Vierailija

Yläasteella kuvittelin, että osaan suunnistaa paikasta toiseen sitten, kun olen "aikuisempi", mutta nyt huomaan olleeni väärässä. Jossain vaiheessa vain tajusin, että kavereilla ei ole mitään ongelmaa eri paikkojen löytämisen kanssa. Tunnen olevani niin erilainen.

En ehkä osaa selittää tätä kovin hyvin, mutta yritetään. Minulla ei ole käytännössä ollenkaan suuntavaistoa, ei ole koskaan ollut. Tai no, osaan tietysti liikkua omassa kodissani ja pienessä kotikylässäni, mutta kaikki sen ulkopuolella on erittäin sekavaa. En osaa mennä mihinkään, en osaa liikkua kaupungeissa, kauppakeskukset ovat kuin labyrinttejä. En välttämättä tunnista paikkoja, joissa olen käynyt. Kartat ovat hyödyttömiä, koska en hahmota niiden yhteyttä todelliseen paikkaan. Minulta jää helposti asioita huomaamatta uudessa ympäristössä. Kun kävelen kadulla ja käännyn ympäri, paikka näyttää ihan erilaiselta, vaikka olen juuri tullut sieltä.

Tietenkin opin ajan kanssa pieniä alueita, jotka tulevat tutuiksi, mutta pelottaa jo valmiiksi aina kun tiedän joutuvani johonkin vieraampaan paikkaan. Tämä rajoittaa oikesti elämää aika merkittävästi. Ihan arkisten perustilanteiden lisäksi harmittaa, kun en varmaan ikinä tule matkustelemaan, vaikka haluaisin niin kovasti nähdä maailmaa. Ehkä minulla on hahmotushäiriö?

Onko muita, joilla on sama ongelma? Kuinka pärjäätte asian kanssa? Saa myös esittää kysymyksiä, jos kiinnostaa.

  • ylös 40
  • alas 0

Sivut

Kommentit (46)

Vierailija

Oletko kokeillut kartta-appseja? Niiden kanssa ei voi eksyä, kun näet koko ajan mihin suuntaan sun pitää kävellä.

  • ylös 13
  • alas 3
Vierailija

Mulla on vähän samaa vikaa, suuntavaistoni on aivan olematon ja kartan tulkitseminen vasta vaikeaa onkin. Eksyn melkein aina isoissa vieraissa rakennuksissa,  kuten virastot, sairaalat jne. ja saan sitten haahuilla käytäviä edestakaisin.

  • ylös 24
  • alas 0
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut kartta-appseja? Niiden kanssa ei voi eksyä, kun näet koko ajan mihin suuntaan sun pitää kävellä.

Vähän kuin navigaattori, jota käytetään kävellessä? Kätevää, sellaista voisikin kokeilla. Kiitos vinkistä! :) Yleensä olen suunnitellut reittejä etukäteen kotona google mapsin street viewin avulla. 

ap

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Mulla on vähän samaa vikaa, suuntavaistoni on aivan olematon ja kartan tulkitseminen vasta vaikeaa onkin. Eksyn melkein aina isoissa vieraissa rakennuksissa,  kuten virastot, sairaalat jne. ja saan sitten haahuilla käytäviä edestakaisin.

Tiedän tunteen. <3

ap

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut kartta-appseja? Niiden kanssa ei voi eksyä, kun näet koko ajan mihin suuntaan sun pitää kävellä.

Vähän kuin navigaattori, jota käytetään kävellessä? Kätevää, sellaista voisikin kokeilla. Kiitos vinkistä! :) Yleensä olen suunnitellut reittejä etukäteen kotona google mapsin street viewin avulla. 

ap

Lataa esimerkiksi sellainen kuin CityMaps2Go. Saat ladattua eri kaupunkien karttoja, ja se toimii myös offline. Näyttää koko ajan suunnan mihin kävelet. Todella helppokäyttöinen.

Vierailija

Lähde siitä ajatuksesta, että eksyminen ei haittaa. Olet koko ajan maapallon pinnalla.

Todennäköisesti et joudu sellaiseen paikkaan, ettet koskaan pääsisi takaisin kotiin. Sinä et jää loppuelämäksesi harhailemaan - paitsi tietysti, jos et uskalla pyytää apua? Siitäkö on kyse? Etkö voi kysyä apua?

Mikä siis on todellinen pelkosi?

Lähde matkalle. Katsele ympärillesi, nauti näkemästäsi. Pidä karttaa mukana, vaikket itse osaisi lukea sitä. Joku muu osaa. Kulje paikasta toiseen rauhallisesti ja luottavaisena siitä, että sitten kun sinun täytyy, pääset takaisin kotiin.

Vierailija

Ai, meitä on muitakin :) minä olen myös vailla suuntavaistoa. Osaan töihin yhtä reittiä, jos joudun kiertämään esim. tietyön vuoksi, en hahmota, mistä muualta pääsisin kätevästi tai suoraan. Olen asunut samassa kaupungissa yli 15 v.
Eksyn kauppakeskusten sisällä, enkä löydä autoa parkkihallista, etenkään jos en tule alas samalla hissillä, jolla olen mennyt ylös.
Sama tie näyttää aivan erilaiselta toiseen suuntaan mennessä. Myös eri vuodenajat saavat tutun tien näyttämään oudolta ja hups, ajan (taas) jonkun risteyksen ohi.
Olen ajatellut asian niin, etten Suomessa voin eksyä kuin korkeintaan 12 tunnin tai 1000 km:n päähän kotoani, ja luultavasti löydän jonnekin ihmisten ilmoille jo aiemmin. Metsään en kyllä mene yksin, sienessä on oltava kaveri mukana (en ole vielä siirtynyt älypuhelinaikaan).
Ironista, olen maantieteilijä. Luen kyllä karttoja sujuvasti, mutta käytäntö, se käytäntö...

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Kysymys: kuinka moni teistä suuntavaistottomista on keskosia? Tämä on ihan vaan hypoteesi. Itse olen suuntavaistoton keskonen ja tuttavapiirissäni muutkin suuntavaistottomat on keskosia. Olemme joskus miettineet, onko se sattumaa vai voisiko asioilla jotain yhteyttä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Lähde siitä ajatuksesta, että eksyminen ei haittaa. Olet koko ajan maapallon pinnalla.

Todennäköisesti et joudu sellaiseen paikkaan, ettet koskaan pääsisi takaisin kotiin. Sinä et jää loppuelämäksesi harhailemaan - paitsi tietysti, jos et uskalla pyytää apua? Siitäkö on kyse? Etkö voi kysyä apua?

Mikä siis on todellinen pelkosi?

Lähde matkalle. Katsele ympärillesi, nauti näkemästäsi. Pidä karttaa mukana, vaikket itse osaisi lukea sitä. Joku muu osaa. Kulje paikasta toiseen rauhallisesti ja luottavaisena siitä, että sitten kun sinun täytyy, pääset takaisin kotiin.

En ole ap, mutta vastaan omasta näkökulmastani. Suuntavaistottomuudessa ei ole kyse mistään epämääräisistä peloista vaan kiusallisesta käytännön ongelmasta. Esim. kauppakeskukseen eksyessä ei ole kyse siitä, että pelkäisi, että ei ikinä löytäisi sieltä pois, vaan on siitä, että turhauttaa kun aikaa menee hukkaan. Suuntavaistottomien avaruudellisessa hahmottamisessa on vikaa, mutta yleensä muuten älykkyys ei mitenkään poikkea normaalista, mutta eksyessä jokaisen nurkan taakse antaa helposti itsestään tyhmän vaikutelman.

  • ylös 20
  • alas 0
Vierailija

Itse olen syntynyt kaksi viikkoa yliajalla ja olen suuntavaistoton. Auto hukassa, kaikki pikkutiet näyttävät samalta, uusia reittejä ei uskalla yksin kokeilla... Perheellä monesti hauskaa tämän asian kanssa kun se auto voi hukkua parkkipaikalle missä on vain pari autoa... :D

Vierailija

Mun ystävä on ihan onneton. Sillä ei oo suuntavaistoo ollenkaan. Sen kanssa saa olla metsälenkillä tarkkana.

Vierailija

Olen asunut samassa pienehkössä kaupungissa lähes koko aikuisikäni eli 30 vuotta. En vieläkään osaa hahmottaa, miten tältä laidalta kaupunkia mennään paikkaan, joka on kaupungin toisella laidalla. Ensin minun pitää ajaa keskustaan, josta osaan sitten ajaa määränpäähäni.

Olen myös pari kertaa "eksynyt" täällä eli olen lähtenyt jostain liikkeestä väärään suuntaan enkä enää hahmota, missä olen. Tiedän siis, mitä edessä pitäisi näkyä, mutta näkyykin kadun väärä pää.

Teinien kanssa kaupunkilomailu sujui hyvin, kun toisella oli todella hyvä suuntavaisto, toinen on valitettavasti perinyt minun. Viikon lomalla oli hieno juttu, jos viimeisenä päivänä hotellista ulos astuttua tiesin, mihin suuntaan piti lähteä. Ulkomailla eksyin kerran jopa hotellin sisälle, piti soittaa lapset pelastamaan minut. Ruotsinlaivosta en tykkää yhtään, olen siellä koko ajan eksyksissä.

Karttaa olen opetellut lukemaan, se sujuu yllättävän hyvin, mutta karttaa pitää ensin käännellä ja väännellä oikeaan suuntaan.

Olen ollut ihmeissäni, kun autokoulussa pitää nykyisin inssissä ajaa mahdollisimman suoraa reittiä paikasta A paikkaan B. Luojan kiitos tuollaista ei ollut ennen, olisin reputtanut joka kerta.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Itselläkin hieman tuota. Parkkipaikkaongelman olen ratkaissut niin että menen paikalliseen prismaan aina niin että auto on parkissa B kyltillä merkityssä rivissä. Sisään menen aina samasta olessa ja tulen aina ulos myös siitä samasta. Näin helppo hahmottaa missä auto on.

Pitkiin aikoihin en ole käynyt yksin missään isossa ostoskeskuksessa. Jos joutuisin menemään niin ottaisin Varmaan valokuvia kännykälläni missä kohden auto parkissa. Minkänäköisestä ovesta menen sisään ja minkä näköistä on kun ovesta menee ulos. Siis kuvat molempiin suuntiin eikä vain siihen minne on menossa koska takaisin tullessa nään nimenomaan sen takaisin päin suunnan.

Eli systemaattisuus kunniaan.

Minusta on hassua kun mies saattaa pitkällä matkalla sanoa että oon joskus aikaisemminkin ajanut tätä tietä ja tuon mutkan takana alkaa varmaan se pitkä suora ja päästään rekasta ohi. Näin käy. Minä en vieläkään muista kyliä, ohitussuoria ym edes siltä 70 km matkalta jota olen kulkenut 20 vuotta nykyisen asuinpaikkani ja lapsuuden kotini väliä 1-4 kertaa kuukaudessa. Toki muistan 2-3 isointa kylää matkalta ja muutamia erikoisia taloja, pitkiä suoria. Mutta esim noita erikoisia taloja jne en osaa sanoa missä kohden matkaa ne ovat.

Marjassa eksyn usein. Siksi pyrin aina pitämään jotain kiinnekohta jolla löydän lopulta takaisin esim liikenteen melu, auringon paistamisen suunta, jokin korkea mäki jne. Käyn kyllä paljon marjastamassa ja mies jaksaa aina muistuttaa että otan puhelimen mukaan koska tietää että eksyn aika varmasti... Pari kertaa olen joutunut soittamaan miehelle ja pyytämään että painaa pari kertaa auton äänimerkkiä että tiedän mihin suuntaan lähteä.

Tsemppiä kaikille suuntavaistottomille

  • ylös 13
  • alas 0
Vierailija

Itse en ymmärrä moista . Muistan paikat jopa 35v takaa vaikka olisin vain kerran käynyt. Pääkoppani taitaa tallentaa kaikkea hyödytöntä.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Itse en ymmärrä moista . Muistan paikat jopa 35v takaa vaikka olisin vain kerran käynyt. Pääkoppani taitaa tallentaa kaikkea hyödytöntä.

Mä vastaan aina lapsettomuutta koskeviin ketjuihin: "Mä en ymmärrä moista. Mulla on viisi lasta".

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Ei ole suuntavaistoa minullakaan, ja mun mies ja lapset mielellään vitsailevatkin sen kustannuksella. Mieskin oikein innostaa meidän teinejä, että pyytäkää äitiä viemään perille tai näyttämään tietä. Lähden lähes aina juuri päinvastaiseen suuntaan kuin pitäisi. Kauppakeskuksissa eksyn, vaikka olisin käynyt niissä kymmeniä kertoja. En osaa painaa mieleen mitään maamerkkejä, tai jos painan, niin en silti tiedä, mihin suuntaan sen kohdalta pitää mennä. Aikanaan, kun sain ajokortin, joutui kaverit varmaan sata kertaa neuvomaan, miten ajan meidän kaupungin keskustasta eräälle tietylle bensa-asemalle, joka oli n. puolen kilometrin päässä keskustasta. Olen jo menettänyt toivon, että koskaan oppisinkaan suunnistamaan.

  • ylös 11
  • alas 0
Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko kokeillut kartta-appseja? Niiden kanssa ei voi eksyä, kun näet koko ajan mihin suuntaan sun pitää kävellä.

Vähän kuin navigaattori, jota käytetään kävellessä? Kätevää, sellaista voisikin kokeilla. Kiitos vinkistä! :) Yleensä olen suunnitellut reittejä etukäteen kotona google mapsin street viewin avulla. 

ap

Lataa esimerkiksi sellainen kuin CityMaps2Go. Saat ladattua eri kaupunkien karttoja, ja se toimii myös offline. Näyttää koko ajan suunnan mihin kävelet. Todella helppokäyttöinen.

Hienoa, taidankin heti ladata sen. Kiitos avusta :)

ap

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Ai, meitä on muitakin :) minä olen myös vailla suuntavaistoa. Osaan töihin yhtä reittiä, jos joudun kiertämään esim. tietyön vuoksi, en hahmota, mistä muualta pääsisin kätevästi tai suoraan. Olen asunut samassa kaupungissa yli 15 v.
Eksyn kauppakeskusten sisällä, enkä löydä autoa parkkihallista, etenkään jos en tule alas samalla hissillä, jolla olen mennyt ylös.
Sama tie näyttää aivan erilaiselta toiseen suuntaan mennessä. Myös eri vuodenajat saavat tutun tien näyttämään oudolta ja hups, ajan (taas) jonkun risteyksen ohi.
Olen ajatellut asian niin, etten Suomessa voin eksyä kuin korkeintaan 12 tunnin tai 1000 km:n päähän kotoani, ja luultavasti löydän jonnekin ihmisten ilmoille jo aiemmin. Metsään en kyllä mene yksin, sienessä on oltava kaveri mukana (en ole vielä siirtynyt älypuhelinaikaan).
Ironista, olen maantieteilijä. Luen kyllä karttoja sujuvasti, mutta käytäntö, se käytäntö...

Kuulostaa erittäin tutulta. Tavallaan huojentavaa, etten ole yksin ongelmani kanssa. <3

ap

Vierailija

[quote=Vierailija]Kysymys: kuinka moni teistä suuntavaistottomista on keskosia? Tämä on ihan vaan hypoteesi. Itse olen suuntavaistoton keskonen ja tuttavapiirissäni muutkin suuntavaistottomat on keskosia. Olemme joskus miettineet, onko se sattumaa vai voisiko asioilla jotain yhteyttä.[/quote
Olin täysiaikainen, pönäkkä vauva. Olen myös vasenkätinen, sitäkin on joskus pidetty jonkinlaisen aivovaurion merkkinä...Ja olen naimisissa miehen kanssa, joka ei saalistajan katseellaan löydä margariinia jääkaapista, mutta jolla on päänsisäinen kartta paikoista, joissa hän on kerran käynyt. Olen aavistuksen kade :). - 7.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Kysymys: kuinka moni teistä suuntavaistottomista on keskosia? Tämä on ihan vaan hypoteesi. Itse olen suuntavaistoton keskonen ja tuttavapiirissäni muutkin suuntavaistottomat on keskosia. Olemme joskus miettineet, onko se sattumaa vai voisiko asioilla jotain yhteyttä.

Minä en ole keskonen, mutta joka tapauksessa varsin mielenkiintoinen huomio.

ap

Sivut

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla