Vierailija

Käyn päivittäin hänen luonaan kaksi kertaa. Aamupäivästä kylvetän hänet, teen aamiaisen ja pelaan hänen kanssaan shakkia/Trivial Pursuitia. Sitten käymme kävelyllä ja ruokkimassa sorsia. Hän on pyörätuolissa joten työnnän häntä ja autan hissin kanssa.

Päivällä käy toinen hoitaja joka hoitaa lääkkeiden antamisen.

Illalla teen hänelle iltaruuan ja ruokimme hänen kalansa. Luen hänelle jos hän haluaa ja autan hänet sänkyyn.

Olisiko vihjeitä mitä voisin tehdä enemmän?

Kommentit (11)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Juu, tuttu vuosien takaa ja mennyt huonompaan kuntoon iän myötä. Osaa puhua (mistä moinen oletus ettei osaisi?)

On masentunut varsinkin kun ei pääse itse ulos liikkumaan.

Ei joka asiasta tarvitsisi vääntää tappelua/Porvoo-vääntöä mutta jos saatte siitä jotain tyydytystä niin sille en voi mitään.

Ap

Vierailija

Vaikka tämä vaikuttaakin provolta, vastaan kuitenkin ajankohtaisen aiheen vuoksi.

On tärkeää olla läsnä ja kuunnella. Vaikka aina ei puhumista ja tekemistä olisikaan, niin yhdessäolo tuo vanhukselle turvallisuudeen tunnetta. Hänen ei tarvitse huolehtia mistään. Apu ja tuki on päivittäin lähellä. Luotettavaan läheiseen voi turvautua kaikissa mieltä painavissa ongelmissa.

Vierailija

En tiedä onko tilanne totta vai ei, mutta,

- kysy, mitä pappa haluaisi tehdä

- voisiko jonain päivänä tehdä muuta kuin ruokkia sorsia esim mennä toripäivänä torille?

- mitä luet? kiinnostaako sanomalehdet?

Vierailija

No vastaan vaikka tämä provo onkin. Hankit hänet kotihoidon piiriin jos ei selviä kerran aamulla ja illalla ilman sinua. Pappahan nääntyy jos jäät vaikka auton alle tms.

Vierailija

Et luultavasti voi kauheasti tehdä. Jos on kyse fyysisistä vaivoista, niihin oikea osoite on lääkäri, tosin vanhuusiässä usein kaikkia vaivoja ei vaan saada pois millään.

Psyykkisillekään vaivoille ei oikein voi muuta kuin mitä teetkin jo,  eli olet seurana, juttelet, käytät ulkona. Jos tilanne on vakava, masennuslääkkeesetä voi olla apua. Mutta aika usein vanhukset ovat jonkin verran apeita ja masentuneita ihan elämänsä rajoitusten takiakin, eikä sille hirveästi mitään voi. On luonnollinen prosessi, että kun joutuu luopumaan terveydestään ja kyvyistään ja tietää että pian koko elämästään, on raskaitakin psyykkisiä prosesseja, joita ei millään piristämisyrityksillä saa pois.

Vierailija

9, olen kyllä järjestänyt tilanteen hätätapausten varalta. Viihdyn hänen kanssaan ja hän minun. Ilmeisesti siiän on jotain väärää että vietämme aikaa keskenämme?

Ap

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla