Vierailija

Onko kukaan ollut vastaavassa tilanteessa ja selvinnyt siitä? Voittajana.

Olin parisuhteessa, joka oli alusta alkaen vaikea. Rakastuin mielettömästi. Ajattelin haasteiden johtuvan siitä, että mies oli masentunut ja hänellä oli ollut (sanojensa mukaan) satuttavia suhteita menneisyydessä. Jos olisin ollut järkevä, olisin heittänyt miehen ulos elämästäni heti alkuunsa, viimeistään kun näin miten paljon hän juo.

Mutta en ollut.

Luotin, toivoin, odotin, uskoin, rakastin. Annoin anteeksi. Otin vastaan. Lopulta tulin itsekin mieleltäni mustaksi ja sanoin ja tein asioita, jotka eivät ole yhtään kaltaistani. Häpeän sitä. Kauhistuin kun luin kirjan "Sata tapaa tappaa sielu". Tunnistin tilanteet ja mieheni sanat.

Lopulta mies jätti minut. Sen jälkeen hän kertoi, että on pettänyt minua ainakin 1/4 ajasta jonka olimme yhdessä. Mies syytti minua kaikesta ja raivosi, miten kamala ihminen olen. Minussa ei ole hänen mukaansa mitään hyvää.

Sitten päästään asiaan. Kaikesta tästä huolimatta rakastan häntä. Paljon. Sydämessäni elää sitkeä toivo siitä, että hän haluaisi kohdata kipunsa, kasvaa ja olla vierelläni. Samaan aikaan tiedän, että hän on murtanut minut ja satuttanut syvältä. Pitkään. Miten sairas voi mieli olla???

Järki tietää, mutta sydän elää omaa elämäänsä. Juuri nyt tuntuu, että valoa ei ole missään enkä vain selviä tästä.

  • ylös 30
  • alas 4

Kommentit (17)

Vierailija

Niinpä. Ei tunteilla ole mitään tekemistä terveen järjen kanssa. Ei muuta neuvoa, kuin otat päivän kerrallaan ja päätät aina jaksaa huomiseen.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Kyllä olen selvinnyt se vei jonkun verran aikaa ja siinä oli työstämistä. Mutta sen jälkeen on ollut paljon parempaa aikaa. Minua auttaa usko ja taiteen kautta työskentely. Kristuksessa on turva ja rauha, ap.

  • ylös 13
  • alas 1
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija

Sä selviät. Koska minäkin selvisin. Menee aikaa, mutta usko mua: se helpottaa joskus. <3

  • ylös 14
  • alas 0
Vierailija

Kristuksesta en tiedä mutta tuhoavasta suhteesta kyllä. Loppui vasta kun mies kuoli tapaturmaisesti. Muuten jatkaisin sinun laillasi vatvomista. Tiedän että järkipuhe ei auta mutta pyydän silti; päästä irti. Älä tuhlaa elämääsi ihmiseen jonka suuri rakkaus on viina tai vapaus, et sinä. Ansaitset parempaa.

  • ylös 22
  • alas 0
Vierailija

Sinulla on läheisriippuvuus etkä osaa olla yksin vaan mieluummin pilaat elämäsi. Tuo mies ei ole kykenevä rakkauteen tai suhteeseen.

  • ylös 19
  • alas 0
Vierailija

Ap kuulostaa siltä kun olisin itse kirjoittanut tekstin.

Tuommoset ihmiset tosiaan sairastuttaa toisen. He etsii vierelleen aina heikompaa ja empatiakykyistä olentoa jonka voi ottaa kynnysmatokseen ja yleensä ne uhrit sairastuu jotenkin läheisriippuvaisuuteen. Ne haluaa lähelleen jonkun jota voi kyykyttää että tuntisivat itsensä mahtavaksi kun kykenee saamaan toisen epätoivon partaalle ja pönkittää omaa egoaan sillä että kykenevät toimimaan miten tahansa ja toinen antaa aina anteeksi pyytämättäkin. 

Kyllä sä pääset siitä yli ajan kanssa. Mulla esim autto paljon se klisee että listasin paperille plussat ja miinukset. Plussia tais tulla pari ja miinuksia kolme arkkia :D Sillon ei ollut hauskaa mutta nykyään naurattaa miten paljon paskaa yhteen ihmiseen voi mahtua.

Älä pidä sitä kusipäätä tärkeämpänä kuin itseäsi.

  • ylös 18
  • alas 0
Vierailija

Kamalaa on tiedostaa, miten sairaat omat tunteet tässä tilanteessa ovat. Mutta siellä ne vain ovat, teinpä mitä tahansa. Käyn terapiassa. Sielläkin puhun koko ajan hänestä ja suhteesta, ja se vituttaa. Fokus on täysin vääristynyt. Olen unohtanut itseni. Minua ei ole olemassa, jos hän ei huomaa minua.

Tuntuu pahalta olla näin typerä ja heikko. Muussa elämässäni olen itsenäinen, omillaan toimeentuleva aikuinen nainen.

En kuulu kirkkoon enkä usko jumalaan, joten sieltä suunnalta en aio hakea apua. Kiitos kaikille kohtalonsa jakaneille. -ap

  • ylös 16
  • alas 0
Vierailija

Olen ollut vastaavanlaisessa suhteessa, sanon sinulle ensimmäiseksi, että älä vain missään nimessä enää lähde tuollaiseen takaisin!

Olen lukenut mainitsemasi kirjan ja siinä on kyllä hyytäviä kertomuksia. Sain niistäkin traumaattisia takaumia, minulla on ollut aika pahoja traumoihin liittyviä oireita muutenkin ja ne ovat vaatineet hoitoa. Ovat siis tuosta suhteesta peräisin.

Nuo ovat tuttuja nuo toiveet siitä, että toinen muuttuisi ja itselläni oli ajatus että mikäli itse taistelen suhteen eteen ja teen kaikkeni niin jonain päivänä kaikki on hyvin. Tavoitteena oli muuttaa omaa käytöstä niin, etten enää saisi henkisesti tai fyysisesti turpiini, mutta tajuan nyt ettei se niin toimi. Ei mikään, mitä minä olisin tehnyt toisin, olisi voinut auttaa eikä ole minun tehtäväni yrittää parantaa toista.

Ymmärrän hyvin ajatuksiasi ja tunteitasi. Kaikesta järkyttävästä kohtelusta huolimatta, tunnen edelleen joskus ikävää häntä kohtaan, oikeastaan joitain tiettyjä hyviä kokemuksia muistelen ikävöiden sekä niitä hänen hyviä ja inhimillisiä puolia. Mutta minulla ei onneksi ole enää mitään halua palata enää koskaan yhteen, ei enää sitä helvettiä! Ja tiedän että se olisi oikeasti vaarallista, olen jo ollut lähellä menettää henkeni.

Suosittelisin lukemaan lisää samanlaisista aiheista, voisi antaa sinulle hyviä uusia näkökulmia! Tsemppiä ja voimia! :)

Vierailija

Nro 8 lisää, kiinnitä huomiota jatkossa siihen, millaisia ihmisiä haluat päästää lähellesi. Kannattaa huolella miettiä, miksi päädyit tuollaiseen tuhoavaan suhteeseen, jotta se ei tapahtuisi enää uudestaan. Mieti, mitkä ovat rajasi, millaista kohtelua voit sallia ja mitä ansaitset suhteessa, pidä niistä rajoista tiukasti kiinni.

  • ylös 12
  • alas 0
Vierailija

Sekoitat nyt rakkauden ja riippuvuuden. Tiedän mistä puhun, sillä olen ollut samassa tilanteessa.

Toisen rakastamisen pohjana on AINA itsensä rakastaminen. Pystyt rakastamaan toista korkeintaan sen verran, miten paljon rakastat itseäsi, et yhtään enempää. Se, että annattoisen kohdella sinua väärin osoittaa, että et kunnioita etkä rakasta itseäsi. Yhtä paljon pystyt rakastamaan tuota miestä. Luulet vain.

Vierailija

Onkomsun omassa elämässä tai itsessäsi joku vielä kipeämpi kohta kuin tuo ja siksi kiinnität fokuksesi mielummin noin onnettomaan suhteeseen, joka olisi vain parasta haudata ja unohtaa?

Vierailija

Hyviä näkökulmia otettu esille. Miten tuollainen riippuvuussuhde syntyy? Jossa kärsii, mutta kärsii ilmankin.

Vierailija

Tein vähän samanlaisesta suhteesta aloituksen Mies pitää itseään täydellisenä.

Hienoa, että olette eronneet jo. Ymmärrän mitä tarkoitat, kun ajatuksesi pyörivät hänessä yhä vaikka järjellä tajuat tilanteen kirkkaasti. Mullakin on kokemus, etten ole ns. Centered vaan ikäänkuin painopisteeni olisi miehessä eikä itsessäni.

En ole saanut erottua vielä, joten en voi enempää auttaa. Kannattaa lukea netistä mahdollisimman paljon tietoa aiheesta ja henkisestä väkivallasta ja manipuloinnista, niin pystyy edes ajattelemaan järjellä eikä tunteella.

Varmaan kannattaisi blokata mies kokonaan niin, ettet ole missään tekemisissä tai yhteydessä enää koskaan.

Vierailija

Vierailija kirjoitti:
Hyviä näkökulmia otettu esille. Miten tuollainen riippuvuussuhde syntyy? Jossa kärsii, mutta kärsii ilmankin.

Tuota olen miettynyt paljon. Mulla vaikuttanee, että äitini on lievästi narsistinen ja koin lapsuudessa hylkäyskokemuksen.

Huomaan että mies hallitsee mua hyväksynnän antamisella ja kieltämisellä. Mulla on suuri tarve miellyttää ja kelvata ja pelkään hylätyksi tulemista ainakin alitajuisesti.

Nro 13

Vierailija

Ap palaa asiaan.

Kirjoittaessani aloituksen olin kuopassa. Olen siellä edelleen, mutta nyt osaan jo hengittää täällä. Tsemppiä muille samassa tilanteessa oleville.

Vierailija

Narsistien uhrien tuki ry tarjoaa tietoa, tukea, myös vertaistukea. Googlesta löytyy nettisivut.

* Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.
 
Sisältö jatkuu mainoksen alla