G: Kuinka paljon äidille omaa aikaa viikossa, kuukaudessa...
Tässä eräs monta vuotta lähes yksinomaan aina lastensa kanssa ollut kotiäiti kyselee... Mitä mieltä te muut olette? Paljonko vaaditte aikaa omiin harrastuksiinne ja tekemisiinne kodin ulkopuolella? Mietin vain, että meillä tuo on kyllä aika vähäistä, viimeisen vuoden aikana olen ollut lapsista erossa yht. n 20 h (kaikkineen... oikeasti...) jotenkin en edes enää osaa olla ilman lapsia ja " pitää vapaata" ...
Kommentit (15)
myös lasten on tärkeää saada olla esim isovanhempien kanssa niin että vanhemmat eivät ole paikalla. psykologitkin sanovat, että semmoiset ns yli äidit ja isät, eivät ole oikeesti hyviä vanhempia, vaan sellaiset lapset voivat parhaiten, jotka viettävä tottakai normaalia perhe-elämää äidin ja isän kanssa, mutta nyös sitten esim juuri isovanhempien kanssa. itse olin tänään salilla, pari tuntia ja miehen kanssa vietettiin lauantaina kahden aikaa, kun lapset olivat mummilla yökylässä. parisuhdetta ei saa unohtaa! lasten koti on äidin ja isän HYVÄ PARISUHDE!!
Meillä kuitenkaan isovanhemmat eivät hoida (eivätkä muutkaan läheiset, valitettavasti). Mieheltä odottaisin enemmän, mutta taitaa hänkin olla yhtä väsynyt kuin minäkin, eikä vapaaehtoisesti tarjoa apuaan (mikä tyhmä sana...) Ajattelin kuitenkin hakea täältä vahvistusta sille, että mielestäni minulle kuuluisi enemmän omaa aikaa!
Vähintään kerran viikossa käyn yksin ostoksilla, sitten on tanssiharrastus yhtenä iltana, ja bileilemässä käyn ehkä kerran kuussa ja satunnaisesti saatan tavata jotain kaveria päiväsaikaan. pari kertaa olen ollut yön poissa mutta en tykkää olla lapsista yötä erossa.
Totta helkkarissa ap tarvitset enemmän omaa aikaa. Eikö ne lapset tosiaan ikinä jää kotiin kauppareissujenkaan ajaksi?
kahden vuoden aikana... Usein mukanani vielä naapurintyttökin :)
ap
Joku raja tietysti on, kerran olen kieltänyt lähtemästä urheilemaan, kun olin niin vittumaisessa flunssassa enkä olisi jaksanut lapsia hoitaa. Eipä ole puolisoni myöskään koskaan valittanut oman ajan puutteesta.
Eikä niitä ole tarvnnut vaatimalla vaatia, todellakaan. Mulla on kyllä aika ihana mies kun ei nikottele menemisistäni ollenkaan, on vain tyytyväinen kun kuntoni kohoaa liikuntaharrastuksien myötä.
T. 3 lapsen äiti
Jos sattumoisin ei ole töitä jonain päivänä, vien lapset kuitenkin päiväkotiin (tosin lyhyemmäksi aikaa, esim. 5-6 tuntia 9 tunnin sijaan) ja pidän sitten sitä " omaa aikaa" , yleensä menee juoksevien asioiden hoitamiseen, mutta toisinaan saatan livahtaa vaikka leffaan tai museoon tms.
Käymme molemmat kuntosalilla 4-5 x vko, vuorotellen tai välillä lapsi on lapsiparkissa. Sen lisäksi en hirveästi tarvitse omaa aikaa, koska olen osa-aikatyössä ja tietysti olen pojan kanssa vapaa-ajan hyvin mielellään. Tarvittaessa/toisinaan käyn kuitenkin kahvilla ystävän kanssa, baarissa, shoppailemassa tms. Kerran kuussa (noin) poika on mummolassa yökylässä ja me miehen kanssa kahdestaan tai omien ystävien kanssa.
Kaipaan joskus enemmänkin omaa aikaa, mutta olen kai liian kiltti ottamaan sitä. Kun mies tulee väsyneenä töistä kotiin, en henno jättää häntä yksin lasten kanssa, ja viikonloppuisin teen mieluiten jotain yhdessä koko perheen kanssa. Isovanhempiakaan en kehtaa kovin usein vaivata, onneksi he silloin tällöin itse tarjoavat lastenhoitoapua.
Käyn harrastamassa 3-4 krt/vko,käyn joskus shoppailemassa (ehkä 1krt/ 2viikossa),joskus leffassa/syömässä ystävien kanssa.Harvemmin tulee käytyä baareissa nykyään.Pääsiäisenä olen lähdössä yksin Lontooseen ystäväni luokse,mies on silloin lasten kanssa.Eli en koe että mulla ei olisi omaa aikaa.Tulisin hulluksi jos olisin lasten kanssa 24h.
Minusta tuntuu että oman ajan tarve on myös luonnekysymys.Mieheni siskolla on 4 lasta ja hän ei kaipaa omaa aikaa.On muutenkin kotona viihtyvää tyyppiä (ollut 10v kotiäitinä).Mun taas on saatava joka viikko omaa aikaa tai tulen ärtyisäksi :)
T.kolmen alle kouluikäisen äiti
Olen nyt jo työelämässä joten koen että sitä omaa aikaa on ihan riittävästi. Mielelläni olen lasteni kanssa illalla ja viikonloppuisin. Joskus toki kaksi vanhinta lasta lähtee mummolaan tai miehen siskon luo yöksi, silloin meillä on vain yksivuotias kuopus kotona.
Olin 3,5 vuotta putkeen kotona toisen ja kolmannen lapsen kanssa. Ennen kolmannen syntymistä vein kaksi vanhinta lasta päivittäin leikkipuistoon jossa oli puistotäti joka katsoi niitten perään kolme tuntia. Silloin hoidin itse kaikki kauppareissut yksin ja ennen kuopuksen syntymää sain käytyä näinä aikoina aika ahkerasti uimassakin. Tämä ei tietenkään enää vauvan kanssa ollut mahdollista, mutta vauva-aika on kyllä aika lyhyt. Viikolla en kyllä iltaisin saa mitään " omaa aikaa" jos ei suihkussa käyntiä lasketa.
Viikonloppuisin saamme kyllä kohtuullisen helposti jonkun hoitamaan lapsiamme niin että itse pääsemme kahdestaan rautakauppaan (rakennamme taloa) tai hoitamaan ruokaostokset. Sukulaiset asuvat lähellä joten niitten matkoihin ei paljoa aikaa mene.
Mielestäni on kyllä aika paljon luonnekysymys paljonko omaa aikaa tarvitsee, kukin omalla tavallaan. Meidän perheessä sitä ei kyllä kuitenkaan kukaan tule kyselemään että " tarvitsetko vähän omaa aikaa" vaan kyllä sitä pitää itse vaatia.
Miettikääpäs, että joillain sen on vain kestettävä, koska ei yksinkertaisesti ole mitään hoitopaikkaa, johon voi lapset viedä yöksi. Kai olen kateellinenkin, mutta sitä en myönnä, että meidän parisuhde voisi yökylättömyyden takia huonosti. Joka ilta ollaan 2-3 tuntia kainalokkain sohvalla ja jutellaan kaikesta mahdollisesta.
Mä käyn 1-4 krt/kk yksin kaupassa ja ne on mun omaa aikaa. Hitsi sitä osaa nauttia Cittaristakin, kun saa olla hetken rauhassa.:)
Omaa aikaa saan aina kun tarvitsen. Kaksi kertaa viikossa harrastuksissa ja lisäksi käyn lenkillä, hiihtämässä ym. aina kun on aikaa. Kyllähän isäkin tarvitsee kahdenkeskistä aikaa lapsensa kanssa! ja myös omaa aikaa.
Mitä se on? Jotain syötävää?