Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Nyt taisi tulla parisuhdeongelma =(

Vierailija
22.02.2006 |

15 vuotta menikin aika mukavasti. Tietysti välillä on ollut alamäkiä ja ylämäkiä, mutta noin yleisesti ottaen on mennyt mukavasti.



Mutta, mutta. Nyt meidän eteemme tuli sellainen asia, josta mies on täysin eri mieltä kuin minä. En nyt halua eritellä, mikä asia, mutta kuitenkin tärkeä ja iso juttu. Yhtäkkiä tuntuu siltä, että vihaan miestäni vaikka eilen vielä rakastin. Olen ihan päällä puuhun lyöty, miten se voikaan olla siitä asiasta niin eri mieltä. Eikö meillä ollutkaan samat tavoitteet? Samat tulevaisuudensuunnitelmat?



No, ikävää valitusta mutta kun on niin paha olla. Haluaisiko joku lohduttaa..? En vaan tiedä miten tästä jatkais eteenpäin.

Kommentit (12)

Vierailija
1/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itselläni valkeni pika-avioliittoni loppumetreillä, että arvomaailmamme oli ihan eri pohjilla, ja sanon siis, että mieheni oli tiukkapipoisempi monissa asioissa. Siihen se suhde sitten kariutui, en voinut ajatellakaan lapsia miehen kanssa, jonka ajatusmaailma oli 1700-luvun lopulta. Loppupeleissä ero olisi tullut joka tapauksessa.

Vierailija
2/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Esim. materia ei ole noin suuren uhrauksen arvonen jos vastapainona on hyvä liitto.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Voin kertoa sen verran, että kyse on nimenomaan materiasta. Mutta jotenkin sitä kautta myös arvomaailmasta. Että mikä on tärkeää ja mikä ei.



Voihan se olla, että liioittelen vain, mutta kyllä jotenkin tuntuu ylitsepääsemättömältä, että meillä on tässä niin iso mielipide-ero.

Vierailija
4/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulle ja miehelleni tuli enemmän sellaisista toisten ihmisten huomioonottamiseen liittyvistä asioista, sitten tuli kyllä ihan politiikastakin. Tietynlaiset erot ovat ihan piristäviä ja minusta on hyvä, ettei olla tehty ihan samasta puusta, mutta olen niin voimakastahtoinen " inttä" ja mieheni niin kauhea tyranni, että riitahan siitä aina syntyi ja lopulta johti eroon :-(

Vierailija
5/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

vaan suojelen vain itseäni. Kun tutut lukevat myös tätä palstaa, enkä tosiaan halua heidän tietävän kuinka iso pala tämä minulle on. Myönnän, että olen raukkis. Kyse on kuitenkin asiasta, johon menee erittäin paljon rahaa. Luulin, että molemmat haluttiin sitä mutta näin ei sitten ollutkaan.

Vierailija
6/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tosi vaikea kyllä sanoa mitään kun et voi kertoa mistä asiasta on kyse...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollaan kuitenkin oltu aika kauan onnellisesti yhdessä. En suostu allekirjoittamaan tuota väitettäsi, että suhteessamme olisi jotain pahasti pielessä. Toivon tietysti, että tästä selvittäisiin, mutta nyt on vaan äärettömän paha mieli. Eikä olla kumpikaan mitä tavaran perässä juoksijoita, ei tässä ole kyse mistään sellaisesta. Enemmänkin arvostetaan pysyviä arvoja, kuin haluaisimme koota mahdollisimman paljon mammonaa itsellemme.

Vierailija
8/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä olen pari kertaa eronnut suhteesta, koska mies on arvostanut kalliita tavaroita, oli kyse telkkarista tai autosta, piti olla kalleinta mitä saa. Siinä vaiheessa meni hermo, kun mies halusi asentaa AUTOON television. Lapsille. Ihan kuin ne eivät tarpeeksi tuijottaisi töllöä, ja ihan kuin tässä maailmassa ei voisi opetella olemaan vain tekemättä mitään, edes autossa. Koska mulle kirpputorit ja kierrätys on aika tärkeitä, tajusin, etten ala tapella näistä asioista loppuelämää. Vitutti koko kaveri aika raskaasti näistä raha-asioista puhuessa.



Mutta jos 15 vuotta on ollu kelvollisia, niin tuskin tuo tuohon kaatuu.

Miehellä voi olla hyvä peruste, ja siihen vihantunteeseen voi liittyä kaamosmasennus ja halu voittaa, ei itse aihe.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/12 |
22.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jokaisen kommentin luin tarkkaan. Kyseessä voi kyllä olla hyvinkin voittamisen halu, olen aina vihannut häviämistä ja koen tämän häviöksi. Taidan tosiaan myös rypeä itsesäälissä ja ymmärrän hyvin että ärsyttää, kun en kerro tarkemmin yksityiskohtia.



Ehkä joskus vielä kirjoitan aiheesta, kerron mistä oli kyse ja kuinka tästä selvisin. Toivottavasti huomenna olis jo parempi olo. On kuitenkin kivaa, että täältä löytyi asiallisia vastaajia.

Vierailija
10/12 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

että otat sen niin raskaasti. Miksi se nyt yhtäkkiä tulee 15 vuoden kuluttua, vai onko oierita ollut mutta et ole niitä halunnut nähdä?



Enkä ymmärrä miksi et voi vaikka verhota sitä ongelmaa vähän toisenlaiseksi ettei tutut tunnista.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/12 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kyllä mua ottaa useasti päähän, kun olen suunnitellut jotakin tehtäväksi/hankittavaksi, eikä se sitten onnistukaan miehen mielestä, mutta kyllä ärsytys ohi menee. Ei vaan kannata jäädä hautomaan sitä, muutoin on varmasti ero edessä, eli jollain lailla sun täytyisi mielessäsi pystyä loogisesti jäsentelemään, miksi hankinta olisi hyvä/huono. Jos et millään ymmärrä miehesi kantaa, niin yritä vielä keskustella ja kysellä perusteluja häneltä - mutta älä inttäen ja riidanhakuisesti... Ei oo helppoo...

Vierailija
12/12 |
23.02.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

No lukee näitä sivuja muutama munkin tuttu ja silti kirjottelen. Mää en ymmärrä miten voisin sua auttaa kun ei tiedä mitään teijän touhusta!!



Hakeudu vaikka hoitoon!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kahdeksan kolme neljä