Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Käyttekö ruokakaupassa? Minä en kykene siihen joten se on jäänyt miehen hommaksi. Onko ketään yhtä luuseria olemassakaan? Olen perheellinen erakko.

Kommentit (6)

Kävin itse vasta 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa ruokakaupassa, koska pelotti vain niin kauheasti.

Olisiko sinun mahdollista alkaa pikku hiljaa altistusterapian kautta opettelemaan kaupassa käyntiä? Voisitko aluksi mennä sinne vaikka miehesi kanssa, jäädä vaikka autoon ensimmäisellä kerralla jos sisälle meno tuntuu vielä liian pelottavalta? Seuraavaksi voisit kokeilla seistä kaupan eteisessä, ja lopulta, jos uskallat, mennä rohkeasti vain sisälle. Muista, että kaikki ihmiset elävät omaa elämäänsä eikä kukaan arvostele tai tuomitse sinua kauppareissulla, jos sitä pelkäät. Ja voit mennä sinne ruuhka-aikojen ulkopuolella, tyyliin arkiaamuna kymmeneltä, jolloin ihmiset ovat töissä eikä lounasaikakaan ole alkanut. 

t. Kaikenlaisia fobioita omaava, joka on vuosien terapian ja harjoittelun avulla saamassa niistä yliotteen.

Ja mitä tulee tuohon "luuseriuteesi", niin olet kuitenkin saanut perustettua perheen ja sinulla on mies. Ilmeisesti myös arjen pyöritys sujuu kuitenkin fobiastasi huolimatta. Olet siis kaikesta huolimatta saavuttanut asioita elämässäsi, ja olet juuri tuollaisena äärettömän arvokas ihminen. :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Mulla meni muutama vuosi niin etten pystynyt käymään ruokakaupassa yksin, useimmiten pystyin lähtemään poikaystävän kanssa mutta monesti silloinkin hänen täytyi asioida kassalla yms. Nyt helpottanut mutta joskus ahdistaa silti.

Vierailija

Oli nuorempana aikoja, jolloin en aina uskaltanut mennä kauppaan. Sittemmin siihen on varsinkin näin yksin eläessä tottunut, ei noista kissoista oikein ole kaupassa kävijöiksi...

Vierailija

Virtahepo kirjoitti:
Kävin itse vasta 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa ruokakaupassa, koska pelotti vain niin kauheasti.

Olisiko sinun mahdollista alkaa pikku hiljaa altistusterapian kautta opettelemaan kaupassa käyntiä? Voisitko aluksi mennä sinne vaikka miehesi kanssa, jäädä vaikka autoon ensimmäisellä kerralla jos sisälle meno tuntuu vielä liian pelottavalta? Seuraavaksi voisit kokeilla seistä kaupan eteisessä, ja lopulta, jos uskallat, mennä rohkeasti vain sisälle. Muista, että kaikki ihmiset elävät omaa elämäänsä eikä kukaan arvostele tai tuomitse sinua kauppareissulla, jos sitä pelkäät. Ja voit mennä sinne ruuhka-aikojen ulkopuolella, tyyliin arkiaamuna kymmeneltä, jolloin ihmiset ovat töissä eikä lounasaikakaan ole alkanut. 

t. Kaikenlaisia fobioita omaava, joka on vuosien terapian ja harjoittelun avulla saamassa niistä yliotteen.


Voisin harjoitella miehen kanssa. Joskus vaan päätin, että pysyn luuserina ja annan miehen hoitaa kaupassakäynnin, kun se näkyy niin hyvin hoituvan. Laitan yleensä kauppalistan tekstarina.
En ymmärrä itsekään miten olen saanut perheen perustettua. Lienee sanomattakin selvää, etten käy perhejuhlissa enää. Itsetunto on ihan nolla. Sain psykiatrisella diagnoosiksi harhaisuushäiriön. Luulen ihmisten puhuvan minusta ja ilkkuvan minulle. Pitäisi käydä ihmisten ilmoilla ja huomata ettei se ole totta. Esim. naapureiden kanssa en ole tekemisissä kun en ole muidenkaan. En enää uskalla. Huono malli lapsille. Ovat jo isoja koululaisia kaikki.

Vierailija kirjoitti:
Virtahepo kirjoitti:
Kävin itse vasta 19-vuotiaana ensimmäistä kertaa ruokakaupassa, koska pelotti vain niin kauheasti.

Olisiko sinun mahdollista alkaa pikku hiljaa altistusterapian kautta opettelemaan kaupassa käyntiä? Voisitko aluksi mennä sinne vaikka miehesi kanssa, jäädä vaikka autoon ensimmäisellä kerralla jos sisälle meno tuntuu vielä liian pelottavalta? Seuraavaksi voisit kokeilla seistä kaupan eteisessä, ja lopulta, jos uskallat, mennä rohkeasti vain sisälle. Muista, että kaikki ihmiset elävät omaa elämäänsä eikä kukaan arvostele tai tuomitse sinua kauppareissulla, jos sitä pelkäät. Ja voit mennä sinne ruuhka-aikojen ulkopuolella, tyyliin arkiaamuna kymmeneltä, jolloin ihmiset ovat töissä eikä lounasaikakaan ole alkanut. 

t. Kaikenlaisia fobioita omaava, joka on vuosien terapian ja harjoittelun avulla saamassa niistä yliotteen.


Voisin harjoitella miehen kanssa. Joskus vaan päätin, että pysyn luuserina ja annan miehen hoitaa kaupassakäynnin, kun se näkyy niin hyvin hoituvan. Laitan yleensä kauppalistan tekstarina.
En ymmärrä itsekään miten olen saanut perheen perustettua. Lienee sanomattakin selvää, etten käy perhejuhlissa enää. Itsetunto on ihan nolla. Sain psykiatrisella diagnoosiksi harhaisuushäiriön. Luulen ihmisten puhuvan minusta ja ilkkuvan minulle. Pitäisi käydä ihmisten ilmoilla ja huomata ettei se ole totta. Esim. naapureiden kanssa en ole tekemisissä kun en ole muidenkaan. En enää uskalla. Huono malli lapsille. Ovat jo isoja koululaisia kaikki.

Saatko mitään hoitoa ongelmaasi, käytkö esim. psykoterapiassa? Tosiaan, kuten sanoit itsekin, paras käytännön hoito taitaisi olla se, että alkaisit pikku hiljaa totutella ihmisten ilmoilla olemiseen ja sen myötä huomaisit, että maailma on oikeasti ihan mukava ja turvallinen paikka olla. Tuollaisen askeleen ottaminen on tietenkin hirveän iso asia, joten olisi varmaan hyvä, että sinulla olisi samaan aikaan mahdollisuus saada jonkinlaista keskusteluapua ja käsitellä tunteitasi asiaan liittyen. 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla