Mitä mieltä olette? Jos pitää vauvaa lattialla alusta alkaen ja rohkaisee liikkumiseen niin lähtee aikaisemmin liikkumaan.

Meillä myös näin, eli tosi nopsaan lähti liikkeelle, mutta sitten tuli kielellinen kehitys ja vei voiton, joten kävelemään lähti loppujen lopuksi 1v.1kk kunnolla!



Moni istuttaa sittereissä ja sylissä ihan liian pitkään mielestäni, luulevat ilmeisesti, ettei niin pieniä sovi laittaa vielä lattialle köllöttelemään. Toki kukin tyylillään, kyllähän sitä jokainen kerkeää liikkua loppuelämänsä!!

Meillä oli sylivauva. Sellainen vauva, joka huusi kuin hyeena, jos joutui lattialle. 5 minuuttia saattoi viihtyä siinä, jos koko ajan joku viihdytti. Muuten tykkäsi katsella maailmaa ylhäältä päin...



Silti alkoi liikkua kierimällä 4,5kk iässä. Silti ryömi 6kk iässä. Nousi istumaan ja konttasi ja nousi tulkea vasten seisomaan 7kk iässä. Käveli puita pitkin 8kk iässä. Otti ensimmäiset askeleet ilman tukea 9,5kk iässä ja 10kk iässä käveli täysin.



Ja tosiaan, nämä temput oppi nopeasti huolimatta siitä, että lattialla vietetty aika oli _todella_ minimissä. Ja näitä oppimiaan taitoja käytti siihen, että kulki äidin perässä ja nyki housuista, että tahtoo syliin ;) Lattialla vietetty aika lisääntyi toki iän myötä, mutta edelleen viihdyttäjää kaivattiin. Vain ulkona halusi itse mennä, eikä suostunut syliin!



Sylittely eri asennoissa nimen omaan parantaa lapsen motoriikkaa. Niin ja uskonpa, että suurin osa tästä kehityksestä ja sen nopeudesta tulee ihan perintönä vanhemmilta ja loppu osa johtuu lapsen omasta luonteesta...



Niin ja loppuun sellainen heitto, että kaverin samanikäinen, joka oli tosi rauhallinen ja viihtyi itsekseen lattialla vaikka koko hereillä olon aikansa (jos ei ollut nälkä) oppi ryömimään 8kk iässä, kontaamaan 10kk iässä ja kävelemään ilman tukea 1v1kk iässä. Lapsen luonne ja perimä sen ratkaisee!!!

jotkut vauvat viihtyvät lattialla, toiset eivät. Meidän lapset eivät viihtyneet, ja kyllä ärsytti äidit, joiden mielestä oli jotenkin erityisen hienoa ja heidän oma ansionsa, kun heidän vauvansa olivat lattialla. Oma huusi kuin syötävä, jos vähänkin yritti samaa, ja se oli tosi rankkaa.



molemmat lähtivät aikaisin liikkeelle ja puhuivat aikaisin, ja ovat nyt oikein fiksuja ja filmaattisia.

Asimme vanhassa talossa jos ei todellakaan viitsinyt lattialla pitää pitkiä aikoja, oli sitten liinassa tai kehdossa suuriman osan aikaansa. Ihan normaalisti lähti liikkumaan, kääntyi selältä vatsalle 4kk ikäisenä, konttasi 7kk, käveli 11kk. Aika nopeasti lapset lähtevät liikkumaan kun ovat valmiita riippumatta siitä ovatko maanneet lattialla selällään pieninä vauvoina vai sylissä.

Silti alkoi liikkua vasta 9kk iässä peppukiitämällä. Sitä ennen oli 5kk kääntynyt kerran *osaan tän ja ei tarvi enempää ;) * ja osasi istua jo 5kk itse.



Kuopus viihtyi kanssa hyvin lattialla, alkoi ryömiä 3kk iässä. Luulen, että isosiskon perään meneminen oli se suurin motivaatio. Puita pitkin 7kk ja käveli 10kk niin hyvin, että osasi kiivetä liukumäkeen portaita itse.

Käveli kuitenkin vasta 1v 4kk. Joten ei mitään merkitystä lattialla pidolla liikkeelle lähdön kanssa meillä ainakaan.

Meillä ainakin oli sylivauva, oppi istumaan puolivuotiaana ja kävelemään lähti 8 kk iässä. Lapsia meillä 5, kaikki hoidettu saman kaavan mukaan ja kävelyoppiminen tapahtunut ikähaitarilla 8kk-1v2 kk. Kovin on yksilöllistä.

Ei vielä ryömi, eikä todellakaan viihdy lattialla. Tytöllämme on paha atooppinen ihottuma, ja tuntuu, että kaikki energia menee itsensä raapimiseen/hankaamiseen, joten tuskastuu lattiallakin todella pian. On siis varsinainen sylivauva. En raski huudattaa lattialla, kun toinen on punainen hankaamisesta ja itkee vaan =(. Tuntuu, että tämä viivästyttää meillä ainakin liikkeelle lähtöä. Saa nähdä sitten... ja on tosi rasittavaa kuunnella vastaavan ikäisten vauvojen äitejä, miten heillä on jo opittu sitä ja tätä. Lähtökohdat vain on joka perheessä hieman erit, ja jokaisen vauvan kehitys yksilöllistä. Silti se on niin mukavaa kehua miten Ville nyt jo konttaa 4 kk:n iässä. =D Olen lohduttautunut sillä, että tuskinpa tuo ikäänsä vain paikoillaan makaa, jospa se kutinakin unohtuu kun pääsee tutkimaan itse ympäristöä!

Vaan siitä, että kaikki vauvat ei vaan siellä lattialla viihdy!!! Ei sitten millään. Ja ihan oikeasti, meillä yritettiin pitää sitä vauvaa lattialla, joka ainoa päivä yritettiin. Joka kerta toivoin, että jos nyt sen aikaa viihtyisi kun kuorin perunat. Tai käyn vessassa. Tai juon kahvin. Mutta ei. Pari minuuttia meni, mutta sitten alkoi se huuto. Se hysteerinen huuto. Sellainen huuto, että oksennuksen lentäminen oli vain ajan kysymys ja rauhoittelu hysteerisestä tilasta vei todella paljon aikaa.



Huutoa kun tuon meidän vauvan suusta tuli muutenkin niin paljon, että mun pinna ei olisi enää kestänyt huudattaa sitä lattialla _turhaan_, joten vauva sai roikkua mun sylissä niin paljon kuin halusi.

Kai on testattu ettei johdu kutina allergiasta? Ja altistuksella maidolle, koska ei verikokeet näytä oikein noin pienellä.

Eri rasvoja on kokeiltu, nyt löydetty sellainen hyvä perusrasva. Allergiat on testattu, samoin maitoaltistus tehty. Kortisonit käytössä kuureittain. Kuurin aikana vähän helpottaa. Eipä tuohon kutinaan näytä oikein mikään auttavan =(. Nyt pitäisi lähteä siihen valohoitorumbaan, ensin taas ihotautilääkärille ja sitä rataa. Aika rankkaa tämä on, mutta kaikkemme tehdään tyttäremme puolesta. Kummastuttaa kyllä, kun parikin lääkäriä on vain todennut, että eipä siihen kutinaan oikein mikään auta, kuuluu " taudinkuvaan" . Ataraxia on kokeiltu, mutta en uskalla enää antaa...



-9-

Sekä pukemaan sylissä n. 3 kk ikäisenä -> kehittää kuulemma lapsen motoriikkaa. No, mutta esikoinen lähti konttaamaan ½ vuoden ikäisenä ja kävelemään ilman tukea 8½kk ikäisenä. Toinen alkoi konttaamaan 7 kk ikäisenä kävelemään ilman tukea 10 kk ikäisenä

ja ovat viihtyneet lattialla ja päivittäin myös saaneet olla. Kävelemään lähti kaikki 10 kuisina.

Lapsi oppii liikkumaan omaa tahtiaan johon ei juurikaan voi vaikuttaa.



Uskoisin, että se on mieluummin niinpäin, että motorisesti aikaisin kehittyvät ovat jo vauvana sellaisia että viihtyvät lattialla, niitä kiinnostaa oman kehon hallinnan opettelu.



Toisia taas ei kiinnosta yhtään, jotkut vauvat on sellasia et vaikka ne lattiallakin viihtyisivät niin eivät edes yritä kääntyä tai mitään.



t. viiden äiti

eli jos lapsella on vaihe, että hän mieluiten kykyttää polvella, niin antaa kykyttää. Mutta sitten kun lapsi haluaa liikkeelle, niin antaa lähteä.



Kovin jäykissä periaatteissa tulee osalla ääripäät vastaan tai vähintään äidin huono omatunto. Että pitääkö sitä vauvaa sitten pitää lattialla koko ajan vai saako olla sylissäkin. Tai pitääkö pitää sylissä koko ajan vai saako olla lattialla.



Monella kaverillanin on niin tajuttoman sosiaaliset lapset, että he ovat halunneet koko ajan nähdä, mitä äiti tekee. Vasta siinä 8kk jälkeen ovat alkaneet viihtyä lattiallakin, sitä ennen ovat halunneet kulkea sylissä mukana joka paikkaan. Mutta ovat kyllä kävelleet noin vuoden ikäisenä, tietysti ensi askeleet ja ensi viikot ovat olleet haparoivia.



Minä nimittäin vastustan sitäkin, että lapsi laitetaan lattialle ja sitten pidetään siinä vaikka kuinka itkisi.



Toisaalta, mikä on missäkin perheessä kannustettavaa, noin perhekulttuurin kannalta? Meillä suositaan kiinteää vuorovaikutusta ja liikunnalliset jutut ovat taas niitä, mitä ei kannusteta erityisesti. Näin ihan siksi, että me vain olemme aktiivisia keskustelijoita, koko ajan ;)

tosin liikunnallisesti fiksut taas ovat liikkeellä.

melkein syntymästä asti lattialla ja nelikuisina lähtivät liikkeellä pyörimällä ja 6-kuisina nousivat seisomaan tukea vasten. En tiedä jhtuuko lattialla olemisesta vaikka geeneistä (veikkaan jälkimmäistä); olemme mieheni kanssa molemmat lapsena lähteneet liikkeelly hyvin aikaisin.



Joskus mietin, että jos meillä olisi ollut sitteri, niin olisko lähteneet hitaammin liikkeelle, ja siten elämä olisi ollut helpompaa. Mutta sitähän en saa koskaan teitää..

nousi tuen kanssa seisoon 7 kk ja käveleen 10 kk. Että valitan, ap, monikaan asia mitä meidän lapset tekee ei taida olla äitien ansioita:)

Ryömi 5kk silti. Ja tietääkseni sylissä oleminenkin kehittää tasapainoa ja lihaksia. Pahin on joku sitteri, jossa vaan ollaan.

Jälleen kerran muiden erilaisuutta syyllistävä ja omia vanhemmuuden taitoja ylistävä aloitus. Lapset ovat todellakin erilaisia.



-äärettämän sosiaalisen, ei-liikkuvaisen mutta " puheliaan" vauvan äiti-