Miten on mahdollista, että ainoa lapsi jää ilman perintöä?
Miten muu suku voi suorittaa perunkirjoituksen ja perinnönjaon niin, ettei perittävän ainoa lapsi saa mitään tiedonantoa kuolemasta tai perinnönjakoon liittyvistä toimista? Luusisi lapsen nimen tulevan väkisinkin esille vähintäänkin väestörekisteriotteessa yms.
Kyseessä omasta tahdostaan erakoitunut, yksinäinen mies, jolla aikuinen lapsi. Asuvat kaukana toisistaan ja olleet yhteydessä säännöllisesti, mutta harvakseltaan. Välit kunnossa. Kuolema on tullut yllättäen. Lapsi on siitä kuullut välikäsien kautta vasta myöhemmin.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa miettiessään, kannattaako ystävän mennä asiasta oikeuteen. Se voi ihan oikeasti tulla kalliimmaksi kuin perinnön arvo. Vaikka oikeus päättäisi palauttaa perillisen oikeuden perintöön, ei ole niinkään sanottua, että
huijareilta saadaan mitään takaisin. Rikoksella saatu omaisuus on voitu käyttää esimerkiksi velkojen maksuun, ja nyt huijari on velaton, mutta varaton sosiaaliturvan käyttäjä. Sellaiselta ei saa mitään pois. Kokemusta on.
Jos perunkirjasta puuttuu ap:n ystävän nimikirjoitus tai se on väärennetty, niin luulisi asian olevan selvä ilman pitkiä oikeudenkäyntejä.
Monissa kunnissa on oikeuaputoimistoja
Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö aloittajan tuttu pystyisi todistamaan, että perintönsä on varastettu, vaan varattomat sukulaiset ovat voineet jo käyttää rahat. Vaikka oikeustuomion perusteella perintörahoja voisi vaatia ulosoton kautta maksettaviksi takaisin, tyhjästä ei voi nyhjästä. Jos sukulaiset on persaukisia niin eivät joudu maksamaan kun ei ole mistä maksaa. -ohis
Vierailija kirjoitti:
On aika epätodennäköistä ettei perukirjassa mainita lasta. Perukirjaan liitetään katkeamaton virkatodistusketju siitä saakka kun vainaja on täyttänyt 15 vuotta. Tietty jos lapsi on syntynyt, kun vanhempi ollu 14-vuotias niin silloin toki mahdollista. Muuten perukirjassa näkyy aina lapset ja lapsilta on saatava valtakirja, kun pesän varoja jaetaan.
vaan eipähän aina mainita jos tietoisesti ei halta lapsia ilmoittaa. nÄin kävi meidän tapauksessa. Huijari lapsi hankki sellaiset kirkonkirjat joissa ei oltu merkattu syntyneitä lapsia, koska vainaja oli muuttanut jätettyään perheensä heitteile, ja hänhän sitten muuttikn oikein urakalla eri paikoille, ja näissä ei tiedetty lapsista mitään. Tosin tästä on jo 40-70 vuotta, mutta kaikki on mahdollista. Sukututkimusta tehdessäni olen törmännyt kirkonkijoissa aivan tiolkuttomiin virheisiin, siis lapset unohdettu ja nimet ihan väärin kirjoitettu. Kaikki inhimilinen on mahdollista.katkeamatonta virkatodisteluketjua ei ole aina edes mahdollista saada. ei nyt eikä ennenkään. kyllähän sitä luullaan, vaan eipä mene niin. tv sukututkija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on ihan oikeassa miettiessään, kannattaako ystävän mennä asiasta oikeuteen. Se voi ihan oikeasti tulla kalliimmaksi kuin perinnön arvo. Vaikka oikeus päättäisi palauttaa perillisen oikeuden perintöön, ei ole niinkään sanottua, että
huijareilta saadaan mitään takaisin. Rikoksella saatu omaisuus on voitu käyttää esimerkiksi velkojen maksuun, ja nyt huijari on velaton, mutta varaton sosiaaliturvan käyttäjä. Sellaiselta ei saa mitään pois. Kokemusta on.
Jos perunkirjasta puuttuu ap:n ystävän nimikirjoitus tai se on väärennetty, niin luulisi asian olevan selvä ilman pitkiä oikeudenkäyntejä.
Monissa kunnissa on oikeuaputoimistoja
Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö aloittajan tuttu pystyisi todistamaan, että perintönsä on varastettu, vaan varattomat sukulaiset ovat voineet jo käyttää rahat. Vaikka oikeustuomion perusteella perintörahoja voisi vaatia ulosoton kautta maksettaviksi takaisin, tyhjästä ei voi nyhjästä. Jos sukulaiset on persaukisia niin eivät joudu maksamaan kun ei ole mistä maksaa. -ohis
kyllä nyt tuli jollekkin hätä! Harva täällä suomessa on täysin persaukinen. Kätkentä rikoksestakin saa vankeutta, velallisen epärehellisyys.Otetaan vaikkka kavaltajan omasta tulevasta perinnöstä sitten ulosoton kautta takas se minkä on kavalttanut. Kyllä oikeuden käsi on pitkä ja sitä ei pääse kukaan pakoon.
Kotivakuutuksen oikeusturvavakuutus ei oikeasti riitä paljon mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko varma, että tämä lapsi oli tunnustettu ja merkitty isänsä rekisteritietoihin? Aviolapsi katsotaan automaattisesti tunnustetuksi, mutta avioliiton ulkopuolella syntynyt voi olla tunnustettu tai sitten tunnustamaton. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsella ei ole perintöoikeutta.
Olen aivan varma, että lapsi on tunnustettu. Ainakin lakiosa kuuluisi siis hänelle.
-ap
Eli siis neuvonko hankkimaan ensin käsiinsä perukirjan? Ystäväni pelkää, että oikeudenkäynti tulisi liian kalliiksi hänelle mahdolliseen perintöön nähden. Onhan vainaja toki voinut vaikka pikku hiljaa lahjoittaa omaisuutensa pois eläessään tms. Eikö perukirjan hankkiminen olisi siksi viisasta? Siitähän näkisi suoraan perinnön arvon, josta lapselle kuuluu lain mukaan joko kaikki tai ainakin puolet, eli lakiosa, kun muita rintaperillisiä ei ole. Jos perittävää on tyyliin 500€, asia saa jäädä, mutta jo 50 000€ onkin jo eri juttu. Siitähän maksaa jo asianajajan kulutkin!
-ap
Juu, kyllä varmasti oli mahdollista vuosikymmeniä sitten, en yhtään epäile. Mutta ymmärtäisin että ap:n tapauksessa on kyse kuolemasta joka tapahtunut viime vuosina. Jos perukirjassa ei ole katkeamatonta virkatodistusketjua, varoja ei jaeta ja piste. Ja kyllä ne jaettavat varat kyllä useimmiten on pankkitilillä, harvalla on suuria summia kotona. Tallelokero luetteloidaan pankissa eli sielläkään ei voi säilyttää mitään piilorahoja pesän osakkailta tai verottajalta. Pörssiosakkeitakaan ei voi jakaa ilman jakokirjoja. Kovin helppoa ei lapsen piilottaminen pesästä tosiaan ole.
Perintökaari
"Joka perunkirjoituksessa tahallansa salaa tai vilpillisesti ilmoittaa jotakin, tuomittakoon sakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus vankeutta enintään kaksi vuotta."
testamentin salannut tuomitaan menettämään koko perintöasuutensa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vainaja on testamentissa osoittanut erittäin hyvin perustelluin syin ettei omaisuus kuulu lapselle, niin hänen tahtoaan kunnioitetaan.
Eikö lakisääteinen perusosa tule kuitenkin? Olen aina ollut siinä käsityksessä, että rintaperillinen on Suomessa mahdotonta jättää kokonaan perinnöttömäksi. Sivistäkää ihmeessä, jos olen väärässä tässä.
