Vierailija

Ennen 40. syntymäpäivääni pystyin syömään mitä vaan, milloin vaan ja painoin aina sen 59kg. pituutta 170cm. Palauduin tuohon painoon myös synnytysten jälkeen ihan itsestään. Nyt olen 44v ja koko ajan pitäisi olla tarkkailemassa ja säännöstelemässä, mitä suuhunsa pistää. Olen ihan "huomaamatta" lihonut 7 kg neljässä vuodessa. S***tana kun ärsyttää! Liikun tosi paljon, käyn lenkillä ja salilla minkä töiltä ja perheeltä ehdin, ja yritän sellaista, että työviikon aikana säännöstelen syömisiäni ja viikonloppuna sitten yhtenä päivänä sallin itselleni herkkuja, pizzan tms.

rasittaa tämä vahtiminen enkä totu siihen. Välillä annan periksi enkä jaksa vahtia vaan syön mitä huvittaa. näin esim. viime viikon to-su. ja painoa olikin sitten lähes 67 kg kun tänä aamuna punnitsin.
Haluaisin laihtua takaisin 60kg:n painoon.

kohtalotoverit, vinkatkaa miten onnistuu tässä vaihdevuosien kynnyksellä painon kohtuullinen pudotus :-(

  • ylös 3
  • alas 1

Kommentit (5)

Vierailija

Tiukkuutta tarvii. Itse olen laihduttanut nelikymppisenä merkittävästä ylipainosta (BMI 32) normaalipainoon, ja olen ihan faktana hyväksynyt sen, että minun pitää loppuikä kirjata joka ikinen suupalani kalorinlaskentaohjelmaan ja laskea kaloreita. Jotta pysyn nykyisessä 64 kg painossani, saan syödä 1500 kcal päivässä. Heti jos menee yli, lihon.

Vierailija

Useimpien täytyy keski-iässä vaan hyväksyä entistä vähän isompi paino, ellei sitten tosiaan aio nälkää nähden kituuttaa. Kulutus kun pienenee useimmilla merkittävästi, mutta näläntunne haluaisi entisen määrän ruokaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Kyllä sitä jaksaa, jos tahtoa on oikeasti.  Itsekin laihdutin viisi vuotta sitten itseni normaalipainoiseksi ja 20 kiloa lähti. Olen nyt 172/66 ja todella tarkkana saa olla kaikenaikaa, että paino pysyy näissä lukemissa. Tsemppiä! Osalle tämä on helppoa, mutta monelle myös vaativaa puuhaa.

N45

Vierailija

Sori, en pysty auttamaan koska mä en koskaan ole voinut syödä mitä vaan, milloin vaan, vaan mussa ruoka on aina näkynyt. Ihan nuoresta asti sama juttu: jo muutaman päivän huolettomampi oleminen (tai ylipäänsä minkäänlainen sosiaalinen elämä, koska siihen kuuluu lähes poikkeuksetta ruoka ja juoma) on näkynyt heti vyötäröllä. Samasta syystä olen niin tottunut kontrolloimaan syömisiäni ja juomisiani ja liikkumaan paljon että pysyn edelleen näissä mitoissa (170/60 +-1kg) eikä se mua rasita ollenkaan. Ehkäpä se siis näin loppujen lopuksi onkin ollut hyvä asia.

Vierailija

Tuttua on! Ärsyttää, kun itsekin annoin 40 v. täytettyäni hiipiä melkein 10 kg plussaa, ihan salakavalasti. Elin ihan kuin ennenkin, mutta läskiä alkoikin kertyä :( Ja sen pois saaminenkin on isompi työ kuin aikaisemmin.

Sama itselläni, että mitään raskauskiloja ei jäänyt yhdestäkään lapsesta, melkein päinvastoin. Keskimmäisen syntymän jälkeen laihduin niin paljon, että olin pari kuukautta synnytyksestä koko aikuisikäni alhaisimmassa painossa, imetys vei kilot ja melkein hiuksetkin päästä. Vasta tämä 40 v. rajapyykki alkoi kerryttää kiloja. No, pakko vaan hyväksyä.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla