Jos minun ystäväni kutsuisi minut juhliinsa, johon lapseni eivät olisi tervetulleita

Välillä on mukavaa järjestää aikuisten juhlat. Kuunnellaan musiikkia vähän kovemmalla, syödään ja juodaan pitkän kaavan mukaan, jutellaan aikuisten juttuja ja valvotaan myöhään.

T.äiti 

On juhlia, joissa lapset ovat yksinkertaisesti vain häiriöksi ja tiellä, mutta on myös juhlia, joihin lapset kuuluvat mielestäni olennaisena osana oppimassa juhlakäyttäytymistä ja etikettiä. Elämänkaarijuhlat (ristiäiset, häät, syntymäpäivät, hautajaiset) ovat mielestäni useimmiten koko perheen juhlia, joihin siis lapsetkin ovat tervetulleita. Jos lapset ovat osallistuneet vain kaverisynttäreille ym. riehuntakekkereihin, niin eivät he ole nähneet kertaakaan, miten hillityissä juhlissa käyttäydytään. Ei riehuta eikä riekuta, ei kiljuta eikä juosta ympäriinsä, ei mennä ensimmäisenä rääpimään ruoka- ja kahvipöytään jne. Hyvät juhlatavat ovat nykyään hakusessa monilta nuorilta aikuisiltakin, koska he eivät ole olleet vanhempiensa mukana oppimassa juhlaetikettiä. Rauhallinen käytös vaatii lapselta itsehillintää, mutta kyllä sitä oppii, jos halua on.

Olen itse tavallisesta duunariperheestä lähtöisin eli meillä ei noudatettu mitään kovin hienoja tapoja, mutta juhliin otettiin siihen aikaan lapset mukaan ja siellä sitä opittiin lisää. Kädestä tervehtiminen, silmiin katsominen ja nimensä sanominen selkeästi ja kuuluvasti on vaikeaa. En pitänyt lapsena kättelystä, mutta ei auttanut, piti kätellä ja niiata niksauttaa. Nuo piti osata ennen pienestä pitäen, koulussa vielä harjoiteltiin lisää. Ja ne kaikki kirjoittamattomat säännöt, joita vieläkin on olemassa ja joita edelleen noudatetaan, esim. missä järjestyksessä mennään ottamaan ruokaa tai kahvia, tai mennään onnittelemaan hääparia tai syntymäpäiväsankaria, tai lasketaan kukat hautajaisissa. Tai miten pukeudutaan asianmukaisesti eri tilaisuuksiin. Kaikkea tätä lapset oppivat kuin huomaamatta, jos osaavat seurata rauhassa tilaisuuden kulkua.