Miksi Suomessa ei oikein osata tehdä hyviä tv-sarjoja? Asiallista keskustelua!
Miksi Suomessa ei oikein osata tehdä hyviä tv-sarjoja? Asiallista keskustelua!
Lähdin oikeastaan pohtimaan tätä, kun katsoin Sykkeen uutta tuotantokautta. Sarjassa on hirveän paljon laadukkaita elementtejä ja rahaakin on käytetty, mutta silti se putoaa suomalaisen tv-viihteen väkinäiselle tasolle. Mielestäni juonenkäänteet ovat saippuamaisia ja kliseisiä ja monet yksityiskohdat (enkä nyt puhu lääketieteellisestä tasosta) epäuskottavia ja hutiloituja. Kohdat, joissa tarina saa vauhtia tai uuden käänteen, ovat monesti liian hätäisiä ja ärsyttävästi pedattuja. Tämä ärsyttää, koska sarjassa on kuitenkin eturivin näyttelijöitä, jotka tekevät hyvää työtä ja monia aineksia laadukkaaseen sarjaan.
-
Mutta siis: miksi Suomessa ei osata? Mikä mättää? Ei voi olla kyse pelkästään rahasta, vai voiko? Onko teidän mielestänne Suomessa tehty hyviä ja laadukkaita sarjoja? Mulle tulee nyt mieleen pari, joissa ei ole ollut kauheasti valittamisen sijaa: Koukussa ja Tellus.
-
Toivoisin, että keskustelu olisi asiallista. Jos olet jotakin mieltä suomalaisesta tv-tuotannosta, yritä perustella. Ja mielelläni kuulisin, miten tv-sarjojen tasoa voisi parantaa. Silkkaa haukkumista en jaksaisi lukea.
Sivut
Suomessa on aivan liian pienet markkinat. Tv-sarjojen tekeminen vaatii valtavasti rahaa ja sitä myöten myös katsojalukuja. Eikä pelkästään tv-sarjat. vaan myös elokuvat.
Tanskassa on ihan yhtä pienet markkinat, mutta siellä on tehty monta sarjaa, jotka ovat saaneet myös suuren kansainvälisen suosion, joten tuo on vähän huono argumentti.
Minusta Mustat lesket on hyvä.
Helppo elämä ja Puhtaat valkeat lakanat nyt ainakin täyttävät hyvän sarjan kriteerit.
Yksi syy voi olla se että apinoidaan jenkki- tai skandinaavisarjoja, jolloin ollaan tietysti niihin verrattuna altavastaajia, koska alkuperäinen on yleensä paras. Mutta onhan täällä tehty hyviäkin sarjoja.
Tämä on ihan totta! Mitähän anskassa tehdään toisin?
Ap
Osaatko sanoa esimerkin apinoidusta, vai tarkoitatko enemmän sitä, että apinoidaan jotain tyylilajia? Tästä tulee mieleen, että "aidoimmin" suomalaiset, suomalaisia erityispiirteitä hyödyntävät sarjat ovat helpommin aidompia kuin sellaiset, joissa on esim. siirretty amerikkalaisia tv-kliseitä kotimaiseen tuotantoon, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan.
-
Kuulisin mielelläni esimerkkejä mielestäsi hyvistä sarjoista! Mulle tuli muuten mieleen yksi hyvä sarja, Hinnalla millä hyvänsä. Sehän nyt ei ollut mikään elämää suurempi sarja, mutta kuitenkin sellainen hauska sarja, jossa sarjan oma maailma oli minusta luotu onnistuneesti ja kokonaisvaltaisesti.
Ap
Tanskassa on laajemmat markkinat jo kielellisesti.
Minusta käsikirjoituksen suurin ongelma on saippuamaisuus ja epäuskottavuus mutta myös ennalta-arvattavuus. Vaikka pidinkin Sykkeestä, niin joka jaksossa oli keskeisenä teemana jokin lehdistä tuttu tapahtuma: valelääkäri, sairaalahenkilökunnan lääkkeiden väärinkäyttö, vuoristotauti jne. Mikään aihe ei yllättänyt. Sitten kun tämä tuttu aihe vedetään vielä överiksi, niin saippuamaisuus korostuu.
Toinen iso ongelma on suomalaisen näyttelijätyön taso muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Kun katsoo vaikka muita pohjoismaalaisia sarjoja, niin näytteleminen on siellä paljon luontevampaa ja siten uskottavampaa. Brittisarjoissa puolestaan nähdään aivan huippunäyttelemistä ja se on sitä komiikasta vakavaan draamaan.
Mustat lesket!
Ehkä periaatteessa, mutta ei se ero niin merkittävä ole, että samantasoinen sarja löisi Tanskasta läpi suurella maailmanlaajuisella mittakaavalla, mutta suomalainen ei. Tanskasta ja Ruotsista näitä sarjoja on lähtenyt maailmalle useampi ja jotkin yksittäiset jo pari vuosikymmentä sitten, Suomesta ei ainuttakaan. Tämä sama ilmiö löytyy esim. musiikista: Tanskasta, Ruotsista ja Norjastakin on useampiakin maailmalla tunnettuja muusikoita, mutta Suomesta ei ainuttakaan.
Syitä tähän voi vain arvailla, mutta kai täällä jonkinlainen talent-tyhjiö viihteen suhteen on.
Tanskan väkiluku on samaa luokkaa kuin Suomessa. Toki varmasti ruotsalaiset ja norjalaiset ostavat tanskalaisia sarjoja, mutta tarvitsevat hekin tekstityksen (muistaakseni skandinaavisten kielten ymmärtäminen menee niin, että norjalaiset ymmärtävät parhaiten sekä tanskaa että ruotsia, tanskalaiset ja ruotsalaiset taas ymmärtävät sukukieliään huonommin - tämä siis puhuttuna, kirjoitettu kieli asia erikseen). Tanskalaisia sarjoja on myyty kuitenkin myös muualle Eurooppaan.
Ap
Jossain poliisisarjassa on ollut jenkkisarjojen ikivanhoja kliseitä aika räikeinä välillä.
Kyllä Syke on hyvä, ehkä pientä väkinäisyyttä mutta hyvin puskee eteenpäin ja epäoleellisuuksia ei ole juuri yhtään. Tarkoitan tyhjäpäiväisiä hetkiä. Klikkaa mua oli loistava Mustat lesket paranee koko ajan ja on oikeasti draama-komediaa. Salkkarit on ihan hyvä saippuasarja myös. Pirunpelto oli hyvä ja Taivaan tulet oli hyvä.
Uusi päivä ei ole herättänyt kiinnostusta.
Paskaa käsikirjoitusta ja ohjausta ei raha pelasta. Ehkä tollainen viihdejuttu nähdään Suomessa vielä sellaisena höpöhöpönä johon ei ne lahjakkaimmat tyypit hakeudu.
Oliko sun mielestä Sykkeessä hyvää näyttelijäntyötä? Mun mielestä oli, mutta löytyi sitten päinvastaistakin. Mietin, missä ongelma. Esim. Tiina Lymi, joka on erinomainen näyttelijä, oli tosi päälleliimattu raskaushuuruisena Marleenana. Antti Luusuaniemi taas on mun mielestä todella vakuuttava lääkäri, siis todella lääkärimäinen.
Ap
Roba oli hyvä myös.
Mä en ole nähnyt Mustia leskiä, kun meillä ei ole telkkaria, enkä aiemmin saanut oikein koneella Nelosen ohjelmia toimimaan. Ehkä pitää yrittää löytää jostain ja katsoa, kun niin sitä hehkutatte!
Ap
Ai vitsi, tätäkään en ole nähnyt. Tulisipa Netflixiin!
Ap
Suomessa juuri nuo "eturivin näyttelijät" ovat ongelman ydin: pikkuruinen ja sisäsiittoinen porukka, jonka nuoremmalla väellä on suvun näyttelijäntaidoista jäljellä lähinnä sukunimi tai viittaus johonkuhun edesmenneeseen sukulaiseen. Pieni piiri pyörii ilmeisesti omalla painollaan, mutta samallahan se vauhti aina hidastuu, ja laadusta päätellen loppu on aika lähellä.
Sivut