Vierailija

En ole varma mitä tekisin. Toisaalta lapsi olisi ihanaa saada ja toisaalta pelottaa teenkö väärän valinnan.
Onko "normaalia" vai viittaako tämä haluun tehdä abortti?

Olen aikuinen, parisuhteessa ja työelämässä.

Kommentit (10)

Vierailija

On aivan normaalia. Enemmän ihmettelen niitä, joita tuleva elämänmuutos ei näytä ollenkaan mietityttävän. Kaikki eivät tietysti uskalla ottaa asiaa puheeksi edes netissä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kamala pelko siitä, että menettääkö jotain ja pärjääkö lapsen kanssa. Entäs jos kuitenkin kaikesta vannomisesta huolimatta jääkin lapsen kanssa yksin? Ap

Vierailija

Ihan normaalia. Normaalia on sekin, että paniikki iskee ihan loppuraskaudessa. Siinä välilläkin ehtii noin tuhat kertaa pohtia, että oliks tässä nyt järkeä ja osaanko mä mitään ja mitäs jos jotain sattuu ja.. Kaikkein vaikeimpia nuo ihan normaalit ajatukset ovat niille, jotka ovat toivoneet ja yrittäneet lasta pitkään ja sitten joutuu miettimään että onko ihan epäkelpo vanhempi, kun ei yhtäkkiä haluakaan lasta ja hirvittää ihan kamalasti. Kyllä sitä joutuu kasvamaan vanhemmaksi sekä fyysisesti että henkisesti, sitähän tuo vain on. Ihan samalla tavalla uusi työpaikka voi jännittää ja hirvittää, vaikka sitä olisi kuinka tavoitellut ja ollut iloinen paikan saadessaan. Ihan samalla lailla uusi parisuhde voi mietityttää etenkin jos on elellyt tyytyväisenä sinkkuna ja yhtäkkiä pitäisi miettiä elämän jakamista toisen kanssa. Semmoista tää on, tää eläminen.

Vierailija

Kyllä itseänikin mietitytti, vaikka esikoista toivottiin ja yritettiin tovi. Olin onnellinen kun sain tietää raskaudesta, mutta samaan aikaan iskikin pelko ja epävarmuus.
Nyt meillä on kaksi lasta.:)

Vierailija

Kuten aina suuren elämänmuutoksen johdosta jotain varmasti menettää, mutta paljon myös saa. Muutos kuuluu elämään, samoin myös sen pelko ja jännitys. Aivan normaalia siis. Ei kerro siitä, että olisit epäsopiva vanhemmaksi. Rohkeasti vain kohti uutta ja arvaamatonta! :)

Vierailija

Odotan meidän toista lasta. Tätä yritettiin 2vuotta ennenkuin sai alkunsa. Olen hieman yli raskauden puolivälin.

On jo yksi lapsi joten jonkinlainen käsitys jo vanhemmuudesta, molemmilla vanhemmilla vakituiset työpaikat, parisuhde on vahva, kaikki perus asiat elämässä kunnossa.

Silti mietin viikottain että mihin sitä oikein on ryhtymässä :)

Aivan normaalia empiä

Ihan normaalia se on miettiä, onhan asia kuitenkin uusi ja koko elämän kestävä ratkaisu. Itse kävin ihan samoja ajatuksia läpi ensimmäisen kohdalla. Ja jopa lapsen synnyttyä. :) Mutta on silti ihana asia ja kaikki empiminen unohtuu kyllä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 

Poiminnat

Suosituimmat

Uusimmat

Sisältö jatkuu mainoksen alla