Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Tuun töistä kotiin. Kotona ei ole ruokaa eikä sellaista ole

Vierailija
28.05.2016 |

laitettu. Mies on pelannut koko päivän kuulematta ja näkemättä. Itselleen oli lämmittänyt eilisen jämät, niitäkään ei tietenkään voinut lapsille antaa. Lapset (alakoululaisia) oli sitten syöneet leipää ja jugurttia ym. mitä nyt jääkaapista löysivät. Valittivat nälkää ja sitä ettei isänsä ollut lupauksistaan huolimatta käynyt kaupassa ja laittanut ruokaa. Olivat pyytäneet monesti vaan ei, ei voinut peliä lopettaa eikä edes pistää paussille. Aamulla miehen kanssa sovittiin että käyvät kaupassa. Tiesi että mulla menee suht myöhään.

Mä alan olla niin täynnä tuota miehen pelaamista. Tuo on riistäytynyt täysin hallinnasta. Miehen mukaan ei tietysti ole. Ja olihan siellä jääkaapissa syötävää, nälkää ei kuulemma kukaan ole nähnyt. Ei jumalauta voi olla niin että alakouluikäiset syö jääkaapista ns. välipalaa ja aikuinen mies vaan pelaa. Koko päivän. Jos tuo ei ala hakea apua pelaamiseensa niin me lasten kanssa vaihdetaan maisemaa, lopullisesti.

Ja joo, kävin kaupassa ja laitoin ruuan. Tilanne on taas hallinnassa. Huomisellekin on ruokaa kaapissa.

Kommentit (22)

Vierailija
21/22 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meillä miehen pelaaminen oli pahimmillaan kun keskimmäinen oli taapero. Toiminta oli ihan samanlaista: kaikki huomio oli pelissä, jos jotenkin huomioi lasta niin läiskäisi pöytään voileivän ja nokkamukillisen maitoa. Edes vaippaa ei vaihtanut ja lapsi nukahti päiväunilleen itse olohuoneen matolle. Itkuun mies reagoi karjumalla ja tönimällä pois telkkarin edestä että mies näkee pelata. Tämä tuntuu olevan arkipäivää liian monessa perheessä.

Vierailija
22/22 |
28.05.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi kurjaa.

Olen itse yli kolmikymppinen nainen. En ole vastuussa kenestäkään, joten tilanteeni on hieman erilainen kuin perheesi.

Tykkään kamalasti pelaamisesta, myös rahapeleistä. Pelaaminen vaan on niin koukuttavaa, sallin sen itselleni enää kerran viikossa ja rahapelejä kerran kuukaudessa. Muuten homma lähtee käsistä. Itsellä alkoi jossain vaiheessa tuntumaan että elämä menee ohi. Muut opiskelivat ja etenivät urallaan, hankkivat puolison ja tekivät lapsia. Ja minä, pelasin,  pe illasta ma aamuun. Ja aina maanantaina kamala väsymys ja morkkis.

Ensimmäinen vaihe tämänkin addiktion hoidossa on tosiasioiden tunnustaminen ja oma halu päästä eroon pelaamisesta. Sinun pitää saada miehesi uskomaan että hän voi menettää perheensä. Narkkaria, syömishäiriöistä jne on niin hiton vaikea saada hoitoon.

Pelasiko miehesi paljon silloin kun seurustelitte.

Googleta peliaddiktio. Löydät eri tahoja jotka voivat auttaa sinua ja perhettäsi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla