Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Olen ollut 6kk kotona vauvan ja esikoisemme (5v) kanssa ja olen kamala ihminen. Olen kamala, koska en halua olla 24/7 lasten kanssa, haluaisin esimerkiksi keskustella aikuisen ihmisen kanssa edes kerran päivässä, haluaisin käydä lenkillä rauhassa ilman kiirehtimistä kotiin lapsia hoitamaan, haluaisin nukkua edes yhtenä aamuna pitkään, haluaisin että joku ottaisi syliin ja sanoisi, että hyvin sä vedät, olet hyvä äiti! Näin ei kuitenkaan meillä tapahdu. Mieheni käy töissä ja hoitaa kodin juoksevat asiat, käy kaupassa, laittaa 2x viikossa ruokaa ja ulkoiluttaa koirat. Minä teen muut kotityöt ja hoidan lapset. En saisi valittaa, kun minulla on mies joka tekee edes jotakin arkea helpottavaa, en pärjäisi ilman häntä ja kerron tämän myös hänelle. MUTTA, mieheni ei arvosta minua ollenkaan. Jos olen väsynyt niin en saa levätä, koska enhän minä ole tehnyt muuta kuin VAIN leikkinyt lasten kanssa koko päivän, ruokkinut heidät ja ulkoiluttanut. Yleensä joku on koko ajan jotain vailla, joten en saa esim. istua alas ja syödä rauhassa. Tätä tarinaa kirjoitan vessassa, missä saan yleensä olla rauhassa 5min jonka jälkeen äitiä taas tarvitaan. Mieheni käy kavereidensa luona saunomassa, käy harrastuksissa ja illalla hän on töistä ja juoksevista asioista niin väsynyt, ettei hän tee muuta kuin räplää puhelintaan, eli sitä kaipaamaani keskustelua tai tsemppausta en saa. Tuntuu, että olen aivan yksin. Minnekään en voi lähteä, kun pitäisi ottaa lapset mukaan. Mieheni ei tätä ymmärrä, hän ei ymmärrä, että olen 24/7 kotona ja lasten käytettävissä, hänen mielestään se ei ole mitään ja minulla ei ole varaa valittaa, koska hän osallistuu arkiaskareisiin. Ja ei minulla varmaan olekaan, olen vain huono ihminen. No, tulipahan avauduttua. Ja joo, ei tarvitse kommentoida, että itse lapset hankit, rakastan heitä kamalasti ja puolisostakaan ei pitäisi valittaa, mutta yksinäinen olen silti ja ilmeisesti teen "työtä" millä ei ole mitään tarkoitusta tai arvostusta... Onkonhan kaikilla tilanne tämä?

Sivut

Kommentit (66)

Vierailija

Kauheen pitkä stoori tuli, lisäänpähän nyt vielä ettei mies osallistu lastenhoitoon, koska hän on tehnyt omasta mielestään tarpeeksi jo siinä vaiheessa kun tulee töistä. Ei suostu myöskään jäämään kotiin lasten kanssa, että minä pääsisin töihini lomailemaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kun päivän päätteeksi löhähdän sohvalle ja mieheni tulee juuri siihen aikaan kotiin, hän saattaa tokaista "sohvallako sitä ollaan koko päivän taas löhöilty" :< No joo ei olla löhötty, vaan ollaan pesty pyykkiä, käyty kaupassa, laitettu ruokaa pariin otteeseen, siivoiltu keittiötä, selvitelty sisaruksien riitelyä, leikitty, viihdytetty ja tehty vaikka ja mitä... On se jännä että ei arvosteta tai edes ymmärretä, mitä kaikkea hommaa kuuluukaan kotona olevalle äidille. Kaiken lisäksi jokapäiväinen metatyö, niin kuin Marja Hintikassakin joskus otettiin puheeksi. Tuntuu että mies katsoo vittuilevan epäuskoisena, kun yritän selittää mitä kaikkea hommia olenkaan tänään taas tehnyt. Hyvä idea olisi miehen kokeilla pari päivää aamusta iltaan kotona ja itse hoitaisi ne hommat mitä mies yleensä..

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun päivän päätteeksi löhähdän sohvalle ja mieheni tulee juuri siihen aikaan kotiin, hän saattaa tokaista "sohvallako sitä ollaan koko päivän taas löhöilty" :< No joo ei olla löhötty, vaan ollaan pesty pyykkiä, käyty kaupassa, laitettu ruokaa pariin otteeseen, siivoiltu keittiötä, selvitelty sisaruksien riitelyä, leikitty, viihdytetty ja tehty vaikka ja mitä... On se jännä että ei arvosteta tai edes ymmärretä, mitä kaikkea hommaa kuuluukaan kotona olevalle äidille. Kaiken lisäksi jokapäiväinen metatyö, niin kuin Marja Hintikassakin joskus otettiin puheeksi. Tuntuu että mies katsoo vittuilevan epäuskoisena, kun yritän selittää mitä kaikkea hommia olenkaan tänään taas tehnyt. Hyvä idea olisi miehen kokeilla pari päivää aamusta iltaan kotona ja itse hoitaisi ne hommat mitä mies yleensä..

Hyvä idea! Varaappa esim. kylpyläviikonloppu!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kun päivän päätteeksi löhähdän sohvalle ja mieheni tulee juuri siihen aikaan kotiin, hän saattaa tokaista "sohvallako sitä ollaan koko päivän taas löhöilty" :< No joo ei olla löhötty, vaan ollaan pesty pyykkiä, käyty kaupassa, laitettu ruokaa pariin otteeseen, siivoiltu keittiötä, selvitelty sisaruksien riitelyä, leikitty, viihdytetty ja tehty vaikka ja mitä... On se jännä että ei arvosteta tai edes ymmärretä, mitä kaikkea hommaa kuuluukaan kotona olevalle äidille. Kaiken lisäksi jokapäiväinen metatyö, niin kuin Marja Hintikassakin joskus otettiin puheeksi. Tuntuu että mies katsoo vittuilevan epäuskoisena, kun yritän selittää mitä kaikkea hommia olenkaan tänään taas tehnyt. Hyvä idea olisi miehen kokeilla pari päivää aamusta iltaan kotona ja itse hoitaisi ne hommat mitä mies yleensä..

Ap:ko jatkoi päiväkirjaansa?

Vierailija

Kerro miehellesi että hyvä isä viettää aikaa lastensa kanssa ja kannattaa nauttia vielä noista vuosista, kun lapset ovat vielä pieniä. Ne vuodet hujahtavat hetkessä ja niitä vuosia tulee vielä kaipaamaan.
Koittakaa myös järjestää aikaa parisuhteelle. Hommatkaa vaikka MLL:n lastenhoitaja ja tehkää yhdessä jotain edes pari tuntia. 6kk vauva vaan sitten mukaan, tai jos vaikka löytyy hänellekkin pariksi tunniksi hoitoapua. Keskustelkaa asioista hyvässä hengessä, kysy mitä miehesi tahtoisi ja kerro mitä sinä kaipaat elämääsi. Yrittäkää kuunnella toisianne.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun päivän päätteeksi löhähdän sohvalle ja mieheni tulee juuri siihen aikaan kotiin, hän saattaa tokaista "sohvallako sitä ollaan koko päivän taas löhöilty" :< No joo ei olla löhötty, vaan ollaan pesty pyykkiä, käyty kaupassa, laitettu ruokaa pariin otteeseen, siivoiltu keittiötä, selvitelty sisaruksien riitelyä, leikitty, viihdytetty ja tehty vaikka ja mitä... On se jännä että ei arvosteta tai edes ymmärretä, mitä kaikkea hommaa kuuluukaan kotona olevalle äidille. Kaiken lisäksi jokapäiväinen metatyö, niin kuin Marja Hintikassakin joskus otettiin puheeksi. Tuntuu että mies katsoo vittuilevan epäuskoisena, kun yritän selittää mitä kaikkea hommia olenkaan tänään taas tehnyt. Hyvä idea olisi miehen kokeilla pari päivää aamusta iltaan kotona ja itse hoitaisi ne hommat mitä mies yleensä..

Ap:ko jatkoi päiväkirjaansa?

En ole ap.

Vierailija

Varmaankin keskustelitte ennen lasten tekoa siitä, mitä kaikkia muutoksia arkipäivään ja elämään tulee lasten myötä? Puhuitte yhteisestä vastuusta ja läsnäolosta, siitä miten kotityöt jakautuvat kummankin työpäivän jälkeen? Sovitte siitä, että yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia kumpikin hoitaa tasapuolisesti silloin kun molemmat ovat kotona? Ja että lapset tehdään yhteisellä päätöksellä, eivätkä ne ole mikään naisen projekti ja päävastuu?

Ettekö puhuneet? Ette sopineet? Vai sovitte, mutta mies ei pidäkään sopimusta? Sitten on korkea aika keskustella uudelleen ja tehdä selväksi, että perhettä pyörittää kaksi aikuista ihmistä, ja siihen perheen aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen ja omasta kodista ja perheestä huolehtiminen, tai muuten sen perheen menettää. Ja vastuu ei tarkoita sitä, että käy päivätöissä ja lopun ajan huitelee omissa menoissa tai pelaa yksikseen kännykällä. Jos lapsia on vapaaehtoisesti tehnyt, niiden kanssa vietetään aikaa ja niitä hoidetaan, siinä ei ole mitään nokan koputtamista ja vikisemistä. Ällöttävä kakara tuollainen "mies".

Vierailija

Sama täällä. Ei mitään arvostusta. Mies luulee tehneensä tarpeeksi kun käy töissä mutta ei sen työ ole edes raskasta. Mun 'työssä' ei ehdi pitää tunnin kahvitaukoa, ei edes vessataukoa. Olisi eri asia jos mies elättäisi perheensä sillä työllä mutta minä tyhmä se kaiken maksan. Miehen palkka menee omiin harrastuksiin. Kuinka kehtaankin olla rikas ja äitiyslomalla istumassa sohvalla kun hän raataa toimistotyössä (facessa tai Iltalehteä lukien).
En ehkä suosittele mun taktiikkaa sinulle ap että lakkaat arvostamasta miestäsi sitten vuorostasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varmaankin keskustelitte ennen lasten tekoa siitä, mitä kaikkia muutoksia arkipäivään ja elämään tulee lasten myötä? Puhuitte yhteisestä vastuusta ja läsnäolosta, siitä miten kotityöt jakautuvat kummankin työpäivän jälkeen? Sovitte siitä, että yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia kumpikin hoitaa tasapuolisesti silloin kun molemmat ovat kotona? Ja että lapset tehdään yhteisellä päätöksellä, eivätkä ne ole mikään naisen projekti ja päävastuu?

Ettekö puhuneet? Ette sopineet? Vai sovitte, mutta mies ei pidäkään sopimusta? Sitten on korkea aika keskustella uudelleen ja tehdä selväksi, että perhettä pyörittää kaksi aikuista ihmistä, ja siihen perheen aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen ja omasta kodista ja perheestä huolehtiminen, tai muuten sen perheen menettää. Ja vastuu ei tarkoita sitä, että käy päivätöissä ja lopun ajan huitelee omissa menoissa tai pelaa yksikseen kännykällä. Jos lapsia on vapaaehtoisesti tehnyt, niiden kanssa vietetään aikaa ja niitä hoidetaan, siinä ei ole mitään nokan koputtamista ja vikisemistä. Ällöttävä kakara tuollainen "mies".

Jotkut meistä sopi asioista mutta eipä siitä voi oikeuteen viedä kun mies huomasi ettei oikeestaan halua tehdä mitään. Paitsi ero aikeissa.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei mitään arvostusta. Mies luulee tehneensä tarpeeksi kun käy töissä mutta ei sen työ ole edes raskasta. Mun 'työssä' ei ehdi pitää tunnin kahvitaukoa, ei edes vessataukoa. Olisi eri asia jos mies elättäisi perheensä sillä työllä mutta minä tyhmä se kaiken maksan. Miehen palkka menee omiin harrastuksiin. Kuinka kehtaankin olla rikas ja äitiyslomalla istumassa sohvalla kun hän raataa toimistotyössä (facessa tai Iltalehteä lukien).
En ehkä suosittele mun taktiikkaa sinulle ap että lakkaat arvostamasta miestäsi sitten vuorostasi.

Oikeasti nyt on kyllä ihan oma vikasi että tuollaiseen suostut. Ensinnäkin olet valinnut laiskan hyväksikäyttäjämiehen, ja nyt jatkat sen paapomista ja piikomista. Sitä saat mitä tilaat.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin keskustelitte ennen lasten tekoa siitä, mitä kaikkia muutoksia arkipäivään ja elämään tulee lasten myötä? Puhuitte yhteisestä vastuusta ja läsnäolosta, siitä miten kotityöt jakautuvat kummankin työpäivän jälkeen? Sovitte siitä, että yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia kumpikin hoitaa tasapuolisesti silloin kun molemmat ovat kotona? Ja että lapset tehdään yhteisellä päätöksellä, eivätkä ne ole mikään naisen projekti ja päävastuu?

Ettekö puhuneet? Ette sopineet? Vai sovitte, mutta mies ei pidäkään sopimusta? Sitten on korkea aika keskustella uudelleen ja tehdä selväksi, että perhettä pyörittää kaksi aikuista ihmistä, ja siihen perheen aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen ja omasta kodista ja perheestä huolehtiminen, tai muuten sen perheen menettää. Ja vastuu ei tarkoita sitä, että käy päivätöissä ja lopun ajan huitelee omissa menoissa tai pelaa yksikseen kännykällä. Jos lapsia on vapaaehtoisesti tehnyt, niiden kanssa vietetään aikaa ja niitä hoidetaan, siinä ei ole mitään nokan koputtamista ja vikisemistä. Ällöttävä kakara tuollainen "mies".

Jotkut meistä sopi asioista mutta eipä siitä voi oikeuteen viedä kun mies huomasi ettei oikeestaan halua tehdä mitään. Paitsi ero aikeissa.

En miettisi kahta minuuttiakaan erota miehestä, joka ei halua pitää huolta omista lapsistaan ja omasta kodistaan. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mitä mies sanoi, kun puhuitte asiasta?

Mies sanoi, että olisiko kaltaiseni ihmisen kannattanut jättää lapset hankkimatta jos en kerta niitä jaksa hoitaa. Ja sitten sanoi juurikin sen, että osallistuu ihan tarpeeksi. Ei siis ymmärrä, etten haluaisi olla 24/7 lapsissa kiinni. Jos minun "päästäminen" kodin ulkopuolelle on niin kamalaa, niin toivoisin edes saavani kotona aikuista seuraa tai edes aikaa syödä rauhassa YKSIN tai vaikka aikaa saunoa YKSIN. -ap

Vierailija

Vihaan tätä lausetta, mutta nyt en voi muutakaan! Miehenne tekee noin samasta syystä kun koirat nuolevat pallejaa! Koska he voivat niin tehdä! Tuskin miehenne lapset hoitamatta jättäisivät, jos vain kävelette ulos ovesta! Jos te annatte miehelle jonkun varavanhemman roolin omiessannne lapset automaattisesti itsellenne. Miettikään nyt edes hetken tahollanne annatteko edes mahdollisuutta toimia toisin? Vaatikaa arvoistanne kohtelua ja puhukaa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama täällä. Ei mitään arvostusta. Mies luulee tehneensä tarpeeksi kun käy töissä mutta ei sen työ ole edes raskasta. Mun 'työssä' ei ehdi pitää tunnin kahvitaukoa, ei edes vessataukoa. Olisi eri asia jos mies elättäisi perheensä sillä työllä mutta minä tyhmä se kaiken maksan. Miehen palkka menee omiin harrastuksiin. Kuinka kehtaankin olla rikas ja äitiyslomalla istumassa sohvalla kun hän raataa toimistotyössä (facessa tai Iltalehteä lukien).
En ehkä suosittele mun taktiikkaa sinulle ap että lakkaat arvostamasta miestäsi sitten vuorostasi.

Oikeasti nyt on kyllä ihan oma vikasi että tuollaiseen suostut. Ensinnäkin olet valinnut laiskan hyväksikäyttäjämiehen, ja nyt jatkat sen paapomista ja piikomista. Sitä saat mitä tilaat.

Sittenhän on kauppojen oma vika jos joku varastaa kun mitäs laittoivat tavaraa hyllyille tarjolle. Hyvä logiikka

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Varmaankin keskustelitte ennen lasten tekoa siitä, mitä kaikkia muutoksia arkipäivään ja elämään tulee lasten myötä? Puhuitte yhteisestä vastuusta ja läsnäolosta, siitä miten kotityöt jakautuvat kummankin työpäivän jälkeen? Sovitte siitä, että yhteistä kotia ja yhteisiä lapsia kumpikin hoitaa tasapuolisesti silloin kun molemmat ovat kotona? Ja että lapset tehdään yhteisellä päätöksellä, eivätkä ne ole mikään naisen projekti ja päävastuu?

Ettekö puhuneet? Ette sopineet? Vai sovitte, mutta mies ei pidäkään sopimusta? Sitten on korkea aika keskustella uudelleen ja tehdä selväksi, että perhettä pyörittää kaksi aikuista ihmistä, ja siihen perheen aikuisuuteen kuuluu vastuun kantaminen ja omasta kodista ja perheestä huolehtiminen, tai muuten sen perheen menettää. Ja vastuu ei tarkoita sitä, että käy päivätöissä ja lopun ajan huitelee omissa menoissa tai pelaa yksikseen kännykällä. Jos lapsia on vapaaehtoisesti tehnyt, niiden kanssa vietetään aikaa ja niitä hoidetaan, siinä ei ole mitään nokan koputtamista ja vikisemistä. Ällöttävä kakara tuollainen "mies".


Kaikki oli siis sovittu ja ymmärretty koska tasapuolisesti työt jakautuivat ennen. Nyt miehen asenne on vain muuttunut, että hän tekee jo ihan tarpeeksi ja minä taas en. Sitä kai se arvostuksen puute on? Esikoisen kohdalla oli myös havaittavissa asenne "sinä täällä lomailet kun minä teen kaiken työn" ja hänen "rankat työt vaatii rankat huvit"... Olin 1v kotona ja menin töihin kun en jaksanut olla pidempään...

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla