Tilanneviesti

Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Vierailija

Niin. Miehelle olen useamman kerran sanonut, mikä mättää, mutta muutosta ei tapahdu. Ei suostu puhumaan. Yritän selvittää asioita, ja vastaus on joka ikinen kerta "en tiedä". Mies vaikuttaa ihan tyytyväiseltä, mutta väkisinkin ajattelen kuinka vähän mahdan toiselle merkata jos sanon olevani onneton ja kiinnostus asiaa kohtaan on pyöreä nolla. Mies pitää minua itsestäänselvyytenä, en enää tunne itseäni rakastetuksi tai muutenkaan merkittäväksi henkilöksi hänen elämässään. Saan jatkuvasti vaikutelman, että on mukavaa kun on joku siivoamassa, jakamassa laskut ja huolehtimassa seksuaalisista tarpeista hänelle sopivalla tavalla. En saa itse vastineeksi mitään. Roikkuuko mies kanssani enää vain siksi, että on helpompaa olla yhdessä kuin erota? Odottelee, että vastaan tulee joku parempi ja vaihtaa sitten lennosta. Rakastan miestäni aivan älyttömän paljon, mutta en viihdy suhteessa johon toinen ei panosta ollenkaan. Olen koettanut kaikkia mahdollisia keinoja korjata suhdetta ja viedä sitä toivomaani suuntaan, mutta mies ei tule yhtään vastaan, viittaa kintaalla kaikelle mitä sanon, ja alan olla lopen kyllästynyt. Voimat loppuu, itsetunto murenee ja riittämättömyyden tunne musertaa. Mikä neuvoksi? Suhteemme on aikaisemmin ollut oikein hyvä ja rakastava, tunsin itseni tärkeäksi, seksi rullasi, eikä ongelmia ollut.

Sivut

Kommentit (24)

Vierailija

Mihin suuntaan miehesi haluaa viedä suhdettanne?

Ehkä ei samaan, sinulle mieleiseen?

Silloin teillä on eri päämäärät ja sen sijaan että olisit vetovastuussa suhteenne  tilasta teidän pitäisi puhua toisianne kuunnellen. Oletko kuunnellut?

Vierailija

Täällä vähän sama ongelma, tosin peliriippuvaisen kanssa, mikään ei koskaan muutu... En tiedä tajuaako tuo mies, että minä joku päivä oikeasti nostan kytkintä. Olen kyllä selkeästi koittanut kertoa, että en aio viettää loppuelämääni näin. Ehkä se on niin syvällä tuossa virtuaalielämässä, että ei tajua mitä se oikeassa elämässä tarkottaisi, kun jäisikin yksin.

Ymmärrän tunteesi AP, samat ajatukset täälläkin. Neuvoja en oikein osaa antaa, paitsi että itse olen ajatellut, että en voi pakottaa toista kiinnostumaan minusta ja heräämään todellisuuteen. Jokainen on minusta vastuussa omasta onnellisuudestaan, vaikkakin käytännössä on vaikeaa lähteä kun toista rakastaa. 

Luulen, että kun luet tekstisi uudestaan, saatat huomata että ratkaisu on melko selvä...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mihin suuntaan miehesi haluaa viedä suhdettanne?

Ehkä ei samaan, sinulle mieleiseen?

Silloin teillä on eri päämäärät ja sen sijaan että olisit vetovastuussa suhteenne  tilasta teidän pitäisi puhua toisianne kuunnellen. Oletko kuunnellut?

Sen kun tietäisin. Kuten aloitusviestissä mainitsin, mies ei suostu puhumaan ja kohauttelee olkiaan kaikelle. Jopa selkeisiin kysymyksiin vastaus on aina "en tiedä". Suurissa linjoissa toiveemme tulevaisuudesta on kutakuinkuin samat (avioliitto, lapset), jollei mies ole muuttanut mieltään minun tietämättäni. Olen pyrkinyt antamaan miehelleni sen mitä hän haluaa ja tarvitsee, mutta tosiaan summamutikassa on melko vaikeaa arvailla mitä hän kaipaa. Minun tarpeitani ja toiveitani ei oteta huomioon, ja hän ei mistään sano, ja vaikuttaa kaikinpuolin yhtä onnelliselta kuin ennenkin vaikka suhteemme onkin muuttunut. En haluaisi erota, mutta pian en näe muuta vaihtoehtoa. Nyt alkaa mielestäni olla aika lailla viimeiset hetket enää korjata tilannetta.

2, "kiva" kuulla jonkun samankaltaisessa tilanteessa olevan kokemuksia ja ajatuksia. Tsemppiä sinullekin, toivon sydämestäni että saatte suhteenne vielä toimimaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin suuntaan miehesi haluaa viedä suhdettanne?

Ehkä ei samaan, sinulle mieleiseen?

Silloin teillä on eri päämäärät ja sen sijaan että olisit vetovastuussa suhteenne  tilasta teidän pitäisi puhua toisianne kuunnellen. Oletko kuunnellut?

Sen kun tietäisin. Kuten aloitusviestissä mainitsin, mies ei suostu puhumaan ja kohauttelee olkiaan kaikelle. Jopa selkeisiin kysymyksiin vastaus on aina "en tiedä". Suurissa linjoissa toiveemme tulevaisuudesta on kutakuinkuin samat (avioliitto, lapset), jollei mies ole muuttanut mieltään minun tietämättäni. Olen pyrkinyt antamaan miehelleni sen mitä hän haluaa ja tarvitsee, mutta tosiaan summamutikassa on melko vaikeaa arvailla mitä hän kaipaa. Minun tarpeitani ja toiveitani ei oteta huomioon, ja hän ei mistään sano, ja vaikuttaa kaikinpuolin yhtä onnelliselta kuin ennenkin vaikka suhteemme onkin muuttunut. En haluaisi erota, mutta pian en näe muuta vaihtoehtoa. Nyt alkaa mielestäni olla aika lailla viimeiset hetket enää korjata tilannetta.

2, "kiva" kuulla jonkun samankaltaisessa tilanteessa olevan kokemuksia ja ajatuksia. Tsemppiä sinullekin, toivon sydämestäni että saatte suhteenne vielä toimimaan.

Tässä vietissä on jo kaksi syytä eroon...eikun kolme

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin suuntaan miehesi haluaa viedä suhdettanne?

Ehkä ei samaan, sinulle mieleiseen?

Silloin teillä on eri päämäärät ja sen sijaan että olisit vetovastuussa suhteenne  tilasta teidän pitäisi puhua toisianne kuunnellen. Oletko kuunnellut?

Sen kun tietäisin. Kuten aloitusviestissä mainitsin, mies ei suostu puhumaan ja kohauttelee olkiaan kaikelle. Jopa selkeisiin kysymyksiin vastaus on aina "en tiedä". Suurissa linjoissa toiveemme tulevaisuudesta on kutakuinkuin samat (avioliitto, lapset), jollei mies ole muuttanut mieltään minun tietämättäni. Olen pyrkinyt antamaan miehelleni sen mitä hän haluaa ja tarvitsee, mutta tosiaan summamutikassa on melko vaikeaa arvailla mitä hän kaipaa. Minun tarpeitani ja toiveitani ei oteta huomioon, ja hän ei mistään sano, ja vaikuttaa kaikinpuolin yhtä onnelliselta kuin ennenkin vaikka suhteemme onkin muuttunut. En haluaisi erota, mutta pian en näe muuta vaihtoehtoa. Nyt alkaa mielestäni olla aika lailla viimeiset hetket enää korjata tilannetta.

2, "kiva" kuulla jonkun samankaltaisessa tilanteessa olevan kokemuksia ja ajatuksia. Tsemppiä sinullekin, toivon sydämestäni että saatte suhteenne vielä toimimaan.

Tässä vietissä on jo kaksi syytä eroon...eikun kolme

Ja aloituksessa lisää.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Täällä vähän sama ongelma, tosin peliriippuvaisen kanssa, mikään ei koskaan muutu... En tiedä tajuaako tuo mies, että minä joku päivä oikeasti nostan kytkintä. Olen kyllä selkeästi koittanut kertoa, että en aio viettää loppuelämääni näin. Ehkä se on niin syvällä tuossa virtuaalielämässä, että ei tajua mitä se oikeassa elämässä tarkottaisi, kun jäisikin yksin.

Ymmärrän tunteesi AP, samat ajatukset täälläkin. Neuvoja en oikein osaa antaa, paitsi että itse olen ajatellut, että en voi pakottaa toista kiinnostumaan minusta ja heräämään todellisuuteen. Jokainen on minusta vastuussa omasta onnellisuudestaan, vaikkakin käytännössä on vaikeaa lähteä kun toista rakastaa. 

Luulen, että kun luet tekstisi uudestaan, saatat huomata että ratkaisu on melko selvä...

Eikö tästä ole joku vitsikin väännetty? Vaimo sanoo, että joku kaunis päivä minä lähden ja kahdenkymmenen vuoden päästä mies katselee ikkkunasta ja vaimo ihmettelee mitä tämä katselee ja mies sanoo, että on kaunis päivä...

Mies voi tehdä noin samasta syystä, koska ei usko sinun lähtevän kuten ap mies pitää tätä itsestään selvänä...

Vierailija

Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Mistä sinä tiedät kuinka paljon ketäkin on koittanut mitäkin korjata...

Se estää korjaamasta yhtään mitään, jos toinen ei PUHU ja toiselle kaikki on ihan sama! Yksin ei korjata yhtään mitään. Kuinka paljon sitä puhumattomuutta yms. pitää sietää, että sinä et tuomitse?

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Mitali on jo postissa!

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Huoh! Tilanne ei korjaannu kuin puhumalla ja sillä, että molemmat haluavat samaa. 

Trine

Olet tehnyt kaikkesi jo puhumalla. Mies mitä ilmeisemmin pitää sinun juttujasi merkityksettöminä. Kunhan lämpimikseen nalkuttaa. Kun ei ole tähän mennessä lähtenyt, niin tuskin se tuosta mihinkään menee...  Jos tekee uhkavaatimuksen, se on myös toteutettava, muuten sillä ei ole mitään tehoa. 

Eiköhän nyt ole tekojen aika. 

Vierailija

Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät kuinka paljon ketäkin on koittanut mitäkin korjata...

Se estää korjaamasta yhtään mitään, jos toinen ei PUHU ja toiselle kaikki on ihan sama! Yksin ei korjata yhtään mitään. Kuinka paljon sitä puhumattomuutta yms. pitää sietää, että sinä et tuomitse?

En tiedäkään, enkä tuomitse muiden eropäätöksiä. Lausahduksellani viittasin lähinnä siihen, kuinka moni tässäkin keskustelussa on kehottanut jo eroamaan. En odota mitaleja tai muutakaan ylistyksiä siitä että sinnittelen suhteessa, joka mielestäni on huono. Haluaisin aivan todella korjata asiat vielä kun se olisi mahdollista. Koska ihmiset ovat erilaisia, ja eri ihmisiin toimivat eri asiat, toivoin että joku osaisi jakaa neuvoja millä on saanut vaikkapa oman kumppaninsa puhumaan asioista, sillä minun konstini selvästikään eivät tepsi. Ehkä joku osaisi siis antaa näkökulman, jonka käytöstä olisi hyötyä omallekin suhteelleni. Ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Tästä oon kanssas samaa mieltä. Tuntuu myös että ihmisten on nykyään niin helppo sanoa, että erotkaa vaan. Jos oikeesti jopa lähes mietit eroa, niin voisitko sanoa miehelle ihan topakasti, että jos asioihin ei tuu muutosta, niin sä et jaksa enää? Asutteko yhdessä? Voisitko mennö vähäksi aikaa esim. jonkun kaverin luo tai vanhemmille? Sanoisit miehelle, että tarvitset aikaa miettiä mitä haluat. Ehkä mies ei tajua miten vakava tilanne on, ja siks suhtautuu noin välinpitämättömästi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Tiedän itsekin, että syitä eroon on monia, ja järkeni alkaa pikkuhiljaa puoltaa sitä ratkaisua. Kuitenkin tämän keskustelun tein sitä varten, että saisin kuulla esimerkiksi sellaisten parien kokemuksia, jotka ovat selvinneet samankaltaisesta tilanteesta. Tai neuvoja, miten tilannetta voisi vielä korjata. En ole valmis helpolla heittämään vuosien suhdetta hukkaan. En kyllä ollenkaan ihmettele avioerojen yleisyyksiä, jos kirves heitetään kaivoon ennenkuin asioita on edes yritetty kunnolla korjata. Ap

Kaikkea ei voi korjata. Suhde on solmittu tiettyyn aikaan ja tiettyyn elämän tilanteeseen, kun alkuperäiset motivit ei enää päde niin silloin annetaan periksi. 

Onko asenteesi miestä kohtaan sama, kun et saa niitä haluamiasi vastauksia ja mies oppinut, että pääsee helpommalta kohauttamalla olkapäitä, ihan sama.

Vierailija

Mitä sinä haluat? Jos tämä on panostamisen arvoista ja se onnistuu?
Olisiko jokin muu juttu kehittyvämpi? Tarvitsetko omaa aikaa?
Onko ukko masentunut?

Jos et saa mitään selvää, niin kannattaako siinä roikkua? Roikkua menneessä... Jos nykytila ja tuleva tuntuu huonolta....
Mitä sinä haluat?..etene sen mukaan... Et ole miellyttämässä muita näin tärkeässä omaa elämääsi koskevassa asiassa. Miellytä omaa sieluasi.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:

Mistä sinä tiedät kuinka paljon ketäkin on koittanut mitäkin korjata...

Se estää korjaamasta yhtään mitään, jos toinen ei PUHU ja toiselle kaikki on ihan sama! Yksin ei korjata yhtään mitään. Kuinka paljon sitä puhumattomuutta yms. pitää sietää, että sinä et tuomitse?

En tiedäkään, enkä tuomitse muiden eropäätöksiä. Lausahduksellani viittasin lähinnä siihen, kuinka moni tässäkin keskustelussa on kehottanut jo eroamaan. En odota mitaleja tai muutakaan ylistyksiä siitä että sinnittelen suhteessa, joka mielestäni on huono. Haluaisin aivan todella korjata asiat vielä kun se olisi mahdollista. Koska ihmiset ovat erilaisia, ja eri ihmisiin toimivat eri asiat, toivoin että joku osaisi jakaa neuvoja millä on saanut vaikkapa oman kumppaninsa puhumaan asioista, sillä minun konstini selvästikään eivät tepsi. Ehkä joku osaisi siis antaa näkökulman, jonka käytöstä olisi hyötyä omallekin suhteelleni. Ap

Mihin sitten pitäisi kehottaa? Yrittämään lisää, kun kaukaa jo huomaa että ei tuosta mitään tule jo muutaman lauseen perusteella.

Parisuhde terapiaa? Millä sinne yksin menet ja ei se mikään autuaaksi tekevä asia ole. Ja mitä sitten kun asiat on saatu korjattua? Elätte onnellisena elämänne loppuun asti?

Vierailija

Mun oli jotenkin vähä vaikea saada tästä aloitusviestistä kiinni, sori. Siis onko perimmäinen syy, että suhde on huonolla tolalla se, että mies ei huomioi sua tarpeeks eikä panosta suhteeseen? Miten tämä ilmenee? Teettekö paljon asioita yhdessä, ja jos teette niin miten mies käyttäytyy silloin? Vai onko teillä muitakin ongelmia?

Vierailija

Paha mennä heittämään tähän mitään yleispätevää ohjetta.

Näin kauempaa näyttää juurikin siltä, että mies on ihan tyytyväinen kolossaan, mitä nyt muija nalkuttaa jostain asioista, joihin ei voi tietää vastausta. Niin kuin että pitäisikö muuttaa isompaan. No, voidaanhan me muuttaa mutta saa muija hoitaa asian, kyllä mä perässä sitten tulen. Voisi olla ihan kivakin ottaa sitten kaljaa muuttoporukan kanssa. Mutta ei kyl muuten ei.

Vai tuleeko puhetta parisuhdeajasta ja pelaamisesta? Ainahan sillä suu käy, ei jaksa kuunnella. Olisi mukavampi niin voisi miettiäkin jotain laatuaikaa. Onkohan jääkaapissa vielä sitä makkaraa?

Olen itse ollut suhteessa, jossa ei keskusteltu. Oli lähinnä miehen omia projekteja, joihin olisi pitänyt aina innostua mukaan, mutta ne kilpistyivät siihen, etten osannut mitään. En osannut esimerkiksi ajaa ruohikkoa oikein, joten tämä johti siihen että ukko lykki nurtsin nurin ja marisi, että en tee koskaan mitään. Olin siis aloittanut sen leikkaamisen, mutta pidin taukoa ja sillä välin mies oli todennut kelvottomuuteni asiaan ja päättänyt jatkaa. Ja valittaa.

Tai oltiin laittamassa makuuhuoneen seinää uusiksi. Yritin katsella tapettimalleja, viritellä niistä jotain keskustelua. Mies nolasi minut selittämällä, ettei niillä tapeteilla vielä mitään tehnyt, ensin pitäisi poistaa vanha ja tasoittaa seinä (ja ihmetteli sitten, miksen ollut mitään mieltä tapeteista enää sen jälkeen).

Meidän ongelma oli se, että minä en osannut puhua ja hän ei osannut kuunnella. Ehkä myös toisin päin. Meillä pahimpiin solmuihin auttoi perheneuvola. Teki eroamispäätöksestä selvemmän.

Vierailija

Asumme yhdessä, ja pystyisin kyllä jonkin aikaa majailemaan vanhempieni luona. Toivoisin silti että saisimme asiat selvitettyä ilman moisia ratkaisuja. Mitään muuta en haluakaan, kun olla tuon miehen kanssa, mutta en silti ole valmis uhraamaan omaa onnellisuuttani sen vuoksi.

16, kyllä, tarkoitus olisi saada ongelma korjattua. Se tuskin takaa onnellista loppuelämää, mutta eihän mikään parisuhde kestä jos ei olla valmiita selättämään vaikeuksia sitä mukaa kun niitä eteen sattuu. Ja kuten olen jo useamman kerran asian ilmaissut, kaipaisin nimenomaan konkreettisia neuvoja ja vinkkejä siihen, miten muut ovat vastaavissa tilanteissa toimineet, tai onko jakaa niksejä joilla miehen on saanut avaamaan sanaisen arkkunsa. Kuten sanottua, en voi korjata ongelmaa yksin ja ytimenä tässä onkin se, millä saan miehen osallistumaan keskusteluun. 

17, juurikin näin. Minusta tuntuu arvottomalta. Mies ei halua tehdä asioita kanssani, ja jos joskus teemmekin, ei hän malta odottaa että pääsee eroon puuhasta ja saa jatkaa omia juttujaan. Puolet ajasta tuntuu siltä ettei sillä ole mitään väliä olenko paikalla vai en. Seksi ei enää kelpaa, kaikki muut hänen tarpeitaan huomioivat toiminnot kyllä. Hän tekee omia suunnitelmiaan, missä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta joskus hän torpedoi yhteiset suunnitelmamme omien juttujensa vuoksi, joka ennestään lisää tunnetta etten ole kovinkaan tärkeä osa hänen elämäänsä. Tuntuu, että teen jotakin väärin, tai en jossakin suhteessa riitä hänelle, mutta hän ei suostu puhumaan. Hellyyttä ja rakkaudentunnustuksia kyllä on jonkin verran, mutta aina minun aloitteestani. Jos en lähesty häntä, saatamme olla parikin vuorokautta koskettamatta toisiamme lainkaan. Teoriassa kaikki on siis ihan hyvin, ja tätä meininkiä on jatkunut vajaan puoli vuotta. Miehen käytös muuttui aivan yllättäen. Ap

Vierailija

Erokortin esiin vetäminen tuntuu vastenmieliseltä kiristykseltä, mutta ilmeisesti tässä on nyt sitten vitsit niin vähissä ettei muu taida auttaa. Kiitos kaikille neuvoista ja näkökulmista. Ap

Sivut

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla