Olen ex-lestadiolainen. Kysyttävää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen olet ?

Kuinka vanhempasi suhtautuvat siihen, ettet enää kuulu liikkeeseen.

Olen 26 vuotias. Vanhempani ottivat asian raskaasti, ja varsinkin äitini syyllistä minua alkuun valinnastani. Kuulemma ajatteli kävelevänsä rekan alle, kun suri niin paljon meidän perheen puolesta. Mutta minä en suostunut syyllistymään, vaan olen pitänyt pääni pystyssä. Tällä hetkellä välit vanhempiin ovat hyvät.

Onko äitisikään oikea vl kun sanoo kävelevänsä rekan alle halutessaan kiristää sinua poloista.

Mitä sanoit äidillesi kun hän uhkasi rekalla. Ei oikein aukea äitisi logiikka kun hän ei  uskonsa mukaan pääse taivaaseen tehdessään itsarin ?

Kai kerroit hänelle että on syntiä tehdä itsari? ja mitä äitisi vastasi ?  Eikö tämä äitisi ole kuunnellut saarnoja että miten kuuluu elää.

Ehkä ongelma onkin äitisi.

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

No itse koin että piti olla vähän oma rooli joka tilanteeseen. En halunnut että ulkopuoliset saivat tietää että olen lestadiolainen. Monelle lestadiolaiselle merkkivaatteet, hienot autot yms. tuntuvat olevan tärkeitä. Tuntuu kuuluvan siihen kulttuuriin. Ap.

Aiotko itse hankkia paljon lapsia, vaikket enää kyseiseen lahkoon kuulu? :)

En itse ole lestadiolainen, mutta asuin lapsuuteni kaupungissa, jossa varmaan puolet väestöstä oli lestadiolaisia. Ihan normaaleilta ihmisiltä vaikuttivat, ala-asteella kylläkin luokkalaiseni sanoi, että kynsilakkani takia joudun helvettiin :D

Vierailija kirjoitti:

Aiotko itse hankkia paljon lapsia, vaikket enää kyseiseen lahkoon kuulu? :)

En itse ole lestadiolainen, mutta asuin lapsuuteni kaupungissa, jossa varmaan puolet väestöstä oli lestadiolaisia. Ihan normaaleilta ihmisiltä vaikuttivat, ala-asteella kylläkin luokkalaiseni sanoi, että kynsilakkani takia joudun helvettiin :D

Haluisin ehkä vielä 2 lasta.😊 Mutta tällä hetkellä opiskelut ovat vielä kesken.. ap

Onko lestadiolaisten keskuudessa vastentahtoisia ikisinkkuja? Eli uskonsisaria tai -veljiä jotka eivät välttämättä vielä kolmekymppisinäkään ole löytäneet itselleen miestä tai vaimoa, ja täten epäilemättä aiheuttavat lähipiirilleen pettymyksen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

No itse koin että piti olla vähän oma rooli joka tilanteeseen. En halunnut että ulkopuoliset saivat tietää että olen lestadiolainen. Monelle lestadiolaiselle merkkivaatteet, hienot autot yms. tuntuvat olevan tärkeitä. Tuntuu kuuluvan siihen kulttuuriin. Ap.

Tämän myös huomannut. Onhan se vähän koomista, että ei niin kauniilla naisella näkee viimeisen päälle merkkivaatteet päällä, mutta ei yhtään meikkiä. Tulee fiilis, että meni vaaterahat kyllä hukkaan, kun siistimpi kokonaisuus olisi ollut kevyt meikki ja perusvaatteet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

No itse koin että piti olla vähän oma rooli joka tilanteeseen. En halunnut että ulkopuoliset saivat tietää että olen lestadiolainen. Monelle lestadiolaiselle merkkivaatteet, hienot autot yms. tuntuvat olevan tärkeitä. Tuntuu kuuluvan siihen kulttuuriin. Ap.

Tämän myös huomannut. Onhan se vähän koomista, että ei niin kauniilla naisella näkee viimeisen päälle merkkivaatteet päällä, mutta ei yhtään meikkiä. Tulee fiilis, että meni vaaterahat kyllä hukkaan, kun siistimpi kokonaisuus olisi ollut kevyt meikki ja perusvaatteet.

Maalattu nainen on ruma ja luonnoton.

Vierailija kirjoitti:

Onko lestadiolaisten keskuudessa vastentahtoisia ikisinkkuja? Eli uskonsisaria tai -veljiä jotka eivät välttämättä vielä kolmekymppisinäkään ole löytäneet itselleen miestä tai vaimoa, ja täten epäilemättä aiheuttavat lähipiirilleen pettymyksen?

Onhan niitä. Usein kompensoivat puolison löytymättömyyden esim. olemalla, ainakin omasta mielestään, järjettömän kovia työmyyriä.

Kiitos, tosi hyvä ketju ja että jaksat vastata. Hyvä että näistä asioista joku pystyy sieltä puolelta, tietenkin vain omalta kohdaltaan, kertomaan. Minun mielestäni on tärkeää, että tiiviissä yhteisössä on riittävästi avoimuutta ulos päin, ovat valmiita ottamaan vastaan kritiikkiä ja käsittelemään asioita. Pitäähän seurakunnan toiminnan kestää päivänvaloa. Haasteita tietenkin tuo se ajatus, että muut eivät ole yhtä arvokkaita kuin he itse ajattelevat olevansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

No itse koin että piti olla vähän oma rooli joka tilanteeseen. En halunnut että ulkopuoliset saivat tietää että olen lestadiolainen. Monelle lestadiolaiselle merkkivaatteet, hienot autot yms. tuntuvat olevan tärkeitä. Tuntuu kuuluvan siihen kulttuuriin. Ap.

Tämän myös huomannut. Onhan se vähän koomista, että ei niin kauniilla naisella näkee viimeisen päälle merkkivaatteet päällä, mutta ei yhtään meikkiä. Tulee fiilis, että meni vaaterahat kyllä hukkaan, kun siistimpi kokonaisuus olisi ollut kevyt meikki ja perusvaatteet.

Itse en ole samaa mieltä. Tyylikkäät vaatteet ja kauniisti laitetut hiukset ovat minusta huolitellun olemuksen saamiseksi tärkeämpiä kuin meikki. Mutta nämä nyt ovat mielipide asioita.. ap

Vierailija kirjoitti:

Onko lestadiolaisten keskuudessa vastentahtoisia ikisinkkuja? Eli uskonsisaria tai -veljiä jotka eivät välttämättä vielä kolmekymppisinäkään ole löytäneet itselleen miestä tai vaimoa, ja täten epäilemättä aiheuttavat lähipiirilleen pettymyksen?

Varmasti on. Lestadiolaisuus on hyvin perhekeskeinen yhteisö, ja perhettä pidetään ihanteena. Monilla on jo tosi nuorena hätä päästä naimisiin. Itsellänikin oli...

Mitä tapahtuu, jos ei täytä lisääntymisvelvoitettaan riittävässä laajuudessa?

Miksi suviseuroilla kukaan ei asu pelkästään teltassa, vaan kaikilla on asuntoauto tai -vaunu (ja mahdollinen teltta on korkeintaan siinä lisänä)? Tavallisilla leirintäalueillahan telttoja on vaikka kuinka.

Sosiaalinen paine vaikuttaa tässäkin?

Mitä tapahtuu jos käyttää ehkäisyä? Käytetäänkö tilanne hyväksi jos siellä joku joka esim. pääsee työn puolesta reseptitietoihin?

Mitä mieltä olavi voittosesta?

Onko tärkeää vartioida ja vertailla, mitä muut uskovaiset tekevät tai eivät tee?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos, tosi hyvä ketju ja että jaksat vastata. Hyvä että näistä asioista joku pystyy sieltä puolelta, tietenkin vain omalta kohdaltaan, kertomaan. Minun mielestäni on tärkeää, että tiiviissä yhteisössä on riittävästi avoimuutta ulos päin, ovat valmiita ottamaan vastaan kritiikkiä ja käsittelemään asioita. Pitäähän seurakunnan toiminnan kestää päivänvaloa. Haasteita tietenkin tuo se ajatus, että muut eivät ole yhtä arvokkaita kuin he itse ajattelevat olevansa.

Ap ei kylläkään tuo terveisiä sieltä puolelta kun ei ole siellä puolella ja toisekseen lestadiolainen yhteisö ei ole avoin yhteisö. Seurakunnan vanhimmat johtaa yhteisöä ja päättää mitä yhteisölle voidaan kertoa. Yhteisö kun on heikkoa ja ei kestä totuutta. Vähän samalla lailla kuin YLE kertoo mamujen hoitavan lumityöt ja maahanmuuttoa ei saa arvostella tulematta leimatuksi rasistiksi. Tai tällä palstalla sensuroidaan "paha seurakunnasta."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt, täytyykö lestadiolaisten vetää roolia, ulkopuolisille yhtä ja uskonsisarille ja veljille toista? Kun seuraa joidenkin käytöstä niin on tullut mieleen. Hieman myös huvittaa, että on sääntöjä, mutta samalla niitä on alettu kiertämään. Esim. Tv/tietokone. Elääkö vanhoillislestadiolaiset suurissa kulisseissa? Se on tärkeää, miltä näyttää ulospäin?

No itse koin että piti olla vähän oma rooli joka tilanteeseen. En halunnut että ulkopuoliset saivat tietää että olen lestadiolainen. Monelle lestadiolaiselle merkkivaatteet, hienot autot yms. tuntuvat olevan tärkeitä. Tuntuu kuuluvan siihen kulttuuriin. Ap.

Tämän myös huomannut. Onhan se vähän koomista, että ei niin kauniilla naisella näkee viimeisen päälle merkkivaatteet päällä, mutta ei yhtään meikkiä. Tulee fiilis, että meni vaaterahat kyllä hukkaan, kun siistimpi kokonaisuus olisi ollut kevyt meikki ja perusvaatteet.

Itse en ole samaa mieltä. Tyylikkäät vaatteet ja kauniisti laitetut hiukset ovat minusta huolitellun olemuksen saamiseksi tärkeämpiä kuin meikki. Mutta nämä nyt ovat mielipide asioita.. ap

No keskimäärin näin, mutta jos naama nyt oikeasti on suoraan sanottuna ruma, niin ei sitä pelkillä laitetuilla hiuksilla pelasteta.

Hei, täällä yksi ex-lesta. Mietin, että tunnetko edelleen huonoa omaa tuntoa lestadiolaisuudessa synneiksi luokiteltavista asioista? Jos tunnet, niin minkälaisista asioista? Itse tunnen satunnaisesti vieläkin, vaikka erosta on noin 10 vuotta. Esimerkiksi seksin haluamisen osoittaminen ja itsetyydytys ovat itselleni melkoisia tabuja edelleen. Olen jälkikäteen tajunnut, millaisia kulisseja oma lapsuuteni oli täynnä. Tuntuu pahalta, että opin nuoresta lähtien valehtelemaan helvetin pelossa asiat aina parhain päin. Edelleen herkästi puhun asiat "parhain" päin ja hieman totuuden vierestä kuin kerron sen epätäydellisen totuuden.