Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Palstalla vakiokommentti kaikkeen on "ihminen ei muutu". Kun mietin itseäni ja läheisiäni, kaikki muuttuvat.

Minä elin lapsuuden varsin rennossa ympäristössä, epäjärjestys oli huomattava. Tavarapinoja kaikkialla, kuppeja ja vaatteita lojui ympäriinsä, samoin lasten leluja. Siivouspäivät olivat koko perheen inhokkeja, sänkyjä ei ikinä pedattu, hyllyillä pölyä jne. Ei varsinaisesti likaista, mutta sekaista.
Kun muutin omilleni asumaan, olin samanlainen sottapytty kuin aina. Olin asunut pois kotoa 4 vuotta, kun innostuin siivoamisesta. Nykyään siivoilen ja järjestelen huvikseni monta kertaa viikossa. Mitään neuroosia on turha huudella, en ahdistu sotkusta tms. Minusta vain on mukava siivota ja nollata ajatuksia samalla.

Kummitätini sen sijaan oli aina siisteysfriikki ja kaiken piti olla tiptop, mutta viime vuosina hän on lopettanut. Sanoi ettei vaan enää koe siivoamista tärkeänä ja se tuntuu rasittavalta suorittamiselta. Muuten kyllä jaksaa touhuta ja huolehtii itsestään, eli en ole huolestunut että olisi masentunut tms.

Nuorena minulle ja ystävilleni oli tärkeää, että oli paljon merkkituotteita (vaatteet, kosmetiikka) ja elämäntyyli oli varsin pinnallinen ja pyrimme näyttämään ulospäin rikkailta :D Pikkuhiljaa kaikki ovat rauhoittuneet, yhdessä käydään kirpputoreilla, vaatteissa persoonallisuus ja laatu ovat tärkeämpiä kuin logo, kosmetiikassa riittää että toimii.

Kaksi ystävääni (eivät tunne toisiaan) aiemmin söivät todella terveellisesti. Kaiken ruoan tekivät itse tuoreista aineksista, mitään valmista ei koskaan jne jne. Niin vaan nykyään maistuu muukin. Yksinkertaisesti eivät kuulemma enää jaksa panostaa.

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla