Miten vanhempasi suhtautuivat siihen, että ihosi paloi kun olit lapsi ja olitte uimarannalla?
siis aurinkoa ottamassa, niin kuin ennen oli tapana
Kommentit (27)
Mökillä äiti aina käski laittaa aurinkorasvaa kun oltiin pihalla, ja laittoi itse sitä mulle selkään. Kun itse piti levittää etupuolelle, se usein "unohtui". Tykkäsin olla kesällä ruskea, kun muuten olin kuin kalkkilaivan kapteeni. Joskus hartiat ja yläselkä pääsi vähän kärtsähtämään, ja siitä sain aina hudaa, mutta myös pos-solia, mitä sitten hölvättiin kipeään kohtaan.
Itsellä paloi lapsena 70-80 luvuilla esim. heinäpellolla iho joka kesä, aina kauhea kirvely saunassa illalla. Samoin kesäisin puistotöissä eka viikolla jo kärähti. Eipä vanhemmat reagoineet millään tavalla. Nyt ostan omille lapsille aurinkosuojavoiteet sk 20-50, on rasvaa ja puikkoa ja aina myös after sunit. Suojaan omankin ihon, vielä ei ole merkkejä mistään pahemmasta onneksi näkynyt, toivottavasti ei tulekaan.
Olen perheen ainoa punatukkainen ja hyvin vaaleaihoinen. Lapsena paloin joka kesä, joskus useastikin, mutta vanhemmista se oli jotenkin koomista. Mitään suojavoiteita ei 70-luvulla käytetty.
Kerran yritin ruskettua, mutta paloinkin ja pahasti. En muista vanhempieni sanoneen mitään, sisko vain kauhisteli ulkomuotoani.
Meillä köyhällä (Suomen mittapuussa köyhällä) perheellä ei ollut sellaisia "hienosteluja" kuin aurinkovoiteet.
Äiti joskus varoitteli auringonpistoksista. Jotenkin tuntuu, että olisi ollut hyödyllisempää ja realistisempaa varoittaa ihon palamisesta...? Tokihan olen tietoa saanut sittemmin itsekin, kun tuli netit ja kaikki. (Meillä kotona ei vielä ollut nettiä, vaikka kouluissa, kirjastoissa ja muilla ihmisillä oli.)
91-syntynyt
Ja omalla lapsellani punoitti eilen naama koulun jälkeen, vaikka oli lippis päässä. Hänenkin ihonsa on kuitenkin ihan ruskettuvaa laatua, mutta palaa näköjään paljon helpommin kuin omani aikanaan.