Vierailija

En oikeesti jaksa kaikkia juhlia, joihin kutsutaan. Mulla ei ole kuitenkaan sellaista "oikeaa" syytä kieltäytyä, välillä Keksin tekosyitä ja tuntuu, että sitten ihmiset loukkaantuu. Suku on vielä aika tiivis, oikeasti niitä kekkereitä on jatkuvasti: ristiäisten ja hautajaisten lisäksi joulupyhien, äitienpäivän, loppiaisen ja pääsiäisen kokoontumiset... huokaus. En itse kauheasti saa siitä mitään, että syödään hyvin ja rupatellaan. En halua syödä usein herkkuja ja silloin kun syön, se on nautinnollisinta yksin keskittyen. Olen mieluummin kotona syöden yksinkertaista lempiruokaa ja lukien jotain kiinnostavaa. Parit, kolmet juhlat vuodessa on kivat, mutta ei kahdet kuussa. Äitini haluaisi vielä juhlia erikseen jos joku on esim. saanut uuden työn, tai kesän alkua. Sitten minua pidetään outona ja kai luullaan, että en tykkää kenestäkään, kun ei kekkerit ns kelpaa.
Sitten kun on vielä ystäviä, joiden kanssa sama juttu - en jaksa tulla kaikkien kavereiden lasten synttäreille.
Tällä hetkellä olen siis toiminut niin, että osaan Osallistun, vaikka en niin välittäisi, osan väitän tekosyillä ja osaan olen sanonut vaan "ei nyt tällä kertaa tulla, kiitos." Olisko tähän muita ratkaisuja? Haluaisin, että silloin kun juhliin menen, kaikilla olisi siellä mukavaa ja minunkin epäsosiaalisempana hyväksyttäisiin.

  • ylös 4
  • alas 1

Kommentit (1)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla