Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
ahdistunut

Onko teillä kenelläkään kokemusta jonkin sortin pakkoajatuksista/paniikkihäiriöstä/ahdistuksesta. Mulla on viime aikoina ilmennyt pelkotiloja julkisilla paikoilla. Pelkään menettäväni kontrollin itseeni, pelkään että kosketan jota kuta ihmistä ja he luuleevat että lähentelen. Erityisesti pelkään jos lähellä on lapsia, että joku syyttää heihin koskemisesta. Vaikka kaiken järjen mukaan enhän minä kehenkään koske enkä ole ikinä koskenutkaa mutta pelko että menetän kontorolli ja järkeni ja kaiken on kasvanut niin isoksi, etten oikeastaan poistu kotoa jos ei ole pakko. Voiko omat traumat heijastua näin? Minua on lapsena käytetty hyväksi. Voiko se nyt sitten viedä multa järjen. Mä oikeasti pelkään sekoavani tän asia kanssa.

Kommentit (7)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kuulostaa ikävältä. :( En valitettavasti osaa neuvoa, mutta halusin jotain kirjoittaa, ettet luule ettei ketään kosketa tai kiinnosta. Oletko käynyt puhumassa jollekin ammattilaiselle? Muuta en oikein osaa neuvoa, mutta toivottavasti joku pakkoajatuksista kärsivä osaa antaa enemmän vertaistukea tai apua... 

Vierailija

Ap, ole hyvä ja tilaa itsellesi aika lääkäriin, sieltä sitten saat parempaa apua, täältä voit saada ainoastaan tukea ja todennäköisesti kettuilua! Itselläni on samaa vikaa ja vähän samaa taustaakin, mutta terapialla ja lääkityksellä olen paremmassa kunnossa nyt kuin esim. viime syksynä.

a.p

Mä tiedän että mun pitäisi mennä lääkäriin puhumaan asiasta mutta miten se onkin niin vaikeaa, jotenkin sitä häpeää. Moni ei varmaan uskoisi, jos kuulisi mitä päässäni pyörii. Mun on viellä tosi, tosi helppo jäädä kotia, koska teen töitäkin kotona.

Toiseksi en tiedä miten tämän asian toisin lääkärille esille. Tällä hetkellä tuntuu kyllä olevan iso solmu avattavana. Rohkeutta pitäsi kerätä ja lähteä hoidattamaan asiansa kuntoon. Nyttenkin kun asian kirjoittaa niin tulee sellainen olo, että onko tämä oikeasti tämä asia minun nupistani. 

Mäkikuismaa olen ostanut ja syönyt nytten pariviikkoa, kun netistä siitä luin, lisäksi ostin epa-omagoita ja b-vitamiinia

Vierailija

a.p kirjoitti:
Mä tiedän että mun pitäisi mennä lääkäriin puhumaan asiasta mutta miten se onkin niin vaikeaa, jotenkin sitä häpeää. Moni ei varmaan uskoisi, jos kuulisi mitä päässäni pyörii. Mun on viellä tosi, tosi helppo jäädä kotia, koska teen töitäkin kotona.

Toiseksi en tiedä miten tämän asian toisin lääkärille esille. Tällä hetkellä tuntuu kyllä olevan iso solmu avattavana. Rohkeutta pitäsi kerätä ja lähteä hoidattamaan asiansa kuntoon. Nyttenkin kun asian kirjoittaa niin tulee sellainen olo, että onko tämä oikeasti tämä asia minun nupistani. 

Mäkikuismaa olen ostanut ja syönyt nytten pariviikkoa, kun netistä siitä luin, lisäksi ostin epa-omagoita ja b-vitamiinia

Tuossahan sä aloitusviestissä kerroit, lääkärille voit kertoa saman. Et sä mikään hullu ole, vanha trauma vaan puskee pintaan. Älä vaan jää kotiin koska sitten tilanne menee vaikeaksi. Kerää rohkeutesi ja hae apua, solmu ei ole vielä liian iso avattavaksi mutta yksin et sitä tule auki saamaan.

Tsemppiä! 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla