaamaan ja nurkille norkoilemaan "Oot heppatyttöjä? Mulla olis ori tallissa, lähdetkö katsoo?..."
"Täs ois 13v gimma Vantaalt"
"14v pimu Espoosta"
"15v gimma Tampereelta"
Noi pimut, gimmat, kimulit ym. nimitykset itsestä huvittaa vieläkin :D
Yhden ainoan kerran olen vastannut kirjeenvaihtoilmoitukseen. Siitä seurasi pian 18 vuotta avioliittoa ihanan naisen kanssa ja kolme upeaa lasta.
Vierailija kirjoitti:
Joo hitsi, iät, nimet ja osoitteet lehdessä printattuina kaikkien pervojen luettavissa...Siitä vaan valkkaamaan ja nurkille norkoilemaan "Oot heppatyttöjä? Mulla olis ori tallissa, lähdetkö katsoo?..."
Turha sillä mahdollisuudella on hekumoida enää, ei norkoiltu kulmilla eikä ehdoteltu. Pelossa eläminen ei ollut tuttua 70-luvulla.
Mä löysin ystävän kun laitoin ilmaislehteen ilmoituksen v. -95.
Lepakkotyttö etsii seuraa.
En tosiaan tajunnu että ne on lesboja ! Luulin että ne on jotain friikkejä joita kiinnostaa lepakoiden tarkkailu
Halusin harjoitella englanninkieltä aikoinaan. Tavoitteeni oli saada kirjekaveri joka asutulta mantereelta. Minä muistaakseni vastasin yhteen kirjeenvaihtoilmoitukseen, jossa kirjoittajana oli tyttö Tansaniasta. Hän pyysi kuvaani, ja lähetin. Piti saamani hänen kuvansa, ei tullut ikinä. No, meni vuosi tai kaksi, niin tuli yllättävästi kirje Keniasta. Oikein tuhruiset sormenjäljet siinä reunassa ja I love You very Much, kirjoittajana joku Mohammed.
Hmm...mitähän Mohammed oli vailla ja miten sai kuvani?
Minulla oli 80-luvulla monta pitkäaikaista kirjekaveria, eräs matkaileva nainen Yellowstonesta, eräs tyttö Vladivostokista, eräs insinööriopiskelijatyttö Milanosta ja eräs jalkapalloa pelaava poika Manilasta. En onnistunut saamaan kirjekaveria Intiasta tai Kauko-Idästä. Yellowstonen rouvan olen majoittanutkin, mukava ihminen, 15 vuotta minua vanhempi. Vladivostokin insinöörityttö lakkasi vastaamasta kirjeisiin -90, en tiedä miksi. Milanon tytön kanssa ollaan facebook-kavereita. Manilan poika lopetti, kun löysi tyttöystävän, ja siitä sitten vissiin tuli sanomista.
Oi niitä aikoja. Face ei korvaa sitä ihan samalla lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo hitsi, iät, nimet ja osoitteet lehdessä printattuina kaikkien pervojen luettavissa...Siitä vaan valkkaamaan ja nurkille norkoilemaan "Oot heppatyttöjä? Mulla olis ori tallissa, lähdetkö katsoo?..."
Turha sillä mahdollisuudella on hekumoida enää, ei norkoiltu kulmilla eikä ehdoteltu. Pelossa eläminen ei ollut tuttua 70-luvulla.
En ole tuo kirjoittaja jolle vastasit, mutta ihmettelen ihan samaa. Vielä 90- ja 2000-luvun vaihteessa ilmoituksissa oli nimet ja kotiosoitteet. Ei siitä niin kauan ole (tai ehkä onkin) ja nyt kaikki on ihan toisenlaista.
Kirjoitin tuohon väärään kohtaa, kun täydensin tekstiä ennen lähettämistä, insinöörityttö oli parikymppinen, Vladivostokista, opiskeli konetekniikkaa. Olen joskus miettinyt, mitähän hänelle kuului, oli mukavan ja fiksun oloinen ihminen, kunnes kirjeet lakkasivat. Luin mielenkiinnolla Hesaria viikonloppuna, oli juttua alueesta.
Afrikassa kuvani siis päätyi Mohamedille jotain mysteeristä tietä ja palautui minulle kirjeessa takaisin.
En ikinä etsinyt suomalaista kirjekaveria, juuri siksi että olin kuullut noista kikkelikuvista ja vanhempani myös, kielsivät sellaiset kirjoittelut. Heistä ei ollut turvallista jakaa kotiosoitetta tuntemattomille. Ulkomaalaiset oli ok, kun matkaa oli sen verran.
terv. 31
Vierailija kirjoitti:
"Kynät sauhuamaan!"
Ja sitten teksti-tv:llä oli niitä ilmoituksia kanssa.
Teksti-tv:llä oli myös runoja ja muita kirjoituksia. Muista vieläkin yhden, jossa joku kaapista tullut teini kirjoitti paatoksella että voisi helposti mennä jonnekin Lontoon Trafalgar Squarelle ja huutaa "I'm a lesbian and so proud of it!".
Ihania muistoja. Itsellä kanssa oli kirjekavereita eri puolilta maailmaa. Upea ajatus, ajatelkaa miten mielenkiintoista. Voi, miten joskus tulee ikävä vanhaa maailmaa jossa tuollaisia oli. Joskus tulee kanssa ikävä sitä rauhaa joka oli lapsena ennen kännyköitä. En varmaan ole ainoa, joka joskus haluaisi palata 1980 -luvulle tai edes 1990 -luvulle.
Törkeää punkeroiden ja rillipäiden syrjimistä kyllä! En tiedä, mutta tuntuu että nykyään tuollaista paheksuttaisiin tosi paljon. Joku some-raivo vähintäänkin syttyisi, jos omalla nimellään menisi sanomaan, ettei tahdo viestitellä punkeroiden ja rillipäiden kanssa.
Hahhah. Muistan, kun ehkä 10-vuotiaana luin jotain teksti-tv:n gay-chattia. Minä viaton maalaistyttö.
Jossain ilmoituksessa joku poika sanoi olevansa 170 cm pitkä, mutta muistutti, että niin on Tom Cruisekin.
Oon 21v ja kyllä ainakin vielä rapiat 10 vuotta sittenkin oli kaikki lastenlehdet täynnä noita perinteisiä kirjekamu ilmoituksia :D Minä lähetin aina muumitikkarin koska PPPS yllätys 5 ensimmäiselle vastaajalle!!!!
Joo, tuo "Läskit ja rillipäät älkööt vaivautuko" on kyllä aika sanoinkuvaamattoman härskiä näin jälkeenpäin ajateltuna. Samantyyppinen klassikko oli myös monessa 90-luvun kirjeenvaihtoilmoituksessa esiintynyt "Ei NKOTB-faneille". Itse törmäsin 2000-luvun alussa SinäMinässä ilmoitukseen, jossa oli kirjaimellisesti seuraavanlainen teksti: "Kirjojen lukeminen on mun mielestä ajan tuhlausta, joten himolukijat, siirtykää seuraavaan osoitteeseen". Kaipa tuo kuvastaa nuoruuden mustavalkoisuutta, että omasta mielestä ei-hyvännäköiset, ei-hyvää musiikkia kuuntelevat ja tyhmiä juttuja harrastavat ovat automaattisesti myös tyhmiä ja ikäviä ihmisiä.
Mielenkiintoinen ilmiö oli myös joka nuortenlehdessä olleet suomalaisten (mies)vankien kirjeenvaihtoilmoitukset. Esim. 90-luvun alussa Suosikkia lukivat myös aivan aikuiset ihmiset, joten sinne nuo ilmoitukset ehkä sopivatkin mutta vaikkapa juuri SinäMinässä toimitus olisi voinut jättää kyseiset ilmoitukset kokonaan julkaisematta. Nämä ilmoitukset olivat vielä monesti kirjoitettu herkkään runopoikatyyliin, mikä taatusti vetosi useisiin kyseistä lehteä lukeviin. SM:n lukijakunta kun oli nuorempaa kuin Suosikin, nuorimmat siellä 12-13 vuoden kieppeillä. Varmasti joukossa oli ihan hyvälläkin asialla olevia vankeja mutta minusta teinityttöjen ei kuulu kirjoitella aikuisten, rikoksista tuomittujen miesten kanssa.
Olin monta kertaa aikeissa lähettää kirjekaveri-ilmoituksen suosikkiin, mutta joka kerta homma tyssäsi siihen, että ohjeena oli, että kirjoita kuoreen tunnus "kirjekaveri" tms. Mihin se tunnus olisi pitänyt kirjoittaa? En ollut varma, mihin se olisi pitänyt kirjoittaa ja siihen se homma sitten jäi.