Lapsen on pitänyt tehdä jotain aivan erikoisen törkeetä, tyyliä murha, että hänet voi jättää perinnöttä. Lakiosan siis ainakin pitäisi saada, jos sitä vaatii (ilman vaatimista sitä ei saa). Toinen juttu on se, että perukirjoituskutsu pitää laittaa tiedoksi rintaperillisille.
Luulen kyllä, että tässä tapauksessa lasta ei oltu virallisesti tunnustettu. Olen törmännyt tapauksiin, että vainaja oli kyllä maksanut epävirallisesti elatusmaksuja, mutta lastenvalvojalla tehtyä virallista tunnustusta ei oltu tehty.
Vierailija kirjoitti:
Luulen kyllä, että tässä tapauksessa lasta ei oltu virallisesti tunnustettu. Olen törmännyt tapauksiin, että vainaja oli kyllä maksanut epävirallisesti elatusmaksuja, mutta lastenvalvojalla tehtyä virallista tunnustusta ei oltu tehty.
Jos isän nimi lukee kyseisen lapsen virkatodistuksessakin, jonka olen siis nähnyt, eiköhän isyys jo senkin puolesta ole aivan virallinen.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP, oletko varma, että tämä lapsi oli tunnustettu ja merkitty isänsä rekisteritietoihin? Aviolapsi katsotaan automaattisesti tunnustetuksi, mutta avioliiton ulkopuolella syntynyt voi olla tunnustettu tai sitten tunnustamaton. Jälkimmäisessä tapauksessa lapsella ei ole perintöoikeutta.
Olen aivan varma, että lapsi on tunnustettu. Ainakin lakiosa kuuluisi siis hänelle.
-ap
Oliko lapsi tunnustettu ihan virallista tietä vai vain niin, että lapsi tiesi, kuka isänsä on. Voi hyvinkin olla, että mitään rekisteriin asti vietyä "tunnustamista" ei ole edes tehty. Se nimittäin olisi vaatinut erakoituneelta isältä yhteydenottoa viranomaisiin ja papereiden allekirjoittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rintaperillisen voi jättää perinnöttömäksi, mikäli tämä on viettänyt erityisen paheksuttavaa elämää. Se prosessi menee tosin oikeuden kautta.
Onko tällaisesta olemassa ennakkotapausta, jonka voisi lukea jostain? Olisi kiinnostavaa tietää, millainen on todettu "erityisen paheksuttavaksi elämäksi".
Mun isä poistettiin perintökaaresta hänen tekemänsä rikoksen takia, ja siinä meni samalla munkin oikeus perintöön, se vähän kyllä kyrsi. Ihan oikein oli isälle tottakai, mutta mun mielestä mulle epäreilua, minä olin vasta pieni lapsi enkä edes tekemisissä isäni kanssa.
Tuota, eikö läheisesi hälytyskellot soineet siinä vaiheessa kun isä kuoli? Kuka pesää hoiti, eihän kukaan muu kuin pesän osallinen (käytännössä siis tämä läheisesi jos oli ainoa perillinen kerran) saa hoitaa edes hautajaiskuluja pesän tililtä.
Vierailija kirjoitti:
Tuota, eikö läheisesi hälytyskellot soineet siinä vaiheessa kun isä kuoli? Kuka pesää hoiti, eihän kukaan muu kuin pesän osallinen (käytännössä siis tämä läheisesi jos oli ainoa perillinen kerran) saa hoitaa edes hautajaiskuluja pesän tililtä.
Soivat kyllä ja odottelikin jotain virallista tiedonantoa kuolemaan liittyen. Aika kului ja mitään ei kuulunut. Äitinsä myös kovasti painosti häntä jättämään asian sikseen, koska lapsi kuulemma vain aiheuttaisi asioiden penkomisella riitaa ja eripuraa "vieraaseen" sukuun. Oli tilanteessa aivan yksin ja luovutti, eli yritti vain unohtaa koko kuoleman ja perintöasian. Asia on kuitenkin jäänyt vaivaamaan ja haluan kannustaa häntä selvittämään sen ennen kuin on liian myöhäistä.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Tuota, eikö läheisesi hälytyskellot soineet siinä vaiheessa kun isä kuoli? Kuka pesää hoiti, eihän kukaan muu kuin pesän osallinen (käytännössä siis tämä läheisesi jos oli ainoa perillinen kerran) saa hoitaa edes hautajaiskuluja pesän tililtä.
Jos olisit lukenut aloituksen, niin siinä kerrottiin, että henkilö sai tietää isänsä kuolemasta vasta myöhemmin välikäsien kautta. Siinä vaiheessa kuolinpesä oli jo ilmeisesti kavallettu.
Eihän tässä mitään kalliita oikeudenkäyntikuluja tarvitse pelätä, vaan ensimmäiseksi pyydetään verotoimistosta kopio perukirjasta. Siitä selviää mitä omaisuutta on kirjattu olleeksi ja ketkä perilliset ovat.
Jos sitä omaisuutta on ollut jaettavaksi asti, ja henkilö on vainajan tunnustettu lapsi, eikä hänelle ole koskaan perunkirjoitustilaisuudesta ilmoitettu ja perinnön ovat vieneet muut henkilöt, niin sitten vaan tekemään rikosilmoitus poliisille kuolinpesän kavalluksesta. Mitään kuluja tästä ei vielä tule.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vainaja on testamentissa osoittanut erittäin hyvin perustelluin syin ettei omaisuus kuulu lapselle, niin hänen tahtoaan kunnioitetaan.
Eikö lakisääteinen perusosa tule kuitenkin? Olen aina ollut siinä käsityksessä, että rintaperillinen on Suomessa mahdotonta jättää kokonaan perinnöttömäksi. Sivistäkää ihmeessä, jos olen väärässä tässä.
Ei se automaattisesti tule, sitä pitää vaatia. Mutta perunkirjoitukseen on kutsuttava kaikki perilliset.
Saattaa olla mahd. jos perillinen on jotenkin todistettavasti ollut käytökseltään jotenkin paha tms.
Sitten voi olla, ettei ole mitään perittävää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten vaan oikeuteen.
Mitä, jos perintö on jo pistetty matalaksi suvun toimesta? Onko oikeudenkäynnistä silloin enää hyötyä. Kuolemantapauksesta on jo muutama vuosikin aikaa. Asia on jäänyt vaivaamaan ystävääni ja yritän auttaa häntä siinä.
-ap
Ai että onko hyötyä, jos suku "varastaa" omaisuuden? Tietenkin on. Kuolinpesän kavallus on rikos.
Onko raskaasta ja kallista oikeudenkäynnistä hyötyä, jos perintö on vaikka tuhlattu? Jos rahoilla on vaikka rakennettu talo tms. Mitä sitten seuraa?
-ap
Riippuu perinnön määrästä. Mutta jos perinnöllä on rakennettu talo, niin kannattanee.
Omassa suvussa sattui vastaava tapaus. Yksi rintaperillinen ohitettiin täysin, ei perunkirjoituskutsua. Meni silti ja kuuli, että perittävää ei ollut, kun omaisuus (metsät, talot jne) oli siirretty toisten sisarusten nimiin ja tilit tyhjennetty vähän ennen isän kuolemaa. Oli menossa käräjille, mutta vastapuolen lakimies sanoi, että muut sisarukset tulevat häviämään ja saavat pahimmillaan saamaan pesänkavallussyytteen. Suositteli maksamaan ohitetulle oman osansa. Hampaita kiristellen maksoivat.
Täyyykö kaikki asianajajan kulut maksaa etukäteen? Jos vaikka iso perintö olisi tulossa, mutta perillinen pienituloinen.
Rahojen osalta joo ja nimenomaan siinä pankissa olevien ehkä. Mutta ainakin miehen osalta varat on jo annettu miehen haltuun ja hän saa jakaa ne ihan itse perillisille, vaikka pesässä on vielä hieman realisoimatonta omaisuutta. Pankin lakimies ei enää puutu. Osuudet on jo paperilla.