Moi vaan kaikki foorumilaiset. Tämä on minun ensipostaus, mutta en ole trolli, vaan teksti on täyttä faktaa.

Aluksi hieman taustoja.

Olen parisuhteessa, asumme omakotitalossa maalla ja meille on tulossa ensimmäinen vauva syksyllä. Edestakaisiin työmatkoihin meillä menee 1,5-2h päivässä, kummallakin on normaali päivätyö, 8h arkipäivisin.

Äitini asuu yksin (isäni kuoli 5v sitten) maatilalla 10km päässä (ei työmatkan suuntaan) meistä. Tilalla on 6 sarvipäätä (ylämaankarjaa) ja nyt kesällä syntyy kaksi lisää. Äitini menetti ajokortin (ainakin) vuodeksi lääketieteellisistä syistä ja hänen nilkkansa on ollut todella kipeänä jo puolisen vuotta, hän liikkuu käytännössä kainalosauvojen tukemana. Nilkka vaatisi leikkausta, mutta edellä mainitut lääketieteelliset syyt estävät leikkauksen toistaiseksi. Hän on 74-vuotias.

Käytän häntä viiikonloppuisin ruokakaupassa ja haemme viikon ruoat, ja välillä käyn viikollakin auttelemassa erinäisissä hommissa (heinäpaalin vienti traktorilla, nurmikon leikkuu, ym. kaikkea omakotitalon ja maatilan hoitoon liittyvää, yleensä akuuttia hätää). Hän ei osaa/pysty tekemään mitää ns. miesten töitä/konetöitä. Lisäksi arkisin häntä käy auttelemassa hänen ikäisensä mies 1-2 päivänä viikossa, lähinnä noissa maataloustöissä.

Lähimpään kauppaan on matkaa 13 km ja lähimmälle bussipysäkille 3 km. Äitini ei ole ainakaan vielä saanut kuljetustukea, että pääsisi hoitamaan esim. kauppa-asiansa taksilla. Käytännössä hän on täysin muiden ihmisten kyydityksen varassa, koska ei pääse mitenkään omin voimin edes tuohon pysäkille.

Kaikki tuttavani ovat sitä mieltä, että yllä mainittujen olosuhteiden valossa vähintään noista sarvipäistä pitäisi jo osata luopua, ehkäpä myös harkita siirtymistä lähemmäksi palveluita, mutta pelkästään jo tuo karjankasvatus, siitä luopuminen tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa hänelle. "Tuovat pihapiiriin eloa jne." "Ovat niin helppohoitoisia jne."

Lisäksi hän tuntee itsensä todella yksinäiseksi. Kotipaikka hänelle on kuitenkin niin valtavan rakas, ettei hän sieltä halua lähteä muualle, vaikka kuinka olisi yksinäistä, vaan muiden olisi tultava sinne poistamaan sitä yksinäisyyttä.

Itsellä alkaa olla voimat aika lopussa tähän auttamiseen ja hän vaan itkee ja syyllistä minua, etten auta häntä hänen mielestään tarpeeksi. Tämä on ollut muutenkin vuodesta toiseen tätä samaa, ainoa ero asiassa nyt on hänen huonontunut kuntonsa.

Vaikka muuttaisin sinne asumaan, niin se maatilan työmaa ei lopu koskaan, hänen yksinäisyytensa varmaan kylläkin. Mutta en oikein näe sitä validina vaihtoehtona, että sanoisin kumppanilleni, että minäpä muutan nyt määräämättömäksi ajaksi äitini luo...

Äitini ei ymmärrä, että minulla on omakin elämä, eli normaalin työssäkäynnin lisäksi hommia omankin omakotitalon ylläpidossa ja omien projektien/harrastuksien kanssa, sekä tarvitsen aikaa myös rentoutumiseen ja ihan vaan olemiseen oman kumppanin kanssa ilman sen kummempaa puuhastelua. Vauvan tulosta nyt puhumattakaan.

Äiti mm. esitti, että vaikka vauva syntyy syksyllä, niin meidän kahden pitäisi tulla poimimaan hehtaarin tyrnipellolta tyrnit (kun hän ei pysty/jaksa), että "kyllä hän katsoo sen vastasyntyneen perään, sehän vaan nukkuu enimmäkseen..."

Olen sanonut hänelle, että menisimme puhumaan tästä asiasta jollekin ammatti-ihmiselle, mutta hän ei halua lähteä. Järki kuitenki pelaa muuten ja muisti, ihan normaalisti.

Tuntuu, ettei enää ole kohta muuta vaihtoehtoa kuin olla vastaamatta puheluihin/harventaa niitä siellä käyntejä.

Millaisia vinkkejä teillä olisi antaa meille?

Kommentit (1)

Hei, teillä on tosi rankaa. Mäkin oon aika uus tässä sivustossa ja eksyin lukemaan sun juttusi. Kaikilla on aikaa niin rajallinen ja se vaatii tasapainoilua, että saa kaikkea tehtyä. Yleensä aikaa jää todella vähän itselleen. Sun ja äitisi tilanne liikuttaa mua, koska päivittäin mulle tulee vastaan yksinäisiä vanhuksia tehdessäni puhelin työtä, heillä on niin paljon puhuttavaa, että ihan säälittää sulkea puhelinta, koska mulle ei makseta siitä ja menetän työ aikaani. Siksi sain idean. Mitä jos teen tätä työkseni, toimisin kuuntelijana ja puhelin ystävänä . Mä voisin tehdä tän homman kevyt yrittäjän pohjalla, eli ne tahot( esim. sukulaiset) jotka maksavat tästä käytetystä ajasta saisivat kotitalous vähennystä myös. Soitto ois säännöllistä 5 kertaa viikossa  30min. ja laskutus tulis kerran kuussa. Soitto paketti maksais n. ? e/kk, mitäs sanot ideasta? 

Kerro mitä mieltä oot? Onko tässä järkeä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla