Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Arkku raskas kantaa...

Liikkuminen on todella hankalaa ja epämiellyttävää, joten hän teettää kaiken mahdollisen miehellään eikä voi käydä töissä tai ulkona. Polvet ja selkä hajosivat vuosia sitten ja nyt tuli sydämeenkin ongelmia. Liikuntaa hän ei siis saa ja päivä menee sohvalla lojuten ja yöt sängyssä raskaasti kuorsaten. Ylipainosta johtuen verensokeri heittelee, diabetes vaivaa ja nälkä on koko ajan. Ruokaa menee siis valtavasti ja nimenomaan rasvaista & sokerista. Kaiken tämän keskellä paino nousee hälyttävää vauhtia. Mies kantaa kotiin hirveästi epäterveellistä syötävää, mm. litratolkulla jäätelöä ja isoja karkkisäkkejä.

En tiedä onko ystävälläni masis vai itsemurhameininki, mutta ei ole tehnyt elettäkään painon pudottamiseksi. Vähän huolestuttaa tilanne varsinkin nyt, kun sydänoireet ovat alkaneet ja kun hän on jäänyt neljän seinän sisälle ja käy enintään facessa.

Onko se vain niin, että ihmisellä on oikeus syödä ja lojua itsensä hengiltä? Teenkö väärin, jos en nyt auta ystävääni?

Sivut

Kommentit (31)

Vierailija

Totta kai ihmisellä on oikeus syödä ja lojua itsensä hengiltä. Jos ystävä haluaa apua, niin on hyvä että on ihmisiä jotka auttavat. Mutta jos hän ei sitä halua, ja jopa suuttuu avun tuppaamisesta, niin silloin pitää antaa toisen olla rauhassa. Eiköhän hän itsekin ymmärrä, ja paremmin kuin kukaan muu, lihavuutensa haitat. 

Vierailija

Voitko jutella sen miehen kanssa? Ystävälläsi on toki oikeus syödä itsensä kuoliaaksi, mutta ystävyyden/ rakkauden nimissä voisitte ainakin yrittää. Valistuksen puutetta tuollainen lihominen ei ole, mutta ystäväsi tarvitsee tukea. Jos saisitte ajatukset rullaamaan hänen aivoissa, hän tarvitsee ennen kaikkea vertaistukea. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Auts. Taitaa ystävä tehdä hidasta kuolemaa. Tosta ei ilman lääkäreiden apua selviä.

Olen samaa mieltä, että on erittäin epätodennäköistä että ilman ammattiapua tuosta selviää. Voi tarvita lääkäreitä, ravitsemusterapeuttia, psykologia tms. Ja ehto tietysti on että itse haluaa sitä apua ja ottaa sitä vastaan. Kukaan ei voi auttaa jos ei halua.

Sinänsä joskus nämä sairaalloisen ylipainoiset porskuttavat yllättävän hyvinkin. Itselläni on suvussa isän sisko, joka on 160 cm / 160 kg, ollut ainakin 40 vuotta tuota kokoluokkaa. Polvissa on kulumaa ja kulkee nykyisin rollaattorilla, mutta muuten ei terveydessä ole koskaan ollut vikaa, ei edes mitenkään huonoja veriarvoja. Ja hän puolustaa raivokkaasti oikeuttaan olla juuri sellainen kuin on, ja ajaa ulos asunnostaan kaikki jotka ottavat painon tai avun tarpeen puheeksi. Ja siihen hänellä tietysti on oikeus. Jos ihminen on jo 70 vuotta läskinsä kantanut, ja haluaa niitä kantaa hautaan asti, siitä vaan.

hmm

Tuollainen lihavuus sekoittaa hormoonitoiminnan,hänellä on aina nälkä vaikka söisi jatkuvasti.Laihduttamisen alkuun on vaikea päästä.

Vierailija

Arkku raskas kantaa... kirjoitti:
Teenkö väärin, jos en nyt auta ystävääni?

Miten ajattelit, että voisit ystävääsi tilanteessa auttaa? Syyllistämällä? Kantamalla hänelle laihdutusoppaita? Takavarikoimalla hänen suklaapatukkansa?

Voit olla ystäväsi tukena jos hän itse haluaa muuttaa tilannettaan, mutta muuta et voi asialle tehdä. 

Vierailija

Kaksi vaihtoehtoa. 

a) Sovitte hänen miehensä kanssa, että sinä ostat kaverisi syömiset jolloin kaveri ei voi syyttää miestään.

b) mies jättää tuon naisen. Naiset laihduttavat sinkuksi jäätyään.

Vierailija

Minua ihmetyttää näissä ahmijatapauksissa se, että miksi joku aina kantaa sitä ruokaa ja muuta syötävää ja juotavaa suuret määrät ahmijalle ja näin edesauttaa ja tukee sitä lihomista. Kun paino on jo tuollaisissa lukemissa, ei enää itse edes kykene raahaamaan ostoksia kaupasta, vaan joku toinen sen tekee. Sitten ihmetellään että miksi  näin käy. Sama homma kuin kuskaisi alkoholistille viinaa koko ajan.

Tässäkin tapauksessa mies toimii lihomisen ja ahmimisen mahdollistajana. Miksi?

Vierailija

Mun ystävä on vähän pidempi, mutta paino samoissa lukemissa. On myös nuorempi. Muutoin tilanne ilmeisesti sama. Hän taas jäi sairauslomalle töistään erään leikkauksen jälkeen, josta ei olekaan sitten toipunut, eli ei pysty liikkumaan kuin kepeillä.

Koskaan ei ole myöntänyt, että terveysongelmat johtuvat ylipainosta (bmi jotain 40-50). Käytti vuoden siihen, että väenvängällä hankki erään harvinaisen diagnoosiin. Juoksi lääkäriltä toiselle, ylilääkärikin puhutteli jo ylipainoasiasta ainakin kerran. Vaati tutkimuksia ja nyt vaatii yhteiskuntaa kustantamaan hänelle kuntoutuksia jne. Töihin ei voi mennä, mutta baariin ja etelänlomille kyllä voi ;) Kertaakaan ei kuitenkaan mennyt yksityiselle lääkärille ;)

Itse epäilen, että terveysongelmia ei olisi ainakaan tuossa mittakaavassa, jos ylipainoa olisi reilusti vähemmän. Uusia leikkauksia on kuulemma suunnitteilla. Jos kehtaisin, niin sanoisin ystävälleni, että kannattaisiko harkita lihavuusleikkausta. Ilmeisesti ei halua, koska ruoka tuntuu olevan tosi tärkeää hänelle.

Vaikuttaa siis siltä, että hänellä hoidetaan oireita, eikä varsinaista juurisyytä, joka on siis massiivinen ylipaino, joka invalidisoi hänet kotiin. Tuntuu ihan tosi pahalta hänen puolestaan, koska epäilen että ongelmien juurisyyt ovat päänsisäisiä (ruokaongelma), hän saa siis väärää/riittämätöntä hoitoa, jolloin asiat johtavat siihen, että ennenaikainen kuolema on melko todennäköinen :(

niin varmaan

Vierailija kirjoitti:
Ylipaino voi pikemminkin olla seurausta noista vaivoista kuin syy.

Mikä vitsi!! Kummankohan luulisit tulleen ensimmäisenä?

Vierailija

Herrajumala, en voi uskoa että joku on tuossa tilassa! En tässä muuta voi sanoa, vaikka tyhmästi sanottu onkin. Itse pelkään kovasti saavani 2. tyypin diabeteksen, kun on sukurasitetta. Olen kuitenkin bmi alle 20 ja liikkuvainen ihminen.

Toivottavasti kaverisi pääsee laihdutusleikkaukseen ja selviää vielä elämään!

Vierailija

Ystävälläsi on joku syy mihin hän syö. Onko avioliitto kunnossa? onko lapsettomuutta? onko rahahuolia? selvitä syy mihin suruun hän syö.

Vierailija

Mielestäni on hämmästyttävää, ettei itseään hengiltä syöviä kärrätä pakkohoitoon. Itsensä hengiltä laihduttavat kyllä kärrätään hoitoon kiireen vilkkaa.

Vierailija

Tässähän tilanne on sama kuin alkoholismin kanssa, eli sen muutoksen pitä lähteä itsestä. Sinä tai kaverin mies ei voi kaveriasi parantaa, valitettavasti. Olkaa tukena ja kannustakaa jos ystävä itse ilmaisee halua tuosta nousta.

Vierailija

Entä jos koitat vedota sen tunteisiin ja saat hänet tuntemaan itsensä tärkeäksi? Purskahdat vaikka itkuun, jos puhuu jostain vaivasta ja selität, ett pelkäät menettäväsi hänet? Voisit vaikka jotenkin ilmaista, ettei lihavuus ole hänen syynsä, vaan syynä on jokin sairaus

Vierailija

Voit auttaa ystävääsi ns. interventiolla, tietenkin hänen miehensä kanssa: kaikki jätskit, karkit, mässyt pois. Käykää kaapit läpi ja heittäkää pois kaikki lihottava ruoka ystäväsi nähden, rauhallisesti. Silloin ystäväsi näkee konkreettisesti, että välitätte hänestä. Puhuminen, syyllistäminen, nalkutus ei auta.

Interventiot kuuluvat AA:n periaatteisiin: juopon viinajemmat ratsataan ja viinat kaadetaan viemäriin. Asiallinen ote, ei kauhistelua tai huutamista. (Sinkkuelämässäkin oli kerran interventio. Se kohdistui dildoon, josta yksi kaveruksista oli tullut liian riippuvaiseksi. :))

Intervention jälkeen pitäkää yhdessä miehen kanssa huolta, että ystäväsi pääsee lääkäriin. Varatkaa aika ja joko aviomies tai sinä menette hänen kanssaan sinne. Tottakai se on hankalaa, noloa, hävettävää ja aggressioita herättävää (ensireaktiona), mutta noista tunteista toipuu nopeasti ja puoli vuotta myöhemmin ne ovat varmaan jo unohtuneetkin. 

Jatko riippuu sitten lääkärin suosituksista ja lähetteistä. 

Jos aviomies ei suostu tällaiseen toimintaan, en tiedä mikä neuvoksi. Yksin et siitä selviä, mies on hänen läheisin ihmisensä ja siksi tärkein. 

Puhuminen tuskin auttaa. Ystäväsi on kyllä terpaian tarpeessa, mutta siihen tarvitaan ammattilainen. 

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla