Sivut

Kommentit (22)

Pitkä ja hoikka. Aina.

Voi sentään. Sieltä uimahallista puuttuivat ne laihat.

On myös meitä, jotka tuskailevat laihuutensa kanssa. Vaikka kuinka syön ja jumppaan, jalkani ja käteni ovat ja pysyvät hoikkina. Voi kunpa saisin joskus kokea muhkeat reidet ja pyylevän takamuksen. Kunpa rintani joskus yrittäisivät pursuta ulos liiveistä. Ei. Vain silloin, kun odotin tytärtäni.

Jospa minä vielä jonain päivänä lakkaan tuhahtamasta lättänälle takamukselleni, vaikka tyttäreni kuullen sanonkin peilikuvalleni, että voi miten kauniilta sinä tänäänkin näytät! (Ripsipidennyksineni)

Olet mallin mitoissa kuulostaa kirosanoilta.

Vierailija

En tietenkään moiti.

Olen opettanut heille pienestä saakka (esimerkillä, en kommentoimalla) että normaalipainoinen vartalo on kaunis, ulkoilu, urheilu ja hyvä terveellinen itsetehty ruoka kaiken a-ja-o. Ja heistä on kasvanut kauniita normaalipainoisia ja terveitä nuoria aikuisia.

Oma esimerkki on paras!

Vierailija

Kyllä se miehiinkin vaikuttaa. Lapsena kuuntelin koko ajan äitini voivottelua lihavuudestaan ja siitä, kun sille ei pysty tekemään mitään. Nyt aikuisena, en voi kuvitellakaan olevani vähänkään ylipainoisen naisen kanssa, koska en halua kuunnella ylipainosta itkemistä.

Vierailija

Ei mun äiti moittinutkaan itseään, ku oli aina mallinmitoissa. Kun minä, tytär, en enää ollutkaan mittoja 50 kg 170 cm kuten hän, vaan kun paino nousi parikymppisenä ja olin 60 kg, sain sekä isältä että äidiltä moitetta kuinka lihava olenkaan.

Vierailija

Pitkä ja hoikka. Aina. kirjoitti:
Voi sentään. Sieltä uimahallista puuttuivat ne laihat.

On myös meitä, jotka tuskailevat laihuutensa kanssa. Vaikka kuinka syön ja jumppaan, jalkani ja käteni ovat ja pysyvät hoikkina. Voi kunpa saisin joskus kokea muhkeat reidet ja pyylevän takamuksen. Kunpa rintani joskus yrittäisivät pursuta ulos liiveistä. Ei. Vain silloin, kun odotin tytärtäni.

Jospa minä vielä jonain päivänä lakkaan tuhahtamasta lättänälle takamukselleni, vaikka tyttäreni kuullen sanonkin peilikuvalleni, että voi miten kauniilta sinä tänäänkin näytät! (Ripsipidennyksineni)

Olet mallin mitoissa kuulostaa kirosanoilta.


Veit sanat suustani. Se, että syömisestä ja liikkumisesta huolimatta näyttää henkarilta, ei ole kovin imartelevaa. Silti sanon itselleni ja tytöilleni: "Olet hyvä juuri näin!" Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita kuin ulkonäkö.

Vierailija

Olen aina ollut lihava ja raskaudet toivat lisää kiloja. Meillä ex-mieheni, lasteni isä, hoiti minun läskien päivittelyn. Lasten kuullen ylisti, kuinka lihava ja vastenmielinen olen.. Keskimmäinen sitten sairastui anoreksiaan, kun ei tahtonut itsestään samanlaist virtahepoa kuin minä olen.

Minä olin hänen mielestään kaiken pahan alku ja juuri. Erossa hän jäi  exälle, enkä ole viiteen vuoteen nähnyt tytärtä lainkaan, on toki nyt jo täysikäinen, mutta edelleen sitä mieltä, ettei minua huonompaa äitiä olisi voinut koskaan saada. 

Muut lapset ovat käyneet koulunsa loppuun ja menestyneet elämässä, vain tämä exän suosikki jätti koulunsa kesken ja on enemmän ja vähemmän ongelmainen.

Läskini ehkä teki hänen elämästään helvetin, mutta minä itse en sanallakaan niistä kyllä lapsille saarnannut.

Vierailija

mitä mun pitää sitten sanoa, kun tytär kohta 4v taputtaa mun ihramahaa ja kysyy että miks äitillä on näin isomaha :( en siis hauku koskaan itteäni sen kuullen, mutta näihin tilanteisiin joku rakentava ohje ois kiva :D

Vierailija

No kyllä varmasti opetan lapsilleni,että itsestään täytyy pitää huolta liikkumalla,hoitamalla ihoaan ja hampaitaan!
Tämähän on nykyään ulkonäköpaineiden ja turhamaisuuden opettamista!Ei saa olla pulska jotta ihminen voi hyvin,lapsia ei kiusata (ainakaan siitä) kun katsoo,että ne ovat normaalin kokoisia.
Se,että opettaa lastasn pitämään itsestään huolta,ei ole turhamaista.
Meillä ei läskejä puristella,vaan kerrotaan, että äiti ja isä pysyy kunnossa liikkumalla.
Pienikin osaa kertomatta huomata,kun joku ihminen on paksu.

Vierailija

Nimenomaan näin! Äitini ihmetteli, että miksi alakouluikäisenä itkin "rumuuttani" ja "lihavuuttani" (ihan tavallinen lapsi olin ulkoisesti, ja ihan tavallinen aikuinen nyttemmin), toivottavasti lukisi tämän kaltaisia juttuja ja ymmärtäisi, että syy lienee siinä, miten äiti kovaäänisesti kauhisteli allejaan, reisiään, pohkeitaan ja vatsaansa, voivotteli "lihavuuttaan" normaalipainoisena naisena päivät pääskytysten tyttäriensä kuullen. Huonosta ulkonäköön liittyvästä itsetunnosta pois pyristely on vienyt aikaa ja vaivaa, jonka olisi voinut käyttää rakentavamminkin.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
mitä mun pitää sitten sanoa, kun tytär kohta 4v taputtaa mun ihramahaa ja kysyy että miks äitillä on näin isomaha :( en siis hauku koskaan itteäni sen kuullen, mutta näihin tilanteisiin joku rakentava ohje ois kiva :D

Meillä sanotaan että jokainen on sen kokoinen kun on,ja se on jokaisen oma asia!(t.10 joka saa kohta paskaa niskaan)

Vierailija

Ai...Meidän Perhe lehdessä taas tää juttu???Siitä on hei 2 kk kun oli viimeksi.Sama juttu joka toinen kk,aina muotoiltu vaan uusiksi.Jostain syystä lopetin lehdem tilauksen!;)

Vierailija

Jännä. Oma äiti ei koskaan valittanut ulkonäöstään saati että olisi haukkunut minua, silti olen aina vihannut sitä miltä näytän, ihan pienestä pitäen ja vielä nyt aikuisenakin.

N17 135 kg

Ei mun äiti valitakkaa vaa kehuu niit ja opetti mut myös rakastamaa lihavuutta ja ymmärtämää et se on kauneinta ja Jumalan siunaus ja tahto.

Sivut

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Uusimmat

Suosituimmat

Uusimmat

Suosituimmat